Tässähän on mennyt melkein kaksi viikkoa viimeisestä postauksesta.
Tuumaustauoksikin tätä voisi kutsua. Inspiraatio ja koneen ääressä vietetty vapaa-aika ovat olleet vähissä - siinä syyt.
Voihan olla että nyt ulkona hurjana puhaltavat tuulet tuovat talvisen sään mukana myös minuunkin uutta intoa.
Eipä tässä muuta tällä kertaa.
Lakit ja myssyt päähän ja pitäkää itsenne lämpiminä!
perjantai 30. marraskuuta 2012
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Kuoppainen matka kynttiläillalliselle
Ne illallispöydän kynttilät. |
Herkullinen jälkkäri tarjoiltiin kauniissa astiassa. |
Jo useampi kuukausi sitten sovittu työporukan "neljän tähden" illallinen meinasi eilen mennä sivu suun kun kolme yhdessä autolla matkaan lähtenyttä tähtöstä ajoivat jo alkukilometreillä tiellä olleeseen kuoppaan. Siitä seurasi reikä auton eturenkaassa.
Iski aika suuri epäusko, epätoivo ja melkein itku kun tihkusateessa katselimme renkaan pihistelevän ilmoja itsestään pihalle.
Olimme varmaan aika surkuhupaisa näky: kolme naista juhlatamineissa ihmettelemässä rikkinäistä autonrengasta. Ihan avuttomia emme olleet vaan soitimme pikaisesti miesvoimaa paikalle vararengasta vaihtamaan.
Uusi rengas saatiin paikoilleen todella nopeasti ja vaikka vielä sitten ajelimme "maisemareittiä" pitkin hieman pidemmän lenkin niin perille illallispöytään pääsimme muodikkaasti vain reilut puoli tuntia myöhässä.
Ruoka oli hyvää, tai oikeastaan todella hyvää sillä kaikki kuoppaisen matkanteon kommellukset olivat tehneet meistä matkalaisista hyvin nälkäisiä. Ruuan lisäksi formaatin mukaisesti iltaamme kuului myös emännän järjestämää ohjelmaa tietovisailun ja konsolipelin merkeissä.
Ja ennenkuin huomasimmekaan olikin jo aika lähteä takaisin tien päälle. Paluumatka tuntuikin yllättävän lyhyeltä kun se sujui ilman ongelmia. Toisaalta jo mennessä olimme kokeneet ihan tarpeeksi vastoinkäymisiä yhdelle roadtripille.
Olkaapa siis varovaisia liikenteessä ja pitäkää vararengasta mukananne - sitä ei koskaan tiedä milloin se voi pelastaa matkanne kynttiläillallisille!
torstai 15. marraskuuta 2012
Last splash...
Hupsista, kuinka tässä nyt näin kävi?
Enpä olisi viikko sitten uskonut että hurahtaisin näin läiskeitä kuvaamaan. Mutta tässä on nyt tältä erää viimeinen läiske. Kolme postausta peräkkäin samasta aiheesta on yhtä kuin tylsää. Jos ei ole asiasta yhtä innoissaan kuin minä ;-)
Seuraavaksi lupaan palata arkisimpiin asioihin... tai ainakin melkein. Sillä tänäänhän on SE päivä. Tiedättehän?
Kolmas torstai marraskuussa eli... uuden sadon beaujolais nouveau tulee myyntiin.
Viime vuonna fiilistelin asiaa Punkkuperjantai -otsikolla.
Eilen jo varovasti kysäisin Alkossa mitä tänä vuonna on luvassa ja sain tiedon että uutta viintä tulee vain yhtä laatua. Eikä se ole muovipullossa vaan perinteikkäästi lasipullossa. Turun Sanomien ruokapalstalta vakoilin vielä tiedon siitä että tuo lasi on tavallista ohuempaa ja täten kevyempää sekä "luontoystävällisempää".
Saa nähdä maltanko maistella viinin sellaisenaan vai aloitanko kuinka kuvata lasiin kaadettavaa viiniä -kokeilut...
