Pahulaiset

Olen antanut punaisille Tamariksen avokkailleni lempinimeksi "Red devils" eli vapaasti käännettynä Punaiset pahulaiset. Kipittelin viime lauantaina omia polkujani kaupungilla pahulaiset jalassa. Kaikki hyvin. Sitten sunnuntaina vaihdoin Vagabondin perus kiilakorkoihin. Siinä vasta pahulaiset!

Ensin rullasi iho varpaista ja kantapäistä, sitten muodostuivat ne rakot. Auts! Tämän viikon olenkin sitten pyhittänyt pehmeille tennareille - sattuneesta syystä.


Oletteko jo päässeet nauttimaan kesäkenkien kääntöpuolesta, rakoista?

DIY-pitsituubi

Kesken vielä, mutta mallin näkee tästä. Perus "ruudukkoa" eli pylvästä ja ketjusilmukkaa väliin.

Valmista tuli. Reunoihin tein vielä 3pylvästä ruutuun reunuksen, joka hieman lörpättää. Tässä tuubi nelinkerroin.

Hieman löysä tuosta tuli. Yhtä löysä on koti-lookkinikin ;-)

Projekti nimeltään pitsituubi alkoi jo helmikuussa. Suuriman osan aikaa työt seisoivat telakalla. Oikeasti jos olisin panostanut asiaan tämän pystyisi tekemään parissa illassa, mutta... Se on hyvä että näin kesähelteillä on uusi huivi, jota voi sitten käyttää vasta syksyn tullessa!

Mitä teidän pikkukätösenne ovat saaneet aikaan viimeksi?

Foccaccia-leivän resepti

Jauhopeukaloille tekemistä.
Varoituksen sana: Tämä vie aikaa, älä aloita leivontaa nälkäisenä vaan tee kaikessa rauhassa jonkin muun puuhan sivussa.

Viime perjantain kreikkalaisessa illassa tarjosin foccaccia-leipää vaikka se ei mitään kreikkalaista alkuperää olekaan. Se vaan sopi mauiltaan mukaan menuun. Tässä sen resepti:

• 2,5dl lämmintä vettä
• 1/2 pussia kuivahiivaa
• 1tl sokeria
• 1tl suolaa
• 5-6 dl vehnäjauhoja
• 1dl öljyä esim. aurinkokuivattujen tomaattien purkista (osa menee taikinaan, osa leivän voiteluun)

Valinnaisena täytteenä:

• 4-6 aurinkokuivattua tomaattia silppuna
• reilu kourallinen basilikanlehtiä silppuna

Kaada lämmin vesi leivontakulhoon. Lisää sokeri, kuivahiiva sekä 2dl jauhoja. Sekoita hyvin löysäksi liemeksi. Peitä kulho liinalla ja nosta se vedottomaan ja lämpimään paikkaan noin 15min. Laitan tällaiset kohotettavat leivottavat yleensä mikroaaltouuniin, sinne ei veto pääse.

Kun hiiva alkaa toimia ja liemi kuplia voi sekoittaa siihen loput jauhot, suolan, 1/2 dl öljyä sekä täyteaineet. Vaivaa taikinaa muutaman minuutin ajan jotta saat hyvän sitkon. Sitten sipaise tilkka öljyä pintaan ja nosta taikina takaisin sinne vedottomaan paikkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi n.30-60min.

Taikinan kohottua laita uuni päälle 200 asteeseen. Jauhotetuin käsin vaivaa taikinasta paistoastiasi täyttävä laatta. Käytin lasagnevuokaa jonka voitelin vuokaspraylla, öljykin käy. Painele taikina vuokaan ja jätä liinan alle vielä kohoamaan siksi aikaa kun uuni lämpenee.

Uunin ollessa valmis töki parilla sormella leipään monttuja. Sudi loput öljyt taikinan pintaan ja rouhi reilusti suolaa päälle. Sitten leipä uuniin paistumaan noin 20-30min uunisi tehosta riippuen. Valmis leipä on kullanruskea ja kumahtaa sitä kopauttaessa.

Nosta valmis leipä vuuasta hetkeksi ritilän päälle jäähtymään ja hengähtämään ennenkuin käyt sen kimppuun!


