tiistai 30. huhtikuuta 2013

Peach is back!


Matkalaukullani on muuten nimi, Persikka.
Se on palvellut urheasti jo vuodesta 1996 lähtien, eli uskomattoman kauan. Persikka on käynyt minun mukanani näin äkkiseltään muisteltuna ainakin Ranskassa useammankin kerran, Englannissa, Italiassa, Luxemburgissa, Singaporessa, Balilla, Santoriinilla ja Kreetalla. Vanhempanikin ovat välillä myös Persikkaa ulkoiluttaneet, mutta en tarkkaan tiedä edes missä kaikkialla.

Vuosi sitten lähdin matkalle Persikan innoittamana myös saman sävyisessä paidassa ;-)

Tämän reissun teemavärinä turkoosi...

Tuota teemaväriä, eli turkoosia on myös Roxyn rantsupyyhkeessä.
Tämän napakkaan pakettiin taittuvan pyyhkeen sain mieheltäni joululahjaksi.

Ipaneman släpärit ovat parhaat rantsukohteissa. "Timantit" vielä tekevät niistä kelpoiset illallisillekin ;-)


Pitkien talviunien jälkeen Persikka kaivettiin tässä taannoin jälleen esiin ja sullottiin täyteen kesäisiä hepeneitä.

Pian saatte tekin tietä minne matka Persikan vie vapuksi tällä kertaa.
Arvauksia saa toki heittää kehiin.


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Melkein tunnen jo sen



...kuuman, karhean ja pienijyväisen.
Se jää varpaiden väliin 
ja rouskuu välillä jopa hampaissa, mutta pidän siitä.
Se on hiekkaa uimarannan johon aallot meren kaukaisen huuhtoutuvat.
Tapaamme pian jälleen pitkästä aikaa.
En tiedä osaako se minua odottaa kun viime kohtaamisestamme on jo vierähtänyt yli vuoden verran, mutta minä olen kaivannut sitä kovasti.












Kepeät kesävaatteet, kauniit auringonlaskut, hyvä ruoka ja vielä parempi seura, 
niistä on upeat lomat tehty.
Luvassa on pian pilvenpiirtäjiä, kuumaa aurinkorantaa, shamppanjabrunssia, 
hurjia laitteita huvipuistossa, jännittäviä hetkiä patikoidessa puunlatvojen tasalla 
ja ties mitä muuta.


Kohta suljen selaimen sekä koneen ja laitan kännykkäni kiinni.
Pari seuraavaa postausta tulevat ajastettuina, sallittehan minulle sen. 
Palaan kyllä pian takaisin uusin kuvin ja kuulumisin ;-)


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Enemmän tällaisia

Juotiin maljat synttärisankarin kanssa.

Tarjolla oli monen moista herkkua. Nämä pikkusuolaiset leipäset olivat suosikkini.

Bileisiin kuuluu ehdottomasti booli. Tämä oli kivan tyttömäisesti kirsikkainen maultaan.


Viime viikonloppuna kävin synttärijuhlissa joissa olisin viihtynyt pidempäänkin. Enemmän tällaisia juhlia kiitos.

Eikö synttäreitä voisi juhlistaa vaikka kerran kuussa...


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Pieni ihanuus



Tänään on niin paljon parempi päivä vaikka vettä onkin aamupäivästä satanut ja tuuli tuivertanut.
Syynä piristykseen on pienen pieni paketti. Sellainen vaaleanpunainen, pehmeä, syliinsopiva ja lämpöinen.

Pääsin tänään pitämään sylissäni tulevaa kummityttöäni.
Vauvantuoksu on ehkä maailman paras tuoksu. Se on yhtä aikaa makea, raikas, puhdas ja pehmeä. Sitä voisi nuuhkutella loputtomiin.
Pikkuneiti tosin oli toista mieltä sylissäni olosta sekä nuuhkimisesta ja ilmoitti aika nopeasti olevansa päiväunien tarpeessa :-)




Ensi kerralla sitten halitaan pidempään...