Inspiraatio tähän juomatölkin ja veden yhdistämiseen löytyi Flickriä selaamalla. Hakusana "splash" tuotti toinen toistaan uskomattomampia kuvia. |
Enpä olisi viikko sitten uskonut että hurahtaisin näin läiskeitä kuvaamaan. Mutta tässä on nyt tältä erää viimeinen läiske. Kolme postausta peräkkäin samasta aiheesta on yhtä kuin tylsää. Jos ei ole asiasta yhtä innoissaan kuin minä ;-)
Seuraavaksi lupaan palata arkisimpiin asioihin... tai ainakin melkein. Sillä tänäänhän on SE päivä. Tiedättehän?
Kolmas torstai marraskuussa eli... uuden sadon beaujolais nouveau tulee myyntiin.
Viime vuonna fiilistelin asiaa Punkkuperjantai -otsikolla.
Eilen jo varovasti kysäisin Alkossa mitä tänä vuonna on luvassa ja sain tiedon että uutta viintä tulee vain yhtä laatua. Eikä se ole muovipullossa vaan perinteikkäästi lasipullossa. Turun Sanomien ruokapalstalta vakoilin vielä tiedon siitä että tuo lasi on tavallista ohuempaa ja täten kevyempää sekä "luontoystävällisempää".
Saa nähdä maltanko maistella viinin sellaisenaan vai aloitanko kuinka kuvata lasiin kaadettavaa viiniä -kokeilut...
tiistai 13. marraskuuta 2012
Lisää läiskettä
Vettä ja sitruunan lohko. |
Vettä ja ässämixejä. |
Sunnuntain puuhastelut olivat omia
Kuten alemmasta kuvasta huomaa läiskettä riitti! Aikamoinen siivoaminen tuli kun tehtiin myös kokeiluita piimällä ja limpparilla ;-)
Niin, ja ennen kuin alatte huomauttelemaan ruualla leikkimisestä niin kerron että meitä oli monta ottamassa näitä kuvia yhtäaikaa. Suurempaa haaskaustahan olisi se että jokainen tekisi samoja kokeiluita kotonaan, eikö?
Kirsikkatomaatilla saa aikaan kivan loiskahduksen. Aineena tässä piimä. |
Nämä kuvat on muuten otettu ihan kamerani omalla pikkuisella salamalla, sillä välin kun osa porukasta käytti studiosalamaa. Tosin meitä oli kolme räpsimässä kuvia yhtäaikaa, joten sitä valoa tuli siis muidenkin pikkusalamoista... Joka tapauksessa tämä ihan vain kannustavana toteamuksena niille jotka eivät usko voivansa ottaa kuvia ilman kaikkia mahdollisia lisävarusteita.
Tarkennuksissa ja rajauksissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta ei siinä kaiken hässäkän keskellä ihan kaikkea saanut kohdalleen. Hyvä niin. Jääpä jotain harjoiteltavaa.
En tiedä onko tällainen kuvaus kuitenkaan se "mun juttuni", mutta kiva sitä oli kokeilla.
Mitä mielipiteitä läiskeet herättivät teissä? Oletteko jo ihan kyllästyneitä näihin kuvausjuttuihin?
maanantai 12. marraskuuta 2012
Sunnuntain puuhastelut
Onnistunein läiskähdys |
Mitä muutakaan sitä sunnuntaina kun pudotella sitruunan ja limen viipaleita vettä täynnä olevaan lasiin ja yrittää saada siitä läiskähdyksestä kuvaa.
Moni kuva epäonnistui. Ajoitus, tarkennus tai läiskähdys eivät osuneet yksiin. Lopulta oli vielä luututtava sillä vettä oli läikkynyt aika hyvin pitkin eteiskäytävää jossa tätä kokeilua suoritettiin...
Mitä te teitte sunnuntaina?
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Illalla tornissa
Tampere by night. Valoviikkojen valot ovat tosi kirkkaat. |
Naistenlahden voimalaitosta ei jotenkin voi olla huomaamatta... |
Perjantaina meillä oli auto alla ja kävimme mieheni kanssa "romanttisella" illallisella Vaakon nakissa, jonka jälkeen siirryimme Pyynikin näkötornille. Munkkien sijaan keskityimme näiden parin valokuvan taltioimiseen.