Vinkki: täytteenä voit käyttää myös silputtuja oliiveja, rosmariinia tai vaikka valkosipulia. Tee leivästä oman makusi mukainen.

Illan eväät

Foccacciaa basilikalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettuna.

Tzatzikia. 

Fetasalaattia.

Moussakaa.

Kreikkalaista viintä.

Iltapäivä meni kokatessa, mutta vaivan palkitsi hyvä mieli joka tuli tyhjäksi asti syödyistä lautasista. Niistäkin olisi ehkä pitänyt ottaa kuva.
Syötiin, juotiin, juoruttiin ja naurettiin. Suupielet vetävät vieläkin hymyyn, oli hyvä ilta.

Ajattelin paremmalla ajalla (lue: sitten kun on huonompaa keliä kuin nyt) jakaa reseptin tuohon ensimmäisen kuvan foccaccia-leipään. Tein leipää ensimmäistä kertaa ja olin varma että se menee pieleen. Ei mennyt pieleen vaan parempiin suihin ;-)

Nyt lähden aurinkoisin mielin ulos aurinkoon. Menkää tekin!

Kreikka keittiössä

Tänään ohjelmalistalla on kokkausta kreikkalaisittain, viiniä ja hyviä ystäviä. Siinä ainekset loistavaan iltaan. Palaan asiaan kun keittiöpuuhilta kerkiän.

Viikko pulkassa

Kukkuu! Kuvassa yksi Singaporesta ostamistani jumppatopeista.
Tykkäsin kovasti tuosta topin selässä olevasta leikkauksesta.

Hiphei ja hurraa! On vasta torstai ja suositusten mukaiset viikon kolme urheilusuoritusta ovat jo takana. Aamuni ovat tällä viikolla alkaneet joko Body Pumpilla, Balancella tai 45min reippailulla lenkkipolulla.

Nyt voinkin sitten nostaa jalat sohvalle - not! Vielä on sotkettava fillarilla kahdesti työpaikalle ja takaisin kotiin. Joka tapauksessa fiilis on mitä parhain, jo näin aamusta!

Löytyykö sieltä muita innokkaita "aamu-urheilijoita"?

Aikarauta esittelyssä

Sain vihdoin lyhennettyä uuden rannekelloni hihnan sopivaksi. Tuntuu hassulta olla näin innoissaan kellosta, mutta kun aloin tarkemmin miettimään en ole itselleni kelloa hankkinut yli 15 vuoteen! Lahjaksi saatuja kun ei lasketa...


Tähän valmistujaislahjaksi saamalla lahjakortilla ostettuun kelloon kaiken lisäksi tiivistyy opiskeluaikani joka myös alkoi kellosta. Sain hyväksymiskirjeen jälkeen vanhemmiltani rannekellon, joka toimii ja on käytössä edelleen. Tästä lähtien kuitenkin ehkä vähän vähemmän...
Vaikka tein ostospäätökseni todella nopeasti, oli valinnallani kriteerit. Kellon tulee olla siro, siitä tulee oikeasti nähdä aika ja sen pitää sopia yhteen sormuksen kanssa. Check, check ja check!

Millaista aikarautaa te käytätte?

Omalla paikalla

Olemme olleet kohta jo 5 kuukautta naimisissa. Huh, mihin tämä aika katoaa? Juurihan sitä vielä salaa hankittiin mekkoa ja sormuksia.
Sen verran on vielä harjoitteluasteella tuo sormusten käyttö, että aina ensimmäisenä kotiin tullessa sormukset otetaan pois. Kumpikaan meistä ei erityisesti käytä muutenkaan mitään koruja - siitä ehkä tämä tapa johtuu. Tähän asti sormukset on kotona heitetty sellaiselle akaasiatarjottimelle jossa pyörii myös avaimet, kolikkoja, kyniä jne romua...
Nyt sormuksilla on oma paikkansa, Anu Penttisen suunnittelemassa pienessä Iittalan Vitriinissä. Siitä ne löytää huomattavasti helpommin kuin tavaran täyteiseltä tarjottimelta.


Mieheni muuten inhoaa noita I-tarroja. Saa nähdä kuinka kauan tarra pysyy meidän Vitriinissä ennen kuin se kummasti katoaa tiskatessa. Niin on ainakin käynyt monelle juomalasin tai kahvikupin I-tarralle...

