tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kuivaa


Vinkkinä vannoutuneille Vichyn tai Avènen tuotteiden käyttäjille: Jos matkaatte Ranskaan niin poiketkaa paikallisessa Pharmaciessa niin saatatte yllättyä positiivisesti!

Ette voi välttyäkää kyseisiltä liikkeiltä, sillä niitä sijatsee lähes jokaisella kadulla. Paikallisen apteekin eli pharmacien tunnistaa isosta vihreästä rististä joka vilkkuu ja välkkyy liikkeen ulko-oven lähettyvillä.

Pariisin reissulla joskus kahdennensadannenseitsemännenkymmenennen apteekin kohdalla muistin, että Avène ja Vichy ovat ranskalaisia merkkejä ja niitä saattaisi saada paikan päältä hieman edullisemmin. Tuo arvioni osui alakanttiin. Hinnat olivat jopa melkein puolet siitä mitä olin naamarasvoistani maksanut täällä Suomessa.

Tiukan pohdinnan jälkeen valkkasin kotimatkalle mukaan kaksin kappalein Avènea kahdesta syystä: olin tykästynyt tuohon 20 SPF :llä varustettuun päivävoiteeseen ja siihen että voiteet olivat pakatut kevyisiin muovituubeihin raskaiden lasipurkkien (kuten aiemmin käyttämäni Vichy) sijaan.

Valitsin myös rasvoista erittäin kuivalle iholle sopivat versiot, vaikka nyt käytänkin sekaiholle sopivaa. Tuo kuivalle iholle tarkoitettu oli hieman tuhdimpaa ja toimii kasvoilla paremmin syksyllä sekä talvella (Kääk nytkö ne jo tulee!!) kun kuiva ilma kuihduttaa kaiken kosteuden ihosta.

Kuivan ilman ajattelu tuntuu hassulta kun viime päivinä ilmankosteus on täällä ollut aivan poikkeuksellista luokkaa. Se on muistuttanut enemmänkin jotain päiväntasaajan tropiikin sademetsää kuin suomalaista kesää...

Kuivakas kysymys lopuksi: Mitä kasvovoiteita käytätte?

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kylillä kuplivalla

Perjantaina posteljooni toi näin upeilla postimerkeillä varustetun pikkupaketin.

Paketista paljastui mm. tämä hempeä sormus joka piti heti ottaa käyttöön.
Kiitokset Minnalle!!!
Tässä muuten mietin että mitähän sitä sitten maistaisi...

Viinikylän viinivalikoima on laaja.
Tuntuu että se on vuosi vuodelta vain kasvanut.
Päätin olla kuplivalla linjalla, mutta valinnan teko oli silti vaikeaa.

Aloitettiin juhlallisesti lasillisilla shamppanjaa.

Hauskaa oli vaikka piti päättää ilta lyhyeen lauantaisen työvuoron takia.

Eilinen ilta, eikun korjaan koko päivä meni todella nopeasti. Työvuoron jälkeen reippailin vähän lenkkipolulla, sitten kriiseilin vaatekaapilla kunnes olikin jo kiire tehdä lähtöä Viinikylään.

Muutama muukin oli päättänyt poiketa Viinikylään ja tunnelma oli tiivis. Jonottaa sai joka paikkaan. Jonot kulkivat silti sujuvasti ja kaikilla oli hilpeä meininki. Viininmaistelut pysyivät osaltani kohtuudessa kun piti palata kotiin hyvissä ajoin seuraavan päivän työvuoron takia.

Toisaalta voin hyvällä syyllä mennä vielä uudestaankin käymään Viinikylässä kun jäi niin moni viini tällä kertaa maistamatta... ;-)


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Perjantaille sopiva suunnitelma










Kuvista on apua jos ette vielä arvaa mitä tälle illalle on tiedossa.
Ei mitään sen kummempaa kuin viinin maistelua Viinikylässä. Eipä nyt muuta kun tarvitsee pikku hiljaa alkaa vaatekriiseilemään valmistautumaan...

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Päivän piristys sekä proteiinit



Kuva-albumista löytyi tällainen otos mun pikkuisesta välipalasta/herkkupalasta, ruissipsejä maapähkinävoilla. Tässä versiossa maapähkinävoita on pieniä suklaamuroja ihan noin valmiina. Chunky, eli pähkinänän paloilla varustettu voi on vielä parempaa... 

