tiistai 30. elokuuta 2011

Hyvä ruoka parempi...

Mä olen aikamoinen herkuttelija. Mulle maistuu niin makea kuin suolainen. Välillä ravintolassa syömisen "suolaiset" hinnat käyvät kukkarolle, mutta kun kokemiaan makunautintoja muistelee vielä pitkään niin nuo hetket ovat olleet jokaisen pennin sekä centin arvoisia. Hyvä ruoka on tavallaan mulle harrastus. Pidän ruuan laittamisesta silloin kun siihen on aikaa. Pidän myös kivojen annosten kuvaamisesta vaikka aina en otoksissa onnistukaan. Kaikkein eniten pidän siitä, että joku muukin nauttii kokkauksistani. Atrian slogan "Hyvä ruoka parempi mieli" on osuva. Mulle ainakin tulee parempi mieli hyvästä ruuasta. Jaan nyt tätä hyvää mieltäni parilla tämänvuotisella ulkoruokinnan kohokohdalla.

Tammikuussa matkamessuilla Helsingissä poiketessamme piipahdimme lounaalle Chez Dominiqueen. Tällaiselta näytti alkupala-annos lounallamme. Silmänruokaa siinä missä täytettä vatsallekin.

Keväällä lounastimme Ravintola C:ssä. Alkupala-annos "lohta ja vihersalaattia" sisälsi lohta ja kaikkea vihreää. Vihersalaatin ei siis tarvitse olla pelkkää salaattia, vaan siinä voi olla kurkun lisäksi, avocadoa, kiiwiä, rucolaa, vuonankaalia jne. vihreää ja tuoretta ruoka-ainesta.

Keväällä eräänä viikonloppuna pääsimme Ineziin syömään. Sidraa olimme käyneet maistelemassa jo pari kertaa ja vihdoin ehdimme ruokailemaankin. Jälkkäriksi otimme tietysti churroja.

Paras porkkakakku IKINÄ! Tätä nautimme Reykjavikissa Mokka kahvilassa. Ihan heti ei pääse kokemusta toistamaan, joten makustelen tätä kuvaa seuraavaa yhtä hyvää porkkanakakkua etsiessäni.  

Tuliko kenelläkään vesi kielelle niin kuin minulla?

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Hätäratkaisu

Meillä on meneillään makeislakko. Tai oikeastaan se on makeisten ostolakko lomaan saakka. Vieraissa ollaan nameja naposteltu, mutta kotona oltu ilman. Viimeviikolla yhtenä iltana iski aivan mieletön karkkihampaan kolotus. Sitä helpotettiin (naapurien iloksi klo 22 aikoihin...) tekemällä blenderillä mansikkapirtelöä. Oli muuten hyvää.
Tänään karkkienpuutoksesta kärsiessäni vieroitin itseäni tekemällä ison kupposen lattea. Mutteripannulla keitin espressoa, lämmitin ja vaahdotin reilusti maitoa sekä lorautin kuppiin pari lusikallista piparin makuista makusiirappia. Aaahhh.

Latessa parasta on maitovaahto.

Pidän vaniljajäätelöä yleensä tylsänä, mutta näin kun siihen lisää vaahterasiirappia ja pähkinöitä niin se rupeaakin maistumaan varsin hyvältä.
Latelle kaveriksi rakensin tuhdin annoksen makeaa vaniljajäätelöstä, vaahterasiirapista sekä pähkinöistä. Asiasta potkukelkaan - Mun on pitänyt tehdä jokin postaus kuntoiluistani... Mutta ne ovat jääneet viime päivinä aika vähiin. Laitoin kuntokeskusjäsenyyteni juuri 1kk tauolle koska loman johdosta olen joka tapauksessa kaksi viikkoa poissa sekä maisemista että salilta. Tänään mun piti mennä aamulla lenkille, mutta oli niin kova sumu etten sitten viitsinytkään - tiedä vaikka olisin eksynyt metsään... Suunnitelmani oli korjata vahinko iltapäivästä, mutta tämän herkuttelun jälkeen en pysty enää vetämään juoksutrikoita jalkaani. Ehkä huomenna sitten?
Nyt jo kyllä ahdistaa se kolmen päivän kipu, jonka tiedän ensimmäisen loman jälkeisen Body Pump tunnin tuovan kinttuihini. No pain no gain?