Näkötorni on auki päivittäin klo 20 asti ja pimeähän tulee nyt jo todella aikaisin, eli näitä "yö" maisemia voi ihailla usean tunnin ajan. Vinkkinä tornille kameran kanssa suuntaaville, että pieni taskulamppu tulee tarpeeseen sillä näköalatasannetta ei ole mitenkään valaistu - nimimerkillä melkein nenällään...
perjantai 9. marraskuuta 2012
Bilbao 2010
Pahoittelut jo etukäteen erittäin suttuisista matkakuvista joita on kohta tulossa. Otimme mieheni kanssa tuolloin vuonna 2010 reilut kaksi viikko kestävälle matkallemme "matkalaukuiksi" yhden rinkan ja yhden isohkon repun. Pakatessa karsimme kaiken ylimääräisen ja tuolloin järkkärin mukaan ottaminen tuntui liian hankalalta... valitsimme kuvauskalustoksi vajaan vuoden vanhan pokkarin.
Tuota valintaa sitten kaduttiin jo matkan toisena tai kolmantena päivänä kun pokkarista hajosi näyttö. Reissun kuvat otettiin sitten enemmän tuurilla kuin taidolla sillä niistä parista suikaleesta mitä näytöltä pystyi näkemään ei kauheasti sommitellut mitään. Tarkennuksista puhumattakaan...
Lisää asia ketutti vielä kotona kun liike josta kamera oli ostettu ei suostunut kameraa vaihtamaan/korvaamaan vaikka takuut olivat vielä voimassa. Olimme heidän mielestään A) pudottaneet kameran tai B) puristaneet voimalla näytön rikki.
Totuus oli että tuo pokkari (niin eikö jo nimenkin pitäisi kertoa missä kameraa voi säilyttää?) oli ollut ainoana objektina mieheni pellavahousujen isokokoisessa taskussa kaikkea muuta kuin puristuksissa (ja pellavahousuthan ovat sellaiset löysät eivätkä malliltaan pillit). Enemmänkin vika oli kameran heikossa laadussa, mutta halvallahan harvoin saa mitään hyvää. Tuo kamera oli oiva esimerkki siitä.
Mutta siis Bilbaoon. Saavuimme kaupunkiin Barcelonasta paikallisella "expressbussilla". Olimme ostaneet liput etukäteen netistä ja hyvä niin sillä bussi oli täynnä. Matka taisi kestää jotain reilut 6h ja olimme ainoat ei espanjalaiset kyydissä. Barcelonan miljoonakaupungin turistuhulinan jälkeen Bilbao oli ihanan rauhallinen vaikka näimme ja koimmekin yhden yleislakon mielenosoituksineen. Jo tuolloin maan talousasiat kuohuttivat kansaa suuresti.
Yhdestä pyhäpäivästä ja lakkopäivästä huolimatta kolusimme kaupungin nähtävyydet aika hyvin läpi vajaassa neljässä päivässä. Vierailimme muun muassa San Mamesin jalkapallostadionilla. Tämähän oli oikeastaan matkamme yksi pääkohde jos mieheltäni kysytään ;-)
Epäonnea tuossa vierailussa oli sen verran että juuri edellisenä iltana stadionilla oli ollut AC/DC:n keikka ja kentän nurmi oli kokenut kovia. Pistävä kanankakan haju löi melkein tajun kankaalle kun esittelykierroksemme saapui sisätiloista itse stadionille. Mieheni kun oli etukäteen niin hehkuttanut pääsevänsä nuuhkimaan kuuluisan stadionin ambienssia...
Kaikista matkamme kommelluksista huolimatta ihastuin Bilbaoon vaikka se olikin alunperin minulle vain yksi etappi ennen kovasti odottamaani Biarritzia. Tuo ihastus oli sen verrran suuri että palasin Bilbaoon heti seuraavana kesänä äitini kanssa. Ja voisin lähteä sinne uudestaan, vaikka heti!