Noita maapähkinävoin tuoteselosteita ei voi lukea hymähtämättä. Tuote on tekstin mukaan hyvä proteiinin lähde, siinä on ruuansulatusta edistäviä kuituja sekä se on sydänystävällinen koska se on luontaisesti kolesteroli vapaa... Jep, jep terveellistä on ;-)

En syö maapähkinävoita sen "terveellisyyden" vuoksi vaan maun takia. Suoraan purkista kun en kehtaa voita lusikoida, niin sipaisen sitä joko hapankorpulle tai juuri noille ruissipseille. NAM!


Millaisia välipaloja te haukkaatte kun haluatte jotain pikkuhyvää?

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Koristeilla vai ilman?

Riemukaaren päältä näki upeat maisemat.
Kaaressa oli itsessäänkin paljon nähtävää, kuten tämä katto.

Sacré-Coeurin basilikan kupolissa oli monia pieniä ja suurempiakin yksityiskohtia.
Lisäksi paikalla käyneet turismot olivat halunneet myös jättää jälkeensä omat puumerkkinsä...

Galleries Lafayette oli näky.
Kultaa ja koristeita oli pinnoissa, sekä myös kaupan ;-)

Louvressa ei tiennyt mitä olisi halunnut katsella enemmän, taideteoksia vai pelkkiä puitteita?
Tässä erään huoneen katto!

Koristeita oli jokapuolella, jopa silloilla. Nämä irvistelevät kasvot näimme jokiristeilyllä.

Tässä hyvä esimerkki siitä kuinka koristeellisia siltoja voi bongata Pariisista.

Karu paluu arkeen koitti eilen kun palasin töihin. Seuraavasta lomasta ei ole tietoakaan ja se vähän ahdistaa. Lomalla ja varsinkin reissun päällä tunnen oloni enemmän omakseni kuin työmaalla. En tällä tarkoita sitä että haluaisin vain olla vapaalla, ilman töitä. Vika taitaa vain olla työssä mitä tällä hetkellä teen. Se ei anna minulle toimentulon, mukavien työkaverien ja muutamien luontaisetujen lisäksi paljoa muuta.

Kaipaan sitä jotain muuta, tietojeni ja taitojeni päivittäistä käyttöä, sekä sitä että tuntisin tekeväni niitä asioita joissa olen mielestäni hyvä. Olen puhunut tutuille siitä että koitan tässä katsella jos osuisi kohdalle jotain muuta työtä, omaa koulutusta vastaavaa tai oikeastaan ihan melkein mitä tahansa muuta siistiä sisätyötä...
Noh, olen katsellut jo vuoden verran.

Nopea vilkaisu tämän päivän uutisiin ei luo suurta lohtua tähän arjen ahdistukseen. Aamulehti kertoo kuinka työttömyyden väheneminen pysähtyi Pirkanmaalla. Minun pitäisi kai olla onnellinen että olen jatkuvassa työsuhteessa?

Pääsääntöisesti olen jakanut tässä blogissa arjestani niitä positiivisia asioita ja muita pieniä pintaraapaisuja. Niin teen jatkossakin. Nyt vain tämä lomaltapaluu on tuntunut sen verran pahalta, että siitä on pakko mainita täälläkin. Koittakaa ymmärtää ja kestää.

Kaiken kurjuuden keskellä palaan hetkeksi kuvien kera siihen mikä mielestäni oli parasta Pariisissa - koristeet. (Ok, myönnetään että oli ruoka ja juomakin tosi hyvää...) Betoniviidakon keskellä elävälle nuo krumeluurit olivat jotain aivan ihanaa. Vanhoissa kaupungeissa voisi ihastella loputtomiin entisaikoijen tapaa rakentaa. Siinä ei voi sanoa silmän lepäävän, sillä se ei saa hetken rauhaa kun se etsii ja löytää kokoajan kaikkea ihmeellistä ympäristöstä. Noissa kuvissahan on vain murto-osan häivähdys siitä kaikesta mitä Pariisin matkalla näimme. Osa taltioitui kameran muistikortille, osa korvien välin kovalevylle.


Kiperiä kysymyksiä vielä loppuun.

Kotinne, kämppänne ja korttelinne - koristeilla vai ilman?
Vanha vai moderni?


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Haikeita haaveita vai hyviä havaintoja?

Sunnuntain auringonpaiste sai minut sen verran sekaisin että puin päälleni Pariisista löytämäni Pepe Jeansin hamosen. Olen enemmän farkkutyttö, sporttityttö tai jos rehellisiä ollaan niin laitan yleensä päälle ne vaatteet jotka kaapista ensimmäisenä sattuvat käteen osumaan. Eli hameen pukeminen oli enemmän poikkeus kuin sääntö.