tiistai 23. elokuuta 2011

San Sebastian lyhykäisyydessään

Lupailin Bilbaosta kertoessani tehdä pienen pläjäyksen erikseen San Sebastianista. Tässä se nyt on.  Annan kuvien ja kuvatekstien kertoa osan tarinasta.

Rantaboulevardia reunustivat hienot kaiteet lähes koko matkalta.

Vasemmalla ylhäällä näkyy kukkula jolle ei kiivetty. Se alapuolelta löytyvät kaupungin vanhat korttelit jossa lounastimme.

Tällaiset näkymät aukesivat funicularilla (raidehissi) kapuamamme mäen päältä. Mäellä oli hieman vanhan aikainen huvipuisto puisine laitteineen. Ok. lapsille kait sellainen on kiva. Kuvassa olevassa virtauksessa olisi päässyt "risteilemään" pikkuisella veneellä.

Ravintolan valomainos oli hieman kärsinyt, mutta ruoka oli ok. Lounas menu maksoi 16e/hlö joka oli tyyriimpi kuin monessa muussa, mutta nälkä oli niin suuri että ei enää jaksanut selvitellä tilausta espanjaksi. Opaskirjamme petti tässä kohtaa, sillä toinen sen ehdottamista ravintoloista oli lopetettu ja toinen ei tarjonnutkaan lounasta vaikka kirja sitä hehkutti. 

Tällaiselta näytti vanhassa kaupungissa. Edessä aukeaa kiva aukio. Kadut olivat kapoisia ja talot vanhoja. Mä tykkäsin.

Eli matkasimme Bilbaosta bussilla (Pena) noin 1h15min San Sebastianiin à 10 euroa/hlö. Perillä linja-autoasemalta oli reilusti matkaa keskustaan. Vähän olimme kartasta katsoneet, että minne suuntaan pitäisi lähteä. Lopulta huomasimme kulkevamme jonkun paikallisen perässä ja solujuvamme sopivasti vanhan kaupungin nurkille. Pienen uupumusta piristävän kahvittelun jälkeen suuntasimme veden äärelle. Kävelimme aivan toiseen päähän rantaboulevardia. Aurinko porotti ihan mukavasti, varsinkin kun olimme varautuneet mahdollisiin sadekuuroihin...Poltin lopulta päälakeni, tai oikeastaan jakaukseni.
Rannan päästä kulki funiculari korkean mäen päälle. Maisemat mäeltä olivat upeat. Jotenkin meren näkeminen on vaan aina yhtä ihmeellistä.

Roseeta poskiin kun ne eivät vielä punota... Onneksi oltiin laitettu aamulla aurinkorasvaa niin jakaus jäi ainoaksi kohdaksi joka kärventyi.

Nestehukkaa helpotimme roseeviinillä (ja vähän vedelläkin) ennen takaisin rannan tasolle lähtöä. Sitten patikoimme takaisin vanhaan kaupunkiin lounaalle. Lounaan jälkeen tutkimme vielä lisää vanhoja kortteleita ennen kuin palasimme muutaman putiikin kautta linja-autoasemalle ja sieltä jälleen Bilbaoon. San Sebastianista minulle jäi kaikin puolin hyvä fiilis. Ehkä aurinkoisella päivällä oli osuutta asiaan, mene ja tiedä. Joka tapauksessa kaupunki oli pikaisen näkemisen arvoinen. Voisin matkata San Sebastianiin toistekin, etenkin kun San Sebastiania hehkutettaan huipputasoisten Michelin-tähtiravintoloiden mekkana. Tähtiä tai ei valmiiseen pöytään on aina kiva mennä, eikö vain?