En puhu sanaakaan espanjaa (tai baskia millä Bilbaossa pärjäisi vielä paremmin) ja paikalliset puhuvat aika heikosti englantia, mutta Bilbaossa pärjää silti ihan hyvin kun suunnittelee reissua hieman opaskirjan avulla, käy turisti-infosta kyselemässä karttoja sekä neuvoja ja sitten menee vain Nerviónjoenvartta pitkin seikkailemaan.
Suosittelen!
Tuota valintaa sitten kaduttiin jo matkan toisena tai kolmantena päivänä kun pokkarista hajosi näyttö. Reissun kuvat otettiin sitten enemmän tuurilla kuin taidolla sillä niistä parista suikaleesta mitä näytöltä pystyi näkemään ei kauheasti sommitellut mitään. Tarkennuksista puhumattakaan...
Lisää asia ketutti vielä kotona kun liike josta kamera oli ostettu ei suostunut kameraa vaihtamaan/korvaamaan vaikka takuut olivat vielä voimassa. Olimme heidän mielestään A) pudottaneet kameran tai B) puristaneet voimalla näytön rikki.
Totuus oli että tuo pokkari (niin eikö jo nimenkin pitäisi kertoa missä kameraa voi säilyttää?) oli ollut ainoana objektina mieheni pellavahousujen isokokoisessa taskussa kaikkea muuta kuin puristuksissa (ja pellavahousuthan ovat sellaiset löysät eivätkä malliltaan pillit). Enemmänkin vika oli kameran heikossa laadussa, mutta halvallahan harvoin saa mitään hyvää. Tuo kamera oli oiva esimerkki siitä.
Mutta siis Bilbaoon. Saavuimme kaupunkiin Barcelonasta paikallisella "expressbussilla". Olimme ostaneet liput etukäteen netistä ja hyvä niin sillä bussi oli täynnä. Matka taisi kestää jotain reilut 6h ja olimme ainoat ei espanjalaiset kyydissä. Barcelonan miljoonakaupungin turistuhulinan jälkeen Bilbao oli ihanan rauhallinen vaikka näimme ja koimmekin yhden yleislakon mielenosoituksineen. Jo tuolloin maan talousasiat kuohuttivat kansaa suuresti.
Yhdestä pyhäpäivästä ja lakkopäivästä huolimatta kolusimme kaupungin nähtävyydet aika hyvin läpi vajaassa neljässä päivässä. Vierailimme muun muassa San Mamesin jalkapallostadionilla. Tämähän oli oikeastaan matkamme yksi pääkohde jos mieheltäni kysytään ;-)
Epäonnea tuossa vierailussa oli sen verran että juuri edellisenä iltana stadionilla oli ollut AC/DC:n keikka ja kentän nurmi oli kokenut kovia. Pistävä kanankakan haju löi melkein tajun kankaalle kun esittelykierroksemme saapui sisätiloista itse stadionille. Mieheni kun oli etukäteen niin hehkuttanut pääsevänsä nuuhkimaan kuuluisan stadionin ambienssia...
Kaikista matkamme kommelluksista huolimatta ihastuin Bilbaoon vaikka se olikin alunperin minulle vain yksi etappi ennen kovasti odottamaani Biarritzia. Tuo ihastus oli sen verrran suuri että palasin Bilbaoon heti seuraavana kesänä äitini kanssa. Ja voisin lähteä sinne uudestaan, vaikka heti!
Bilbaon kaupunkia halkoo Nerviónjoki jonka molemmille laidoille on rakennettu pitkät ja leveät kävelytiet - oivat iltapäivä kävelylle tai aamulenkille. |
Jeff Koonsin Puppy, 13m korkea kukka-asetelma vartioi Guggeheimin museota. |
Guggenheimin museon takaa taas löytyy ranskalaissyntyisen Louise Bourgeoisin suunnittelema Maman, eli teräksinen hämähäkkiveistos. |
Bilbaon punaiset katot vanhasta kaupungista päin katsottuna. |
Ja lisää Bilbaon punaisia kattoja katsottuna Artxanda kukkulalta jolle noustaan 800m funicularilla. |
Pakollinen turistikuva, Maman helmoissa. |
En puhu sanaakaan espanjaa (tai baskia millä Bilbaossa pärjäisi vielä paremmin) ja paikalliset puhuvat aika heikosti englantia, mutta Bilbaossa pärjää silti ihan hyvin kun suunnittelee reissua hieman opaskirjan avulla, käy turisti-infosta kyselemässä karttoja sekä neuvoja ja sitten menee vain Nerviónjoenvartta pitkin seikkailemaan.