Hamosia kyllä katselen kaupoissa ja erehdyn joskus ostamaankin. Sitten tulee se mutta - ne roikkuvat nätisti henkarissa kaapissa pääsemättä päälleni ja ulos tuulettumaan. Nyt kerrankin auringon vähän paistaessa oli siis korkea aika laittaa tuulemaan ja helmat hulmuamaan.



Mistä moinen repäisy? Noh, lomallani kelit olivat kehnot ja vietin paljon aikaa sisällä koneen ääressä selailemassa erilaisia blogeja. Useissa blogeissa ollaan viimeisen päälle muotitietoisia, esitellään päivän asuja ja innolla odotetaan tulevia trendejä. Siinä rupesin väkisinkin miettimään omaa suhdettani muotiin ja siihen millainen pukeutuja olen.

Alkoi nolottaa. Koska minä putosin kärryiltä? Teininä en muuta tehnytkään kun selannut kotimaisia ja ulkomaisia muotilehtia. Kaapelikanavilta katsoin kaikki muotiohjelmat ja tunsin huippumallit nimeltä. Leikkasin lehdistä kauniimmat kuvat talteen ja tein jos jonkinlaisia kuvakollaaseja. Tiesin mikä oli hot ja mikä not. Muotiblogeja selatessani jouduin huomaamaan olevani totaalisen out.

Huomasin, että olen tainnut kasvaa aikuiseksi, joka nyt tajusi kaipaavansa teini-iän haaveilun pariin. Ilmeisesti olin jossain kasvuvaiheessa tullut siihen tulokseen että Cuccin, Versacen, jne. luksusmerkkien tuotteet ovat maantieteellisesti ja taloudellisesti minulle saavuttamattomissa sfääreissä, ja että niistä haaveilemisen sijaan voisin keskittyä oleellisempiin asioihin kuten liikunnan harrastamiseen ja opiskeluun.



Opiskelut on osaltani opiskeltu eli voin palata muodin seuraamisen ja siitä haaveilun pariin? Enpä tiedä saako näin vakavasta realistista edes osa-aikaista haaveilijaa, mutta eikö haaveet ole tehty toteutettaviksi?

Pukeutumisesta tuskin tulee minulle päivän kohokohtaa (eikä trendikkäitä päivän asu -kuvia kannata täällä odottaa näkevänsä), mutta koitan kuitenkin tästä eteenpäin aina silloin tällöin ryhdistäytyä ja oikeasti valita mitä päälleni pistän sen sijaan että nappaan ne kaapista tyrkyllä olevat mukavat ja käytännöliset farkut ja t-paidan.

Olisi kiva kuulla menettekö te muodin mukana, seuraatteko kauden trendejä vai luotteko aivan omaa lookkia?




Ps. Hamosessa kulkiessani tunsin itseni muuten aika tyttömäiseksi ;-)


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Viikonlopun saldo: pullaa, purjeita ja baseballia


Glorian ruoka & viini -lehdelle iso kiitos saaristolaisleivän reseptistä. Valmis lopputulos oli ihan yhtä hyvää jollei jopa parempaa leipää kuin saaristossa aikoinaan maisteltukin.

Auringonpaistetta, kerrankin!

Sporttisesti yhdistin Pariisista ostettuun Pepe Jeansin hamoseen tennarit... oltiin kävelyllä siksi hyvät jalkineet.

Bongattiin iltapäivällä Sorsapuiston kentältä baseball-ottelu. 


Perjantaina leivoin pitkästä aikaa pullaa. Idea lähti puolikkaasta palasta tuorehiivaa, joka oli jäänyt yli viikolla leivotusta saaristolaisleivästä. Pullataikina kohosi reippaasti vielä uunissakin, kuten kuvasta näkyy. Pitää leipoa useamminkin tuorehiivalla jos kohominen on tätä luokkaa.

Tänään käytiin iltapäiväkävelyllä Lapinniemessä katsomassa purjeveneitä, kun aurinkokin kerrankin pilkisteli pilvien välistä. Uskaltauduin ulos ihan pikku hamosessa kun ajattelin että nyt se kesä alkaa - kesälomani viimeisenä päivänä.
Enpä tiedä siitä kesästä, sillä tuuli oli aika vilpoinen ja puolessa välissä kävelyretkeä kaipaisin päälleni villatakkia.

Viileys kyllä unohtui kun urheiluhullu mieheni rupesi yllättäen hihkumaan innosta. Satuttiin vahingossa osumaan Sorsapuiston kentän nurkille ja huomattiin että kentällä oli menossa baseball-ottelu. Sitä piti tottakai mennä sitten seuraamaan vähän lähempääkin...

