torstai 27. lokakuuta 2011

Kohti kylmempää

Dnuhainen tervehdys, krhöh-kröööh.
Tänä syksynä pikkulenssu tuli ja tarttui minuun tiukasti. Nyt on jo viikon verran kolotellut, köhittänyt ja niistättänyt. Välillä enemmän ja sitten jo vähän vähemmän. Inhoan kipeänä oloa. Varsinkin tällaista epämääräistä ja pitkäkestoista. Lyhyt pinnani ei myöskään riitä sairastamiseen - olisi jo ohi. Toinen jonka toivon olevan jo ohi on talvi, vaikkei se vielä täällä olekaan. Eipä tulisikaan. Pian näyttää taas tältä:

Jääpuikkoja pitää pian taas varoa, nehän ovat hengenvaarallisia...

Aamulla pitää varata aikaa, noh auton löytämiseen. Liukkaista teistä puhumattamaan...
(kuva Helsingistä tammikuulta)


Vastaavia kauhukuvia tulevalta talvelta odottaessani keittelen itselleni glögiä ja sytytän pari kynttilää - kaksi hyvää asiaa jotka kuuluvat tuleillaan olevaan sesonkiin. Pitäkää itsenne terveinä.

En français: je suis malade. Je déteste l'hiver. Bientôt le cauchemar arrivera.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Suolaisen makea maanantai

Mitä teillä ryhdytään suunnittelemaan, kun toinen perheenjäsenistä ilmoittaa lähtevänsä yön yli kestävälle työreissulle? Minä säntään keittokirjojen pariin. Mies taas ottaa puhelimen kouraansa ja alkaa soittelemaan itselleen seuraa illaksi jostakusta 200 läheisestä ystävästään. Tällä kertaa oli minun vuoroni jäädä kotiin - niiden keittokirjojen kanssa. Yleensä vain itselleni kokatessä myös hyödynnän toisen ruokarajoitteiden kuvasta poissaoloa, eli teen sellaista ruokaa jota meillä ei niin usein valmisteta.

Kanaa ja riisiä -yhdistelmät ovat olleet kieltolistalla jo jonkin aikaa. Ensin mies sain yliannostuksen curryinnostuksestani. Viimeinen pisara oli viiime vuotinen pitkä Nepalin matka, jolla tarjottiin kanaa ja riisia enemmän kuin kerran päivässä. Nyt pääsin siis nauttimaan kunnon currysta - yksin! Jotta aikaa ei jäisi muulle kuin hellan ja kameran ääressä räpeltämiselle, päätin myös leipoa sitruunapiirakkaa. Leipominen on ok hommaa, mutta en mielelläni tee kuitenkaan sellaisia leipomuksia joissa tarvitsee käyttää miljoonaa eri apuvälinettä tai vatkailla pidempään. Löytämässäni sitruunapiirakan ohjeessa kuitenkin piti raastaa sitruunankuorta, puristaa sitruunanmehua ja vielä vaahdottaa kananmunia ja sokeria...


Piirakkapohjan aineksia: 1d leseitä, n.3dl mantelijauhetta, 1 kananmunan valkuainen ja ripaus suolaa.

Kuivat aineet sekoitetaan ja niihin nypitään 50 grammaa voita. Viimeisenä valkuainen mukaan ja taikina onkin sitten jo valmis.

1prk rahkaa (käytin jo valmiiksi sitruunanmakuista rahkaa), 1prk tuorejuustoa, raastettua sitruunankuorta, sitruunanmehua, 1/2dl sokeria ja 1tl vaniliinisokeria ja 2rkl perunajauhoa.

Esipaistoin pohjaa hetken 175 asteisessa uunissa.

Esipaistetun pohjan hieman jäähtyessä vatkataan 2 munaa ja 1/2dl sokeria kovaksi vaahdoksi. Yleensä kärsivällisyyteni ei riitä tällaisiin toimenpiteisiin. Lisäksi vatkain on jemmattuna aina jonnekin kaapinperälle...

Rahkaseokseen käännellään varovasti se vatkattu muna-sokerivaahto. Sitten täyte pohjan päälle ja 175 asteiseen uuniin noin 45-50min.

Leivonnan jälkeen tiskarille oli töitä.

Kokkauskuvat ovat mustavalkoisia koska keittiövälineemme ovat sen verran iloisen kirjavia, että niillä valmistettu piirakka olisi näyttänyt ankean värittömältä välineiden rinnalla.


Kivointa leivonnassa ja ruuanvalmistuksessa on nauttia työn tuloksista. Ikävintä on sen kaiken sotkun siivoaminen ja tiskaus mitä tuohutessa on syntynyt. Olen tullut siihen lopputulokseen että siivous ja tiskaus kannattaa aloittaa/suorittaa jo siinä vaiheessa kun ruoka on uunissa tai padassa porisemassa, jotta sitten kun ruoka on valmista voi keskittyä siihen nautiskeluun. Bon appétit.

