Kesäloman huipennus

Kesälomani vetee nyt viimeisiään, blääh.
Seuraavaan lomaan on niiiin pitkä aika ettei sitä uskalla edes ajatella. Viikonloppuna otinkin sitten kaiken irti ihanasta auringonpaisteesta ja nautin vielä lomalaisena olosta takapihaa kunnostellen ja Bon Jovin keikkaa kuunnellen.

Oman pihan hoitamiseen oppiminen vaatii vielä jonkin verran totuttelua. Välillä ei ole kiinnostanut pätkääkään lähteä kukkapenkkiä kuopsuttelemaan ja silloin olen supissut mieheni korvaan toiveita takaisin kaupunkiin muutosta. Mennyt viikonloppu kuitenkin antoi makua myös niistä oman pihan parhaista puolista.

Mieheni sai työkaveriltaan parsaa parina sellaisena juurikönttinä.
 Laitettiin köntit maahan ja parissa päivässä maasta rupesi puskemaan sitä parsaa!

Pihatöitä tehtiin vähän joka päivä ja työt menivät ihan kuntoilusta, sen verran hiki virtasi. Uurastuksen jälkeen saunominen ja grilliruoka kelpasivat. Syötiin viikonloppuna muuten lähes kaikki ruokailut ulkona, aamupalasta lähtien. Kyllä ruoka vaan maistuu ulkona nautittuna jotenkin paremmalta! Itse tehdyt hampurilaiset olivat aivan omaa luokkaansa.

Hampurilaispihvit matkalla grilliin. Sämpylät ostettiin tällä kertaa kaupasta, mutta paprikamajoneesi tehtiin itse.

Mmmm, tätä hampparia tulen muistelemaan vielä pitkään.

Sunnuntaina aamupäivästä rapsuttelin kädet rakoilla pihalaatoista sammalta irti. Iltapäivästä puolestaan suunnatiin kaupunkiin ihmettelemään Bon Jovin keikasta innostunutta väkeä.

Uusi Ratinan suvannon kesäterassi näytti olevan aivan täynnä.

Bon Jovin keikasta ei tämän enempää nähty, mutta kuultiin se kyllä hyvin selkeästi. 

Hymy oli herkässä auringossa paistetellessa.

Suvilaivakin pullisteli vaikka oli sunnuntai. Jäätelökioskille oli myös jonoa kokoajan.

En oikein tiedä onko tuo uusi terassi kovin kaunis. Ehkä kuitenkin maisema sieltä käsin on ihan ok?

Hätä keinot keksii?

Rohkeimmat fanit olivat löytäneet aivan oman paikkansa Bon Jovin keikan seuraamiseen...

Illan kruunasi kaunis auringonlasku.

Eipä voi muuta todeta kun aivan huippu viikonloppu ja upeat viimeiset lomapäivät.
Toivottavasti näin mahtavasti alkanut kesä jatkuu yhtä hienona sään, seuran ja tapahtumien suhteen vaikka viralliset lomani olenkin nyt viettänyt.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Pienet kuvat, isot miehet

Tässä pari "laadukasta" pokkariotosta eiliseltä.
Jos pitäisi tiivistää yhteen sanaan tuo ilta, niin se sana olisi mielenkiintoinen.

En ole mikään massatapahtumien ystävä. Syy löytyy eräästä menneiden vuosien Appro-illasta joka päättyi aikamoiseen kaaokseen huonojen järjestelyiden takia. Tuolloin töniminen tungoksessa johti siihen että väkisin rynnineet kaatoivat edessään olevia ja melkein talloivat jalkoihinsa maahan joutuneet. Siitä illasta selvisin säikähdyksellä, mutta massatapahtumiin olen lähtenyt suurella varauksella ja mielellään selvinpäin.

Eilisellä keikalla paikkamme olivat niin sanotusti "pellossa" eli kentällä. Massa-angstisena en lähtenyt eturiviä tavoittelemaan ja hyvä niin. Paikoiltamme nimittäin näki ihan tarpeeksi kaikenlaista piilopulloista naukkailusta, add-lääkkeiden etsinnästä, keikkaromansseista ja pilvenpolttelusta lähtien.

Bongasin vielä lähettyviltä erään koulukaverinkin ala-asteelta. Se on aika hyvin, kun ajattelee että paikalle oli ahtautuneena se kolmisenkymmentätuhatta muuta naamaa.
Jonotushelvetistä minulla ei ole mitään sanottavaa, sillä kun saavuimme paikalle klo 19.30 pääsimme sujuvasti turva- ja lipputarkastuksesta läpi. Anniskelualueelle en piipahtanut ja tästä johtuen en tarvinnut hotellihelpotuksenkaan palveluita.

Itse keikka vastasi odotuksia. Tuli vain sellainen fiilis, että voi jos pystyisi siirtymään ajassa taaksepäin sinne 90-luvun puoliväliin ja jollekin RHCP silloiselle keikalla - se vasta olisikin ollut jotain, vaikka ei tästäkään voi valittaa.

Löytyykö sieltä muita keikalla olleita? Sana on vapaa.

Puuta ja lantaa

Tämä postaus kuuluu sarjaan todella huonoja otsikoita ja vielä huonompia kuvia...

Loman alun kunniaksi poikkesin lauantaina tyttöjen kanssa Tammerkosken sillalla -tapahtuman keikalle keskustorille katsomaan Anna Puuta sekä Apulantaa. Tammerkosken sillalla -tapahtuma oli käsittääkseni alkuun 90-luvulla Mikko Alatalon vetämää iskelmäyhteislaulatusta. Nyt se oli jotain ihan muuta, mutta sen kyllä jo lähtiessä tiesin sillä yhteislaulatukseen en olisi mennyt.

Anna Puu yllätti positiivisesti. Naisen kappaleita olen ohimennen radiosta kuullut, mutta oli hienoa huomata kuin upeasti hän osaa laulaa ihan livenä. Annan musiikin letkeä tyylikin jotenkin kolahti. Olisi toivonut auringon paistavan, se olisi niin sopinut tilanteeseen. Toisin kävi ja tihkusadetta tuli taivaalta.

Apulanta antoi tällä kertaa odottaa itseään jopa puoli tuntia - ei hyvä. Olimme odotelleet siinä melkein eturivissä tunnin verran ja tunnelma alkoi olla aika tiivis. Itse keikka meni pitkälti samalla kaavalla kuin maaliskuun lopulla Pakkahuoneella, siitä pisteet pojille - hyvä setti.

Yhteenveto illasta, että ei mennyt puihin eikä maistunut lannalle ;-)