maanantai 22. elokuuta 2011

Jauhopeukalo ilmoittautuu

Perjantaina sain paljon aikaan. Myös leivottua. Sämpyläreseptini on alun perin Pirkka-lehdestä. Siinä tehtiin sellainen täytetty, focaccian tyylinen leipä. Taikinaa olen muokannut jälleen vähän sen mukaan mitä kaapista löytyy ja täyttämisen olen unohtanut kokonaan. Tunnustan tässä vielä, että en ole aina onnistunut sämpylöiden teossa. Minua on risonut taikinoiden tahmaisuus ja tuotosten lässähtely uunin jälkeen. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut, että tahmaisuutta vain pitää sietää ja että taikinalle pitää antaa aikaa nousta rauhassa.

n.12 sämpylää
3dl maitoa, tai vettä jos maidot on vähissä
1ps kuivahiivaa
1-2rkl siirappia
1tl suolaa
4dl hiivaleipäjauhoja
3dl vehnäjauhoja
1dl kauraleseitä/ tai jotain siemeniä kuten esim. kurpitsansiemeniä
1/2dl öljyä

Sekoita kuivahiiva hiivaleipäjauhoihin. Lämmitä maito tai vesi 42°. Lisää siihen siirappi ja sekoita. Nakkaa lämpimän maidon sekaan hiivaleipäjauhot kuivahiivoineen. Lisää suola ja leseet/siemenet. Ala vaivata. Lisää vehnäjauhoja vähitelen. Joskus menee enemmänkin kuin 3dl. Kun taikina on vielä tahmaista lisää öljy. Sitten lisää vehnäjauhoja siihen asti kun taikina alkaa tuntua hyvän kimmoisalta ja olet sitä vaivaillut sen viitisen minuuttia. Taikinan kuuluu jäädä hieman tarttuvaksi. Ripsauta hieman jauhoja päälle ennen kuin peittelet taikinan leivinliinan alle nousemaan noin puoleksi tunniksi. Maltti on valttia. Sitten pyörittelet käsiä välillä jauhoten sämpylät ja nostat ne pellille vielä nousemaan uudestaan ainakin 20-30 min.
Paista 200°c ja 12-18 min keskitasolla riippuen uunisi tehosta. Sitten syömään!!!

Tällaisia niistä tuli viime perjantaina. Taisivat olla uunissa sen 18min. Tuoksusta ja väristä usein tietää kun leivät alkavat olemaan kypsiä. Varmistaa voi vielä kopauttamalla leivän pohjaa. Pieni kumahdus on oikea ääni.

Pelkkä voikin olisi riittänyt sämpylöiden kyytipojaksi, mutta perjantain kunniaksi possuttelin kotitekoisella hampurilaisella. Kurkkupikkelssi on appikokelaiden tekemää - oman maan antimista.

Nyt tuli sitten nälkä itsellekin näitä kuvia katsellessa. Ei auta muu kuin siirtyä keittiön puolelle.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Oman maan antimilla

Kyllä mökillä on mukavaa.
Harvoin pääsen noin toteamaan sillä sen verran kaupunkilainen olen. Hyttyset, epämääräiset wc:t ja muutenkin vaillinaiset olosuhteet ja välineet ärsyttävät. Eilen hurautettiin Räyskälään appikokelaiden luo mökille ja perillä päästiin ihmettelemään kaikkia tontilla kasvavia herkkuja. Tässä kuvakatsaus vain murto-osaan antimista.

Näiden punaisten viinimarjojen lisäksi tontillta löytyi myös mustia viinimarjoja sekä naapurista rajan yli karanneita vadelmapensaita.

Tämä avomaan kurkku oli vielä varhaisessa vaiheessa.

Toisin kuin tämä yksilö, joka oli jo täydessä mitassaaa. Takana peruskurkku. Nämä muuten lähtivät mukaamme kaupunkiin...