Summa summarum, viikonloppumme kohokohtia olivat hyvät pullat, purjeet ja baseball!

Millainen viikonloppu teillä oli?

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Alehaukka



Heinäkuun alennusmyynnit olivat Pariisissakin käynnissä. Olin säästellyt aleostoksiani reissuun. Vielä ennen matkalle lähtöä kaupoilla käydessä olin sanonut että ei, ostan siiten Pariisista...

Mitenkäs sitten kävikään? Todelliseksi alehaukaksi osoittautuikin mieheni. Hän löysi ihan vain sattumalta kahdet -50% alennuksella olevat kengät itselleen, siinä välissä kun minä vasta koitin saada edes jonkinlaisen kuvan siitä mitä kaupoilla on tarjottavanaan.

Se ei ollut helppoa sillä alemyynnit tarkoittivat tuolla suunnalla käsirysyä. Mulla paloi kiinni vaaterekeillä tönittävänä ja tuupittavana olemiseen ja päätin parin päivän yrityksen ja erehdyksen jälkeen olla shoppaamatta sen enempää. Yhdet kengät sentään ehdin haalia ettei tarvinnut palata kotiin aivan tyhjin käsin. Niistä kerron lisää myöhemmin, ne ovat oman tarinansa arvoiset ;-)

Millaisia alelöytöjä te olette tehneet?


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Paikalla ruoka-aikaan











Jostain kumman syystä minulle ei kertynyt yhtään lomakiloja Pariisin reissulta vaikka näistä kuvista voisi muuta luulla.
Lieneekö ranskalaisilla ruoka-ajoilla ja tottumuksilla ollut osuutta asiaan? Tosiaankin söimme hyvin joka päivä, mutta vain silloin kun kuului syödä. (Niin ja tulihan sitä käveltyä päivittäin useita kilometrejä...)

Aamupala koostui yleensä maitokahvista, mehusta, croissantista tai patongista voilla ja hillolla - kaikkea muuta mitä kotona tulee aamuisin hotkittua.

Lounaaksi tuli usein syötyä jokin tuhti salaatti, täytetty patonki tai hupsista reilun kokoinen hampurilaisateria Hard Rock Cafeessa...

Illallisella nautimme aina kolmen ruokalajin menun, ravintolat vain vaihtuivat. Maistelimme reissun aikana muun muassa etanoita, hanhenmaksaa, vuohenjuustosalaatteja, simpukoita, tartarpihviä, ankan koipea, entrecoteeta, ravioleja ja jälkkäriksi vielä crème bruleeta, sorbettia tai suklaamoussea...

Napostelua ei tullut harrastettua kun yhden kerran. Sorruimme ostamaan macaronseja... Ne olivat niin kauniita ettei niitä voinut vastustaa.

Meillä kävi muutenkin tuuri, sillä vain yhden kerran ravintolavalintamme osoittautui huonoksi. Se sattui muuten niin onnistuneen Épernay -päivän päätteeksi, joten ei sitäkään voitu surkutella kun koko muu päivä oli ollut niin huippu. Lisäksi viereisen pöydän australialainen eläkeläispariskunta oli niin mukavaa seuraa ettei siinä kehdannut tehdä sen suurempaa numeroa annosten keskinkertaisesta tasosta.

Pitäisi varmaan nyt ottaa kotonakin asiakseen rajoittaa herkkujen napostelua ja keskittyä syömään monipuolisesti ja kaikessa rauhassa silloin kun on ruoka-aika. Tiedä vaikka näinkin pienillä ja yksinkertaisilla asioilla voisi saada putoamaan pari kiloa vyötäröltä?

Oletteko te kokopäiväisiä napostelijoita vai ruoka-aikojen tarkkoja noudattajia?





tiistai 17. heinäkuuta 2012

Matkan arvoiset

Tour de Francen sponsorien kulkue oli näyttävä,  jo ihan kokonsa vuoksi.

Tästä sponsorikulkupelistä sai vettä niskaansa jos seisoi aivan tienreunassa.

En ole ihan varma miksi vähäpukeiset miehet tanssivat tuon pesuainetta mainostavan auton lavalla, mutta hauskaa heillä ainakin näytti olevan.

Lopulta tuli niitä pöyräilijöitäkin paikalle.

Siinä ne tulevat...

... ja sielä ne jo menevät.