Piirakkaa leipoessa olikin jo tullut nälkä ja kameran pistin sivuun kun siirryin curryn valmistamiseen.

Tulisen curryn jälkeen sitruunapiirakka maistui makoisalta. Lisäsin mustaherukkahilloa hieman piirakan palaseni päälle lisäaromeja tuomaan. Nam.
(Edit: pohjan reseptiin olisi voinut lisätä hitusen sokeria tai vaikkapa kanelia - aavistuksen mauton vaikka rakenne onkin hyvä.)

perjantai 21. lokakuuta 2011

Valomerkki

Tässä yhtenä päivänä reissukuvia selaillessani huomasin kuvaavani usein katulamppuja. (Mikäköhän lamppu on päässäni aina matkoilla syttynyt tai palanut?) Joka tapauksessa katulamput jotenkin vain näyttävät olevan erikoisia ja kuvauksellisia muualla kuin täällä Tampereella. Sainkin siis idean pitää silmäni auki kotinurkilla ja yrittää löytää täältäkin jotain spesiaalilamppuja. Tässä kuitenkin ensin niitä lamppukuvia reissuilta.

Haniassa erään pimeän kujan valaisija.

Haniassa toisen pimeän kujan valaisija

Yksi Bilbaon valonlähteistä.

San Sebastianin rantaboulevardin valaisija.

Tallinnan kujilla on päivisin pimeää.

San Sebastianissa lamput olivat koristeellisia.

Esimerkki siitä että Haminassa panostetaan katuvaloihin.


Palaan asiaan ensiviikolla lähilamppujen kera. Valoisaa viikonloppua.

torstai 20. lokakuuta 2011

Vuohenjuustolla väsymystä vastaan

Olen kesäihminen. Aurinko, lämpö ja valoisat yöt ovat juttuni. Syksyn saapuessa väsyn. Vaikka nyt minulla ei oikeasti ole meneillään mitään isompia projekteja olen aivan lopussa. Stressaan niiden pienten asioiden hoitamisesta. Syömisestä saan fyysistä energiaa lisäävän vaikutuksen lisäksi myös hetkellisiä henkisiä helpotuksia. Suklaata olen napostellut huimia määriä siihen verrattuna että pidän irtokarkeista enemmän. Toinen tämän hetken herkkuni on vuohenjuusto.

Rosson vuohenjuustopasta. Rosso on viimeaikoina yllättänyt, positiivisesti. Ruokaa ei ole tarvinnut odottaa yli tuntia. Ei oikeastaan ole tarvinnut odottaa ollenkaan ja palvelu on muutenkin parantunut.  Go Rosso.

Ruby & Fellasin vuohenjuutosalaatti. Tämän jälkeen olin aivan täynnä. Tuhti annos kahden juustokiekon ansiosta.

Jälleen Rossossa, tosin Haminassa. Alkupala-annoksena paahdettua vuohenjuustoa ja paholaisen hilloa. Nam.

Kotikeittiömme versio vuohenjuustosalaatista.

Mikä maistuu teille syksyn pimenevinä iltoina? Suklaa vai suolainen sapuska?

tiistai 18. lokakuuta 2011

Femme fatale?

Viime viikon Menaisissa oli testi jonka tekemällä pystyy määrittämään mitkä uutuustuoksut sopivat juuri minulle tai sinulle...tai ihan kenelle vaan. Kysymyset eivät olleet kummoisia ja selvät linjanvedot oli nähtävissä a-,b-,c- ja d-vaihtoehdoissa. Oikaisin parin kysymyksen jälkeen tuloksiin. Koska olin juuri nuuhkinut kemikaaliosastolla uusia tuoksuja löysin vastauksen testiin käänteisesti. Koska pidin  Lancômen Tresor Midnight Rose tuoksusta olen Femme fatale.

Joo, ehdottomasti. Saan miesten polvet klonksumaan nahkahameessani. Olen uskalias ja seksikäs. Minulla on vahva oma tyyli ja osaan nauraa itselleni. Höpö, höpö sanon vaan. Mutta kun keräsin kasaan kaapista löytyvät hajuveteni oli sanomattakin selvää että pidän voimakkaista, makeista, mausteisista tuoksuista. Palasin lukemaan testin tulosta. Sen mukaan maustehyllyltäni löytyy muutakin kuin suolaa ja pippuria, sekä reseptikirjani ovat pullollaan itämaisia reseptejä. Oikeaan osuttiin ainakin näissä kohdissa, joten hyväksyn tuloksen olen femme fatale. Hih.

Calvin Kleinin Euphoria, Estée Lauderin Pleasures delight, Escadan Magnetism ja Thierry Muglerin Womanity ovat tämän hetkiset tuoksuni.