Karviaisiakin oli puska pullollaan.

Koitin kovasti kerätä puskan tyhjäksi, mutta kippo täyttyi jo parista oksallisesta marjoja. Huomatkaa erittäin tyylikäs jakkara!!!

Vasemmanpuoleinen yksilö myös napattiin mukaamme.

Kurresta tehtiin Jamie Oliverin reseptiä mukaillen samettinen keitto. Pekonilastut olivat oma lisäys annokseen. Suosittelen.

Kuvista puuttuu kokonaan perunamaa sekä kasvihuone jossa tomaatit ja kurkut kasvavat huimiin mittoihin. Lähes omavaraisia ovat mökillään nuo appikokelaat. Lisäksi läheisestä joesta he kuulemma saavat ahvenia ja lahnoja. En tiedä kertovatko kalavaleita vai tositarinoita. Me toimme mukanamme muurinpohjapannun sekä lettutaikinaa. Grilliruuan päälle nautitut letut viimeistään saivat vatsat pullottamaan.

Nämä letut ovat aiemmalta paistokerralta. Samanlaisia jos ei jopa parempia tuli tällä kertaa.

Kotimatka sujuikin sitten täyttä oloa huokaillessa. Mikä teidän mielestänne on parasta mökillä? Seura, sauna vai sapuska?

perjantai 19. elokuuta 2011

Matkakuumeen noustessa

Hahaa! tänään on ollut hyvä päivä.
Alku oli kankea kellon herättäessa jo viideltä. Töissä hommat luistivat kuitenkin siihen malliin että pääsin lähtemään kotiin 2h etuajassa. Ylimäiräisen ajan käytin lenkkipolulla korvienväliä puhdistaessa viikon ja viimeviikonlopun shaibasta. Sitten olen käynyt kaupassa, pessyt pyykkiä, leiponut sämpylöitä ja päivittänyt lempibloggaajieni päivitykset (lisää listan väijymistäni blogeista jossain vaiheessa kyllä sivupaneeliin, jos sellainen ketään kiinnostaa...). Ja nyt olen oma jutun äärellä. Ajattelin tässä matkakuumeen kourissa hieman palata taannoiseen (4viikkoa sitten) Bilbaon matkaan. Matkaseurana oli oma äiti. Edellisestä äiti-tytär reissusta olikin vierähtänyt sellaiset 9 vuotta (oltiin vuonna 2002 Gardajärvellä Italiassa). Tällä kertaa roolini oli toimia matkan johtajana/oppaana sillä olin tutustunut Bilbaoon jo vuotta aiemmin. Otin roolistani hieman stressiä etukäteen, mutta matka sujui kokonaisuutena hyvin, eikä suurempia kommelluksia sattunut. Säälle en mitään voinut se oli mikä oli, siis vaihteleva. Jos aurinko olisi viitsinyt paistaa enemmän olisi mukaan pakatuille bikineillekin ollut käyttöä muutenkin kuin olla painona matkalaukussa. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa joten annan kuvien puhua siitä mitä Bilbaon matkamme piti sisällään.

Booking.comista varatessa sain meille sen viimeisen vapaan huoneen. Siinä oli parisänky. Parasta oli päästä oman äidin kainaloon nukkumaan joka ilta. Oikeasti nukuin tosi hyvin koko loman ajan. Onneksi huoneemme oli rauhallisen sisäpihan puolella, julkisivun puoli olisikin ollut rauhattomampi parin vilkkaan ravintolan johdosta. Käytiin itse (mekastamassa) syömässä/juomassa molemmissa...

Tässä se "pahamaineinen" julkisivu. Hotelli Iturrienea Ostatua on oikeastaan luokiteltu Bed & breakfast paikaksi. Huoneet ovat pieniä, mutta sympaattisesti ja yksilöllisesti sisustettuja. Jos majoittuminen maksaa 60euroa yöltä ei tule odottaakkaan mitään Hiltonia, vaikka välillä huomaa ihmisten ajattelevan niin, ainakin palautekirjoitusten perusteella mitä Trip Advaisorista on tullut luettua.