Mukavaa viikonloppua kaikille!
Kevät ei ehkä tuoksu ihan yhtä hyvälle kuin pieni vauva, mutta kannattaa sitäkin nyt nuuhkia sillä se on kesä aivan kohta.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa




Haloo Helsinki!:ä lainaan kertoaakseni tämän aamuisen oloni.
Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella, siinä taistelussa pieni ihminen häviää aina.
Jos en tietäisi paremmin luulisin että tänään on maanantai. Fiilis on ainakin sellainen. Tekisi mieli kömpiä takaisin sänkyyn ja hautautua peiton alle. Tukka on likainen ja yöpaitakin on vielä päällä.

No, toisaalta yhtä hyvältä letkautukselta tässä kohtaa kuullostaa myös: Leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Näillä napinoilla mennään ainakin tämä torstai. Huomiselle on onneksi tiedossa pientä piristystä...



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Makeita hetkiä tiedossa

Nordqvistin Toffee tee ja Moninin makusiirapit, niistä on iltapäivien tee/kahvihetkien makeuttajiksi.

Tämän kevään Hulluilta päiviltä haaviini jäi Moninin makusiirapit sekä Nordqvistin Toffee tee.
Olen etsinyt jo pitkään enemmän ja vähemmän antaumuksella karamellin makuista teetä ja tämä sattumalta käsiini osunut toffee tee ajaa asian.
Se on mustaa teetä toffeen aromilla maustettuna. Tuoksu on huumaavan toffeinen ja makea, mutta maku kuitenkin hillitty joten hunajaa tai sokeria voi lisätä oikean makeuden tuomiseksi teehen.

Moninin makusiirapit ovat vanhoja tuttuja. Reilun kokoinen pullo vaniljasiirappia veteleekin jo viimeisiään, niinpä tämä pikkupullojen setti tuli hankittua juuri oikealla hetkellä. Näitä makusiirappeja puolestaan nautin sellaisina rauhallisina herkutteluhetkinä vahvaan kahviin sekoitettuina, niin että päälle vielä lisään reilusti kuumaa maitoa... Eli siis iltapäivän latteni maustan ja makeutan juurikin näillä siirapeilla.



Millaisia "makeita" löytöjä te teitte Hulluilta päiviltä vai pysyittekö kaukana moisista hullutuksista?


torstai 11. huhtikuuta 2013

Asennetta asanaan

Olen tässä kahden viikon aikana käynyt kokeilemassa erilaisia joogatunteja. Toistaiseksi takana on neljä erilaista harjoitusta. Olen kovasti tykännyt notkeutta, tasapainoa ja voimaakin vaativista tunneista, mutta kertaakaan ei ole tehty puuasentoa?!

Se on ainoa joogajuttu jonka miehenikin tietää. Miksi?
Siksi että vuonna 2008 Balilla käydessämme kävimme tulivuorelle kiipeämässä yön pimeässä ja näimme auringon nousevan vuoren päälle saavuttuamme. Samalle paikalle saapui myös muita, kuten kolme ranskalaisturistia, jotka sitten poseerasivat toisilleen hassussa asennossa auringonnousussa. Tuo hassu asento oli juurikin "The tree-pose" eli puuasento.

Sittemmin aina kun olin käynyt Gogo:lla Body Balance-tunnilla kysyi mieheni A) että tehtiinkö puuasentoa tai B) oltiinko 45min vaa'assa... (tämä on omaa höpöä huumoriamme)
Nyt joogasta tullessani kysymys A) on esitetty joka kerta.
Tammikuun aleista kotihousuiksi hankkimissa Energeticsin Yogapantseissakin on painettuna kuva tuosta asennosta, joten sitä voisi luulla yleiseksikin jutuksi joogassa?

Täytyy nyt kotireeneissä panostaa tuohon puusentoon ja toivoa että sitä sitten ensikerralla harjoitellaan tunnillakin ;-)


"Attitude" -toppi ostettu Phi Phi:ltä, Energeticsin Yogapantsit Intersportista.

Kuva siitä puuasennosta yogahousuissani.



maanantai 8. huhtikuuta 2013

Takapakkia

Lauantaina ajateltiin siirtyä (ainakin hetkeksi) lähemmäs kesää ja aloittaa grillikausi takapihan terassilla. Pikkuiset sipulit ja possupihvit paistettiin samalla kun itsekin paisteteltiin auringossa.