Femme fatale -kiertueellaan juuri Suomessa vierailleen Britneyn kunniaksi tähän lopuksi sopii käydä youtubesta katsomassa ja kuuntelemassa herätysäänenänikin tunnettu kappale Gasoline.



perjantai 14. lokakuuta 2011

Matkustan ympäri maailmaa...

Meillä on kotona tivoli. Tai ainakin siksi kutsumme jääkaapin ovessa olevaa värikästä magneettien rykelmää. Magneetit ovat muistoja matkoiltamme. Osan matkoista olemme tehneet yhdessä, osan omillamme. Siistin ja järjestin tivolin kuvattavaksi. Yleensä magneetit ovat ovessa ihan hujan hajan tai pitelevät esillä työvuorolistoja sekä maksamista odottavia laskuja. Tässä muistuttelijat sulassa sovussa:

Tivoli esiintyy tässä edukseen. Tilaa on vielä uusille jäsenille. Tätä kokoelmaa järjestellessäni huomasin, että ainakin Tallinnasta, Biarritzista ja Haniasta on jäänyt magneetit hankkimatta.

Mun suosikku nro1. Guggenheim Puppy. Kun näin tämän kaupanikkunassa repesin nauramaan. Tiesin ettei tästä tykätä kotona. Piti siis ostaa ihan vain kiusalla... On muuten aika hyvin alkuperäisen näköinen.

Avomiehen suosikki. Miehet ja jalkapallo, need I say more?

Toinen avomiehen suosikki. Singaporessa Jenkki ei kai ole suuressa suosiossa?

Ekan Santorinireissun tuliainen.

Mun suosikki nro2. Syy löytyy täältä.

Avomiehen piiitkältä matkalta vuoden takaa. Huipulla ei käynyt, ihan vaan näissä maisemissa. Matka oli silti pitkä ja vaaroja täynnä. Esimerkiksi lentokone jolla hän veljensä kera lensi Luclaan - putosi kuukausi heidän matkansa jälkeen.

Balilla oli kuumaa. Kaikesta piti tinkiä. Myös tästä magneetista.

Toivon tivolimme kasvavan, eli uusien kohteiden ja matkojen kautta saavan lisää väriä matkamuistomagneettien muodossa. Koska lomat on lusittu vähäksi aikaa nyt pitää tyytyä näihin esiintyjiin. Kuitenkin näin perjantaina sopiikin jo olla vähän karnevaalitunnelmissa, eikö?

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Rahkapiirakat with a twist ja muita herkkuja

Viikonlopun keittiöihmeen saldo: kurpitsakeitto, pizza ja suolaiset rahkapiirakat.


Kurpitsat kahtia, mausteseosta ja oliiviöljyä pintaan, sitten uuniin kypsymään sanoo Jamie Oliver.

Nämä keittoa koristavat siemenet ovat kaupasta, mutta viitseliäämpi kokki olisi hyödyntänyt kurpitsoista pois kaavitut siemenetkin... Perjantai-iltana sitä on muutakin tekemistä, kuten edellisestä postauksesta voi todeta.

Lauantaina saa possutella. Suolaista ja rasvaista pizzaa saa kun käyttää reilusti pepperonia ja juustoa.


Lasilla painaen saa kuopan rahkatäytteelle.

Valion alkuperäinen resepti oli minifocacciat, mutta koska muokkasin sekä leipäohjetta ja tein täytteen itse, niin olen oikeutettu nimeämään lopputuloksen Rahkapiirakat with a twist.

Valion ohjeessa tehtiin n.10 kpl leipäsiä. Minä sain aikaan 24 kpl minipiirakoita.


Sisällä hellan ja ruokapöydän välissä vietettyjen tuntien jälkeen on syytä aika lähteä jälleen ulkoiluttamaan niitä lenkkitossuja...
Leppoisaa sunnuntaita kaikille.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Simply the best

Mikä on paras päätös raskaalle työviikolle? No lähteä ulos tuulettumaan parhaassa mahdollisessa seurassa. Pistää päälle vähän parempaa Seppälää (ehkä jopa kirjaimellisesti!) ja kutsua koolle ne parhaat kaverit. Tänään saatetaan tällä parhaalla porukalla törmätä muihinkin parhaisiin, nimittäin kaupungin parhaisiin.
Missä? City-lehden 25-v./Vuoden 2011 Kaupungin Parhaat bileissä.




Millaisissa merkeissä te aoitte viettää perjantai-iltaa?

tiistai 4. lokakuuta 2011

Parempia aikoja odotellessa...