Bilbaossa ykkösturisti juttu on Guggenheim museo. Se on vaan niin hieno, ainakin mun mielestä. Käytiin katsomassa sisältäkin, eli näyttelyt, jotka oli...modernit. Pidän taiteesta ja mielestäni olen sen suhteen avarakatseinen, mutta oikeasti nykytaide menee multakin välillä yli hilseen. Esimerkiksi näyttelyyn kuului huone/luolasto joka oli paketointiteipillä vuorattu/päällystetty katosta lattiaan. Joo se on taidetta se.

Itse Guggenheimin museon lisäksi nähtävyyksiin kuuluvat museon ulkopuolelta löytyvät veistokset kuten tämä "Maman" eli äiti hämähäkki.

Äiti -nimi selittyy ehkä näistä munista joita veistos pitää sisällään. 

Toisella puolella museota vartioi Puppy, eli tuttavallisesti pentu. Kukkaistutusten värit vaihelevat sesongeittain. Ai ainakin tällä kertaa kukat olivat erilailla kuin vuosi sitten. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tässä oli aina joku poseeraamassa pennun kanssa.

Guggenin lisäksi Bilbao on erilaisia siltoja nähtävänä ja koettavana. 

Tämä silta vei paikalliselle yliopistolle.

Tälle riippusillalle piti matkata metrolla. Itse joen ylitys kestää alle minuutin. Autotkin pääsevät kyytiin. Jos ei ole korkeanpaikankammoinen kuten allekirjoittanut, voi ylityksen tehdä myös ylärakenteissa/ilmoissa kävellen.

Siltojen ja museoiden lisäksi Bilbaosta löytyy mun mielestä hauska sekoitus uutta ja vanhaa värikästä rakennuskantaa.  

Suihkulähteitä ja erilaisia veistoksia on keskusta-alue pullollaan. Kivoja virkistysalueita/puistoja oli myös kiitettävästi.  Hienoa oli se että joen rantaa pääsi kulkemaan tai aamuisin lenkkeilemään leveätä kävelykatua pitkin. Levähdystä ja maisemien katselua varten oli kuitenkin muistettu laittaa reilusti penkkejä - niitä saisi Tampereellekin tuoda pari lisää kosken rantaan.

Ruokakin oli reissussa hyvää ja sitä oli aina riittävästi. Kuten oli myös juotavaakin. Tämä kuva on Guggenheim bistron lounasmenuun yhdestä alkupalasta. Varoituksen sana: menuun kuuluu myös viini. Äiti tilasi punaviiniä ja minä valkoviiniä. Saatiin molemmat sitten ihan kokonaiset pullot...että sellainen lounas.

Viimeisenä iltana nautittiin txakolit (nuori valkoviini) vanhan kaupungin Plaza Nuevalla. Se oli sellainen sisäpiharakennelma jossa oli mm. useita ravintoloita.

Tässä oli tällainen pikku pläjäys meidän kuuden päivän reissusta, josta vietettiin yksi päivä läheisessä San Sebastianissa. Siitä voisin tehdä vielä oman sepustuksen. Bilbao sopii kaupunkimatkailusta pitäville. Joenrantaa pitkin kulkiessa näkee jo ne olennaiset nähtävyydet 45min aikana (riippuen kävelytahdista). Lopun aikaa voi seilata keskustan halkasevan Gran vian kaupoissa tai lähteä metrolla lähikaupunkeihin kuten Portugaleteen missä on se riippusilta. Sillan ylityksen jälkeen voi mennä Getxon kaupunkiin tai jatkaa joenvartta pitkin rannalle köllöttelemään. Viisiitti San Sebastianiin onnistuu bussilla, jos ei auton vuokraus kiinnosta. Me otettiin bussi ja sillä kulkeminen/lippujen ostaminen oli kohtuu helppoa kahdelta ei espanjaa tai baskia puhumatomalta naisihmiseltä. Jos kiinnostusta Bilbaota kohtaan heräsi sillä puolella ruutua niin kysyä saa lisää. Suoria lentoja ei ainakaan tällä ajankohdalla Suomesta ollut Bilbaoon. Me lennettiin Helsingistä Frankfurtin kautta. Eli pikaista viikonloppuvisiittiä kaavailevien tulee varautua siihen että pelkkään matkantekoon menee melkein puolipäivää jos ei saa todella nopeita vaihtoja lennoilleen.
Matkailu avartaa ja ihan omasta kotikaupungistakin löytää uusia juttuja jos vaan viitsii lähtee tutuilta poluilta vähän sivuun.