Shokki oli aika suuri kun sunnuntaina samainen terassi jolla juuri olimme "ottaneet aurinkoa" peittyi jälleen lumen alle!
Tässä alkaa pian usko loppua. Tuleeko sitä kevättä ollenkaan tänä vuonna, kesästä puhumattakaan?

Idätyslaatikon kasvatitkin kovasti odottavat isommille kasvumaille pääsyä, mutta näyttäisi tuo lumipeite pihalla vaan kasvavan...


Idätyslaatikossa kasvit pinnistelevät kohti valoa.

Vuoden 2013 ekat grillaukset. Seuraavia odotellessa...
Kuppi kuumaa ketutukseen, eli lattea cacao&chili mausteella höystettynä.

Ehkä parasta pahinta "suolaa haavoihin" tähän kevään/kesän odotukseen tulee aina iPhotossa pyöriessä kun sieltä pärähtää näytölle kuvia 12 kuukauden takaa, eli Singaporen/Phi Phi -saarten reissulta. Nice.
No samalla löytyi myös näitä takatalven otoksia viime vuodelta.


Käsi ylös jos alkaa tämä talvikausi jo riittämään.



keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Suttua kerrakseen!



Alun perin minun piti julkaista tämä teksti jo pari viikkoa sitten, mutta se hetkellisesti unohtui tietokoneen syövereihin. Eilen aamulla törmäsin Punavuorigourmetin blogissa tähän ja muistin näpytelleeni aiheesta "muutaman" sanan...


Ravintola C:n lounaalla nautittu jälkimakea leivos keväältä 2011.


”Suttukuvat ärsyttävät ravintoloitsijaa”, huusi pari päivää viikkoa sitten Taloussanomien otsikko. Kuvista ja ravintoloista kiinnostuneena jatkoin lukemaan koko jutun, vaikka en todellakaan ole se perinteinen Taloussanomien lukija. En edes oikein muista miten eksyin alunperinkään Taloussanomien sivuille? Mutta nyt siihen artikkeliin.

Voi kuinka tunteet ja ajatukset voivatkaan heittelehtiä yhden lehtijutun takia. Lyhyesti ja kärjistäen referoiden jutussa puhutaan siitä kuinka ahkerasti ravintola-asiakkaat nykyään räpsivät annoksistaan kuvia someen. Tästä johtuen osaa ravintoloitsijoista ärsyttää se, että heikkolaatuisia kuvia heidän annoksistaan päätyy arvosteltavaksi nettiin, osaa huolettaa taas muiden asiakkaiden yksityisyyden ja ruokarauhan säilyttäminen siinä salamaräiskeessä… niin ja ulkomailla ollaan jo tietenkin asiassa edellä ja ollaan kielletty kuvaaminen huippuravintoloissa kokonaan.



Inezin churroja kesältä 2011.

Chez Dominicin lounaan alkupala-annos talvelta 2011.


Itse kuulun niihin jotka tottakai kuvaavat lähes aina ruokansa ravintolassa. Mutta ilman salamaa! 
Miksi teen näin?
Ruoka on minulle harrastus. Kuvaanhan kotonakin valmistamiani annoksia, miksi en siis kuvaisi ulkoruokintahetkiä. Tapanani ei kuitenkaan ole elvistellä facessa, että ”kattokaa missä kävin syömässä”, vaan kuvaan tallentaakseni muistoja. 
Sitähän se valokuvaaminen ylipäätänsä on, asioiden ja hetkien tallentamista. En käytä kuvatessani salamaa sillä mielestäni se tappaa kaiken elävyyden ja ulottuvuuden ruoka-annoksesta. Puhumattakaan siitä kuinka salaman välähdys varmasti häiritsisi kaikkia muita samassa ravintolassa olevia (tässä kohtaa ymmärrän hyvin artikkeliin kommentoivia ravintoloitsijoita). Kuvaan annoksia jotta muistaisin myöhemmin mitä söin, missä, koska ja kenen kanssa.


Toistaiseksi paras nauttimani pala porkkanakakkua, paikkana Islanti Mokka-Kaffi keväällä 2011.