Meillä vihertää

Hällä väliä kuinka ulkona kevät on kauneimmillaan kun kotoa kerrankin löytyy kasveja. Työkaveriltani saamat chilit ovat enemmän ja vähemmän hellässä hoivassani säilyneet hengissä jo kolmen viikon ajan. Eikä siinä vielä kaikki, toinen taimista on alkanut jo kukkimaan! Kyllä minusta on vielä viherpeukaloksi...
Nimppariruusut ovat somasti auenneet ja basilikakin puskee uusia lehtiä - meillähän suorastaan vihertää. Tämä on oikeasti todella poikkeuksellista sillä toinen nimeni voisi olla Kasvintappaja, sen verran monta kukkaa ja viherkasvia olen onnistunut päästämään päiviltään...

Nautin tästä viherryksestä nyt, sillä ikuisena pessimistinä pahasti pelkään että huonosti tässä chilin kasvatusprojektissa tulee kuitenkin käymään :-(


Onko teillä kokemuksia ja vinkkejä jakaa chilien tai yrttien kasvattamisesta?

Torstain tuoksuvat tapakset

Voi kuinka paistetun chorizon tuoksun voi melkein tästä kuvasta haistaa.

Tortilla espanola uunissa tehtynä.

Pikku tapakset: tortilla espanolaa, chorizoa ja paistettuja paprikoita.

Can you smell the roses?

Helatorstaina otin jälleen keittiön haltuun ja aikani kuluksi kokkailin vähän tapaksia. Mitä parempaa sitä voisikaan vapaapäivänä tehdä?
Kokeilin valmistaa tortilla espanolaa tällä kertaa uunissa. Vuorasin lasagnevuuan foliolla ja kaadoin siihen perunakuutiot (kypsiksi keitetyt), paistetut sipuli- sekä paprikakuutiot. Pinnalle ripottelin vähän juustoraastetta ja lopuksi kaadoin vuokaan 4 kananmunasta koostuvan massan. Paiston tätä tortilla espanolaa sitten uunissa n. 190 asteessa noin 45min. Samalla kertaa paistuivat uunissa myös paprikalohkot jotka saivat toimia tortillan lisukkeena. Tortillan hieman jäähtyessä paistoin chorizoa valkosipulin ja persiljan kanssa. Nam!

Verkkaisen ja vapaan torstain jälkeen koitti perjantaina jälleen karu arki :-(
Sain kuitenkin työkavereilta kukkia (nimipäivän kunniaksi) jotka piristivät värillään sekä tuoksullaan.

Koska muuten keksitään tuoksukuvat? Mielelläni olisin taltionut paistamani chorizon sekä noiden pikkuruusujen tuoksun myös teidänkin nuuhkuteltavaksenne.

Mitä jos silti kokeilisitte painaa nenänne kiinni näyttöön, suljette silmänne ja vedätte oikein syvään henkeä.

Toimiiko?
Haistoitteko ruusun tuoksun?

Yks, kaks, koli, neli...

Nyt on luvassa hassuttelua kuvien muodossa, mutta muuten asiaa tekstinä. Valmiina?

Kevät ja kesä tuo aikakauslehtiin, iltapäivälehtiin ja myös blogeihin päivittelyn siitä kuinka meidän naisten pitäisi jo olla tai pian päästä bikinikuntoon. Vinkkejä jaetaan diettien, kuntoiluohjeiden sekä ruokavalioiden muodossa. On karppausta, Dukania, paastoa ja detoxia. Mitä suurempi on pudotettu kilomäärä, sitä isompi otsikko.

Tuntuu että kaikki nähdään vain numeroina. Kiloina, sentteinä, kaloreina tai vaatekokoina. Enemmän laihdutettuja kiloja, pienempiä vaatekokoja ja suurempia toistoja saliohjelmissa. Tuolla numeroiden pyörittelyllä on myös kääntöpuolensa. Siitä voi tulla pienen pikadietin sijaa pakkomielle. Kalorien laskeminen ohittaa terveen järjen. Kuullostaako tutulta?