Ei uskoisi että tämä kuva on otettu samasta kadusta kuin edellinen kuva, vain tuntia myöhemmin.

Avenue de Champagnen ehkä tunnetuin talo. Se löytyy heti kadun alkupäästä, ehkä siksi se tunnetaan niin hyvin?

Seuraavalla kerralla haluan ehdottomasti majoittua tänne!

Liikenneympyrän koristeet olivat jokseenkin asiaan kuuluvat.

Need I say more?

Kuplivaa!!!

Hmmm, huurteista kuplivaa!!!


Joskus kauan sitten kerroin kuinka suunnittelimme kesäreissua Ranskaan ja kuinka koitimme ajoittaa sekä majoittaa matkan niin että osuisimme Tour de France pyöräkilpailun varrelle. Suunnitelma muuttui ja matkasta tuli 8 yötä Pariisissa, Luxembourgin ja Ranskassa kiertelyn sijaan. Yksi asia silti piti, se Tour de Francen näkeminen.

6. päivä perjantaina lähdimme varhain Pariisista klo: 7.36 junalla Champagnen maakunnassa sijaitsevaan Épernay -nimiseen kaupunkiin. TGV-juna puksutti perille tunnissa ja 20 minuutissa. Varhaisesta ajankohdasta huolimatta pikkukaupungissa oli jo vilkasta. Kiertelimme hieman katselemassa pikkukatuja ja kävimme aamupalalla. Sitten joutuin pitikin jo löytää hyvä asemapaikka kilpailun lähdön seuraamiselle. Kisan lähtö oli klo 12.15, mutta sitä ennen tapahtui jo vaikka mitä.

Näyttävin show oli sponsorien kulkue. Jos jonkinlaista viritelmää ja kyäelmää oli kasattu kulkuneuvoksi. Kyydissä oli dj tai joku muu juontaja ja poppi soimassa täysillä. Näytekrääsän viskomista yleisöön ja tunnelman nostatusta.
Ja tunnelmahan nousi. Itse kilpa-ajajista ei kypärän lisäksi paljon muuta nähnytkään kun yleisöä seisoi niin tiiviisti tien reunassa kiinni. Kilpailun lähtö oli nopeasti parissa minutissa ohi. Siinä kilpailijat ajoivat kaupungin läpi tiiviinä joukkona näytöstyyliin ennen kuin katosivat Metziin johtavalle tielle. Huvittavinta koko Tour de France tapahtuman seuraamisessa oli se, että kun vajaan tunnin päästä lounaan jälkeen palasimme samalle paikalle, oli koko katu aivan tyhjä. Show oli siirtynyt eteenpäin.

Niin siirryimme mekin, nimittäin maistelemaan shampanjoita. Se oli toinen syymme pyöräkilpailun lisäksi lähteä shampanjan pääkaupunkina itseään pitävään Épernayhin. Alun suunnitelmat kuitenkin vaihtuivat jälleen toisiin kun Mercierin shampanjatalon ylibuukatulle visiitille olisimme joutuneet odottamaan aivan liian pitkään. Päiväreissulla ei ole aikaa odotella.

Niinpä päädyimme Avenue de Champagnen varrella aiemmin ohittamallemme pientalolle, Michel Gonetille. Taloa pitävä perhe toivotti meidät tervetulleiksi pihalleen maistelemaan heidän tuotteitaan. Kokeilimme kaikessa rauhassa kolmea vuosikertashampanjaa. Kävi muuten ilmi, että perheen sukulaispoika suorittaa opintojaan Helsingissä. Kyllä maailma on oikeasti pieni.
Vielä ennen illaksi Pariisin palaamista poikkemimme Castellanen shampanjatalolla tutustumassa heidän viinin valmistusmenetelmiinsä sekä kellareihinsa, niin ja pitihän ihan vertailun vuoksi maistaa heidänkin shampanjaansa...

Päiväretki Pariisista Épernayhin oli todellakin matkan arvoinen. Se oli oikeastaan koko reissumme kohokohta.
Se, että me saimme kaksi "kärpästä" yhdellä kertaa, Tour de Francen näkemisen sekä shampanjoiden maistelut oli hyvän suunnittelun ja monen pienen sattuman saldo. Usein Pariisista lähdetään päiväretkille Disneylandiin tai Versaillesiin. Suosittelen kuitenkin katsomaan hieman kauemmaksi jos on shampanjan hyvä ystävä. Juna Pariisista Épernayhin kulkee todella nopeasti ja monta kertaa päivässä.

Mitä te pitäisitte päiväretkestä shampanjaa maistelemaan?