torstai 18. elokuuta 2011

Katse tulevaisuudessa

Kiirettä on pitänyt työmaalla ja olen ollut aika uupunut, kun kotiin illalla vihdoista viimein olen päässyt. Katse on jo vähän tulevaisuudessa. Nyt ei ole kyse mistään sen suuremmasta asiasta kun kesälomasta.
Haaveilen jo reilun viikon päässä häämöttävästä lomasta. Me ollaan parilla lomareissullaa hupailtu niille jotka aina käy samassa paikassa matkalla tyyliin:

"Me on Reinon kanssa käyty täällä Teneriffalla jo viistoista vuotta ja aina yövyttä täällä Hotel Hjuuliossa. Parasta on kun ravintoloissa on ruokalistat suomeksi ja olut on halpaa..."


Noh, nyt täytyy tunnustaa että ollaan menossa samaan lomakohteeseen, samaan hotelliin ja vielä suurinpiirtein samaan aikaankin kuin kaksi vuotta sitten. Selvästi ollaan keski-ikäistytty. Jos jotain puolustautumista pitää yrittää niin nyt ollaan matkalla viikon sijasta peräti kaksi viikkoa. Ei toisteta samoja retkiä kuin viimeksi vaan tehdään pari yön yli kestävää island hoppinkia, 13km patikointi, pari uutta rantaa käydään katsoon ja ehkä mäkin uskallaudun snorklaan.
Suuret on ainakin suunnitelmat. Lomaraportin yhteydessä täytyy palata tarkistaan nämä uhoamiset ja rehellisesti kertoa mitä oikeasti lomalla sitten tapahtui. Esimakuna kuva hotellista kahden vuoden takaa.

Uima-allas oli reilun kokoinen, aurinkotuoleja riitti ja aurinko paistoi viime kerralla Hippocampuksessa vierailtaessa vuonna 2009.


Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tältä erää. Mitä te odotatte hyvältä lomalta? Mun listalla ykkösenä on aurinko, hyvä ruoka, hyvä juoma, uiskentelua, lisää hyvää ruokaa ja juomaa, sitten taas aurinkoa... ei noita voi laittaa paremmuusjärjestykseen kun kaikki ovat oleellisia.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Suolaa haavoihin

Viime päivinä tuli viimeistään selväksi etten ole insinööri. Tosin en ole koskaan luullutkaan olevani, mutta joskus kyllä epäillyt omaavani loogisenpäättelyn elkeitä. Noh, seuraavan tekstin "suomentaminen" ja käytännössä toteuttaminen tekivät selväksi, että tukan väri todellakin on oikeasti jotain muuta miltä näyttää ja että en ole tekniikan ihmelapsi.

Mene sen sivun alkuun, josta haluat aloittaa numeroinnin.
Avaa Sivun asettelu -välilehti.
Valitse sivun asetukset työkaluryhmästä vaihdot -> Seuraava sivu.
Avaa Lisää -välilehti.
Ylä-ja alatunniste työkaluryhmästä valitse Ylätunniste/alatunniste -> muokkaa ylä/alatunnistetta.
Jos Ylä- ja alatunnistetyökalut Rakenne välilehti ei tullut näkyviin, avaa se.
Poista valinta Siirtyminen työkaluryhmässä Linkitä edelliseen kohdasta. Tee tämä tarvittaessa ylä- ja alatunnisteessa.
Lisää sivunumero Ylä- ja alatunniste työkaluryhmästä kohdasta Sivunumero.
Jos haluat muuttaa numeroa, josta sivunumerointi alkaa, klikkaa lisäämääsi sivunumeroa oikealla hiiren napilla ja valitse Muotoile sivunumerot. Avautuvasta ikkunasta voit määritellä aloittavan sivunumeron.