Ulkomailla turistina ollessa tähän annosten kuvaamiseeni on yleensä suhtauduttu ymmärtäväisesti. Tarjoilija tai hovimestari on jopa hyvin usein huomattua kameran (pienen pokkarini) kädessäni tarjoutunut ottamaan minusta ja seuralaisestani yhteiskuvan, jotta saisin muiston kyseistä ravintolakäynnistämme. Suuri osa näistä kuvista jää yksityisiin loma-albumeihin, osa tulee julkaistua jossain käyttämistäni sosiaalisen median sovelluksessa. Koitan kuitenkin pitää jonkinlaista laadunvalvontaa julkaisemieni kuvien kanssa, niin ettei niissä pahemmin näkyisi muita ravintolan asiakkaita ja että ruoka olisi edukseen kuvissa.


Ravinteli Berthan jälkkäri keväällä 2012 nautitulta illalliselta.



Käsitän ravintoloitsijan ärtymyksen kun netissä pyörii suttuisia kuvia ravintolan annoksista, mutta mielestäni suttuiset kuvat kertovat myös oman tarinansa. Kuten sen, ettei niiden ottaja ole kovin taitava kuvaaja. Jos väritasapaino on kuvassa lähtökohtaisestikin pielessä, niin kyllä katsoja ymmärtää ettei se peruna oikeasti ollut harmaa. 
Enemmän minua kummastuttaa se, kuinka huippuravintoloitsija itse julkaisee ravintolansa facebook-sivuilla annoksistaan itse ottamiaan suttuisia kännykkäräpsyjä. Tähän törmäsin samana aamuna netissä pyöriessäni ennen sinne Taloussanomiin eksymistäni. Tästä aiheesta voisin jauhaa vielä pidempäänkin, mutta eiköhän tässä tullut jo kerrottua ne oleellisimmat seikat.




Nyt heitän pallon teille arvoisat lukijat:

Sana on vapaa kommenttiboxissa teidän mielipiteillenne, kokemuksillenne ja havainnoille tästä Taloussanomien mukaan (vain?) "hipsterien" harrastamasta ravintolakuvaamisesta.



maanantai 1. huhtikuuta 2013

Makeat vapaat






Kevään ekat parsat, tietysti pekonin kera. NAM!

Tiramisujuustokakkua tarjosin "syntymäpäiväkakkunani". Uskoisitteko että tuo pohja on muuten tehty näkkileivästä.


Synttäriskumppa <3

Mukamas terveellisempää evästystä: rucola-pesto-mozzarella salaattia.

Pippurihalloumia salaattipedillä.


Voi apua näitä viime päiviä. Nyt ymmärrän miksi ennen pääsiäistä olisi hyvä paastota, vaikka ihan ilman mitään uskonnollista syytä.
Kuvamateriaalia ei olekaan lähes kaikista niistä herkuista mitä on tullut syötyä ja juotua, ja parempi niin. Edellä nähdyt kuvat kyllä jo vihjaavat tarpeeksi hyvin siitä millä linjoilla on menneenä viikonloppuna oltu.


Pitkänä perjantaina pistin juhlamekon päälle ja olin illan sankari kun juhlimme ystäväpiirissä syntymäpäiviäni sekä yhdistettyjä tupareita (joo muutosta on jo 6kk, mutta vieläkään kaikki kaverit eivät ole meille ehtineet kylään...). 

Sunnuntaina olin sitten sankari sukkahousuissa kun uskaltauduin tänä keväänä ekaa kertaa ulos pikkukengissä.

Parit lounaat yritin tsempata jo ainakin ajatuksen tasolla terveellisempään suuntaan ja syödä salaattia...

Toisaalta kun tässä muistelin, että mitä viime vuonna pääsiäisenä tuli tehtyä, niin hyvän ruuan merkeissä meni sekin - joskin olin Singaporessa ja aivan toisenlaisella menulla, jota voi vakoilla täältä.

Huomenna koittaakin sitten karu paluu arkeen. Jos nyt totta puhutaan, niin ihan kiva päästä arkirytmiin kaiken tämän mässäilyn ja valvomisen jälkeen ;-)


Toivottavasti teillä meni pyhät yhtä mukavasti rentoutuen!