Näitä tarinoita kerrotaan varoitusmielessä. Tässä teille hyviä vinkkejä miten pudottaa painoa, mutta älkää nyt kuitenkaan menkö näin pitkälle. Syyttävällä sormella usein osoitellaan kohti mainostajia ja muodinluojia. Heille tyrkätään vastuu siitä mikä yleisesti koetaan nykynaisen ihannevartaloksi. Muotitalotkin koittavat parantaa imagojaan kuuluttamalla suureen ääneen etteivät enää hyväksy "liian" laihoja malleja.

Mikä on liian laiha? Sellainen jonka luut törröttävät, kuukautiset ovat jääneet pois ja rasvaprosentti on olematon ja BMI on reilusti alle 18?

Lähtiessäni kirjoittamaan tätä tekstiä en tiennyt omaa BMI arvoani. Nyt tiedän, se on 20,4 eli olen ihannepainossa. Laihduttamiselle ei ole mitään syytä. Silti mielestäni voisin olla hoikempi. Olen ollut hoikempi - 10kg hoikempi. Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä lakata puhumaan numeroista, sillä ne eivät ole kaikki kaikessa.

Mikä sitten on tärkeää jos ne numerot eivät ole?
Onnellisuus. Se että on terve ja osaa nauttia elämästä. Kuullostaa hihhulilta, mutta uskokaa pois totta joka sana. Jos ette usko niin katsokaa Googlesta ;-) Onnellisuutta on jopa tutkittu ja siitä on kirjoitettu erilaisia teorioita. Vaurastuminen kuulemma korreloi onnellisuutta. Kukapa ei haaveilisi lottovoitosta. Tässä teille pieni pikavoitto, ihan ilmaiseksi: Miettikää hetki omaa elämäänne, sillä se kuinka hyvin tunnette olevanne oman elämänne herroja (tai rouvia) on verrannollinen onnellisuuteenne.

Life is what you make it!


Nyt yks, kaks, koli, neli mars pelin eteen katsomaan miltä se oma napa näyttää.

Sattumalta sunnuntaina

Tämän kuvan ottamisesta ei meinannut tulla mitään kun nauratti niin paljon. Mieheni luuli että zuumailin ojassa ollutta Taffelin sipsipussin roskaa - ei ihan noista kukista ajatelin kuvan ottaa...

Sunnuntaina varasimme lennot ja hotellin häämatka nro2:lle. Pariisi, here we come!!!
Edelleen elättelemme toiveita, että tuolla reissulla pääsisimme seuraamaan jotakin Tour de Francen etappia. Olikin hauska sattuma tai pelkästään kohtalon ivaa, että törmäsimme Fuji-Peloton GP kisaan Pyynikillä. Kisassa oli meneillään miesten Kilpa-luokka josta nappasin muutaman kuvan muistoksi ennenkuin jatkoimme 2h sunnuntaikävelyämme.

Kävelylenkistä ja auringonpaisteesta innostuneena lähdin vielä illalla uudestaan ulkoilemaan ja avasin vihdoin lenkkeilykauden hölköttelemällä Kaupissa helpon kolmosen. Lenkki kulki yllättävän hyvin. Ei pistänyt kertaakaan eikä tuntunut muutenkaan raskaalta jaloissa. Tästä on hyvä jatkaa kohti pidempiä lenkkejä.

Aurinkoista ja urheilullista viikkoa kaikille!

Ooops...

Tänään kävin aamulla nopeasti "pikkuisen" ostoksilla... Äidille pullo shamppanjaa ja itselle uusi rannekello. Yhteensä aikaa näiden hankkimiseen kului maksimissaan 8min. Shoppaan harvoin, mutta tehokkaasti, eikö vain?

Anoppilassa poikettiin iltapäivästä jo etukäteen äitienpäivälounaalla ja samalla kertaa napattiin takapihalta itselle kimpullinen kukkia omaa kotia koristamaan. Kyllä vaasillinen kukkia saa keittiön tai jopa koko kodin näyttämään niin paljon viihtyisämmältä.

Aurinkokin rupeaa taas paistamaan, joten ei tässä muuta kuin toivottelemaan oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Ehdotan että nauttitte yhden päivän sijaan koko viikonlopusta!