Huom! Voit muuttaa lukua mistä sivunumerot alkavat valitsemalla muotoile sivunumerot.

Huom! Jos poistitkin vahingossa kaikki sivunumerot varmista että välkkyvä kirjoituspalkki oli varmasti sivulla josta halusit sivunumeroiden alkavan kun teit osanvaihdon ja linkitä edelliseen!



Onnitteluni niille jotka saavat dokumentin sivunumeroinnin noilla ohjeilla kulkemaan haluamallaan tavalla. Minun ongelmani alku ja juuri oli tietokoneeni word-ohjelmassa, tai sen versiossa johon nuo ohjeet eivät päteneet alkuunkaan.

Mutta mukavempiin asioihin eli kokkailuun. Kaiken tietokonesonnan selvittelyn sivussa piti syödäkin. Täytetyt kesäkurpitsat löytyi menulta. Täytteeksi päätyi vähän kaikkea mitä kaapista löytyi:
jauhelihaa
sipulia
paprikaa
herneitä
(kesäkurpitsoista koverretut sisustat)
salsaa 
juustokuminaa

Kurret valmiina uuniin.

Ensin täytteen paisto ja haudutus pannulla. Kesäkurret uunin pellille ja täyte päälle. Juustoraasteella koko komeuden viimeistely ja 200°c uuniin noin 20-30min. Halusin kurreni sopivan pehmeinä ja otin ne uunista vasta puolen tunnin jälkeen. Täytettä jäi sopivasti vielä yli. Sen nakkasin pakastimeen odottamaan sitä nälkäistä ja kiireistä hetkeä jolloin täytteen voi nopsaan käyttää vaikka lämpimien leipien höysteenä.

Kurret valmiina nautittaviksi.

Kevyemmän kasvisversion tästä saa unohtamalla jauhelihan ja juustolla kuorruttelun. Täytettä kannattaa haudutella pannulla ylimääräisen nesteen haihduttamiseksi ja makujen tiivistymiseksi. Muuten ne nesteet löytyvät uuninpelliltä tai vaihtoehtoisesti täyte lilluu kesäkurpitsan sisällä kuin keittokulhossa. Suolaa, pippuria ja muita mausteita saa lisätä oman maun mukaan täytettä paistellessa. Maistelemalla löytää sen makujen balanssin - niin kuin joku keittiösuuruus on joskus sanonut. Hyvää ruokahalua!


lauantai 13. elokuuta 2011

Taidan olla blondi

Tästä se sitten alkaa. Tervetuloa seuraamaan kokkauksiani, kuvauksiani sekä kuntoiluani.
Olen hautonut oman blogin aloittamista jo pitkään ja tässä se nyt on. Mielessäni olin kaavaillut tähän hienon ulkoasun isoine värikkäine kuvineen ja silleen...

Rehellisesti myönnän, että pientä alkukankeutta on sivun muotoilun ja muun tekniikan kanssa on ollut. Ilmeisesti hiusteni väri vaihtui vaaleammaksi samalla hetkellä kun pääsin koneen ääreen. Siltä ainakin juuri nyt tuntuu. Parempi pitää profiilikuva mustavalkoisena...

Ravintola C:n lounaan jälkiruokana oli taannoin ihanan makea leivos.

Jotta kankeasta alusta ei jää huonoa makua kenellekään, niin tässä pientä jälkimakeaa à la Ravintola C. Hyvää ja makeaa viikonloppua kaikille tänne eksyneille.