Kuntoiluharrastuspostaus on odottanut tekemistään ja julkaisuaan jo pitkään. Saisi odottaa vielä hetken, sillä kuntoilut ovat olleet vähissä viime aikoina. Normaalissa ja ideaalissa elämänrytmissä liikun 3-4 kertaa viikossa. Nyt on hyvä jos olen päässyt liikkeelle kahdesti viikossa. Ei hyvä, mutta minkäs teet kun aikaa ja energiaa ei tunnu löytyvän.

Eilen kuitenkin reipastelin piiiitkän aamuvuoron ( 8.5h töissä) jälkeen ja laitoin uudet tossut jalkaan - lähdin näyttämään niille lenkkipolkua. Sen verran arkailin urheilutauolta paluuta, että enimmäkseen kävelin ripeästi (kuten kävelen muutenkin ja saavun aina perille ihan hikisenä. Tahti saisi olla arkena verkkaisempi, mutta kintut vaan ovat kovia teputtamaan.) ja hölköttelin alamäet sekä tasamaat. Ylämäissä vaihdoin rytmin kävelyksi. Intoa riitti ja peruslenkkiin lisäsin vielä toisenkin reitin ja kokonaisuudessaan taisi matkaksi tulla 8km.

Kuivan kelin ansiosta tossut loistavat valkoisuuttaan vielä lenkinkin jälkeen. Ehkä seuraavan ulkoilun jälkeen uuden hohtoisuus katoaa.

Löysin keväällä innostuksen lenkkeilyyn monen vuoden jälkeen. Keväällä ja alkukesästä lenkkipoluilla tuli käytyä 2-3 kertaa viikossa. (Muuten liikun ryhmäliikuntatunneilla kuntokeskuksessa jos joku laskee ettei tuo 3-4 kertaa muuten tule täyteen) Jossain vaiheessa kesää kuitenkin muut kiireet veivät voiton ja lenkkeily jäi. Viikonloppuna aion kuitenkin ulkoiluttaa uutukaisiani uudestaan.

Ehkä silloin matkakin taittuu jo ripeämmin? Toisaalta urheilen ilokseni enkä päästäkseni vertailukelpoisiin suoritusaikoihin. Millaisia urheilusuorituksia tai suoritettuja urheiluja olette te tehneet?

maanantai 3. lokakuuta 2011

suolaista ja makeaa

Parasta Porvoon reissussa oli kotiinviemiset, eli pienen puodin suklaat. Yllättäjäksi nousi salmiakkikonvehti. Salmiakkijauheella kuorrutettu herkku suli suussa yhdeksi makujen ilotulitukseksi jossa loisti suklaisuus ja sähäkkä salmiakkiaromi. Parasta herkuttelussa oli kohvehdin sulettua suuhun lipaista vielä huulista salmiakkijauheen viimeiset rippeet. En ole ennen pitänyt suklaan ja salmiakin yhdistelmistä, mutta tällä kertaa yllätyin - positiivisesti. Harmittaa että tuli ostettua vain tällainen pieni maisteluerä.

Salmiakkikonvehdit ovat nuo ruosteenväriset. Pyöreät pallurat olivat romminmakuisia. Muita makuja olivat suolapähkinä, minttu, mieto chili ja mustaherukka. Osaatteko yhdistää maut oikeisiin konvehteihin?

Tummaa ja tulista suklaalevyn muodossa. Nam. Lisää tietoa puodin suklaista löytyypi täältä.


Konvehdit on jo syöty. Chili- sekä Equadorilainen suklaalevy odottavat vuoroaan... Millainen suklaa on teidän mieleenne?

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Romantic getaway

Viikonlopun teemana romanttiset maisemakävelyt kaksistaan. Perjantaina heti aamusta otimme suunnaksi hurmaavan Haminan. Perillä leppoisen lounaan jälkeen verkkainen vallikävely. Vaikka reitti ei ollutkaan enää virallisesti viitoitettu, suurinpiirtein muureja seuraillen löysimme etsimämme nähtävyydet. Lauantaina jatkoimme Porvooseen ja kiersimme vanhan Porvoon kävelyreitin. Tässä otoksia retkeltämme:


Raatihuone keskellä kaupunkia. Kirjaimellisesti.

Katuvalot ovat usein muualla makeita.

Osa vallikävelyn teistä oli off limits, nimittäin varuskunta-alueella.

Kivi kertoo sijainnin. Vallimuurien ulospäin olevat kulmat muodostava kuusi Suomen (Haminan linnoituksen rakentamisen aikaan 1720-luvulla ) linnoitetun kaupungin mukaan nimettyä bastionia. ( Helsinki, Hamina, Savonlinna, Lappeenranta, Hämeenlinna ja Turku)

Maisemat innoittavat myös taiteilemaan. Vanhemman herrasmiehen maalausta käytiin vilkaisemassa ja se oli hieno!

Majapaikkamme yhden yön ajan, hotelli Seurahuone.




Parasta Porvoossa? SUKLAA!!!

Makean matkamme herkuista kerron lisää myöhemmin...