Suosittelen!
tiistai 6. marraskuuta 2012
Kippoja ja kuppeja Bilbaosta
Suosikkini shottilaseista, los Leones. |
Kyllä tästä kupista kahvi maistuu todella hyvälle :-) |
Sidralasi sekä oluttuoppi. |
Oltiin eilen postin edessä odottamassa sen aukeamista jo klo 7.55. Syynä postipaketti joka sisälsi yllä nähdyt lasit. Kun taannoin muutimme totesin ettei meille tule enää yhtään kipon kippoa... vannomatta paras sillä toisin kävi.
Mieheni on suuri Athletic Club (joka tunnetaan myös nimellä Athletic Bilbao, ja selvennykseksi kaikille naislukijoille että kyseessä on jalkapalloseura) fani ja tarvitsi kipeasti uuden kahvikupin työpaikalleen. Tilaukseen lähti kuitenkin myös muitakin tuotteita: oluttuoppi, sidralasi sekä kaksi settiä shottilaseja.
Oma suosikkini noista laseista on leijonalogoinen shottilasi. Kyseinen jalkapalloseura kulkee myös lempinimellä los Leones tai The Lions. Tuon lempinimen syntyperän selitys on varsin pitkä tarina enkä lähde sitä tässä avaamaan enempää. Googlettakaa jos kiinnostaa ;-)
Nuo lasit herättivät myös aikamoisen matkakuumeen ja saivat minut muistelemaan tekemiäni Bilbaon matkoja. Ensimmäisen kerran kävimme Bilbaossa mieheni kanssa kesällä 2010. Vuotta myöhemmin vein äitini katsomaan tuota kaunista kaupunkia (pieni raportti siitä löytyy täältä). Suomessa Bilbaosta on puhuttu lähinnä taannoin esillä olleen Guggenheim museohankkeen yhteydessä. Toistaiseksi tuo museohanke on ymmärtääkseni kuopattu.
Harmi sinänsä, kyllä seuraavien kuvien maisemia katselisi täällä Suomessakin ja ehdottomasti mielluummin Tampereella kuin Helsingissä - jos museon sijantiin voisi vielä vaikuttaa.
Saattaa olla että palaan pian muistelemaan lisää Bilbaota. Kiinnostaisiko teitä kuulla reissutarinoita?
maanantai 5. marraskuuta 2012
The gym
Jee, nyt se on valmis, meidän gymi.
Joskus vuonna nakki olen haaveillut että sitten kun olen iso ja minulla on oma koti niin minulla on oma "sali". Aika hurjaa oli tajuta toteuttaneensa tuon silloin niin kaukaiselta ja utopiselta tuntuneen haaveen. Ok, moni voi nyt tulla toteamaan ettei tuo mikään sali ole kun ei ole irtopainoja vinoa pinoa.. mutta tämä gymi palvelee niitä tarpeita joita meillä on.
Yhteen huoneeseen on siis koottuna yhtä sun toista uutta ja vanhaa. Tunturin kuntopyörä on jo 14-vuotias ja silti pelittää kuin uusi, step-lauta ja nyrkkeilysäkki ovat taas juuri hankittuja. Kahvakuula, parit setit käsipainoja, tasapainolauta, vatsalihaspyörä, jumppapallo, hyppynaru, kuminauha ja jumppamatto on haalittu jossain noiden vuosien välissä kasaan. Näillä mennään eikä yhtään meinata.
Omalla salilla olen jo jumppaillut muutamia kertoja viikoittain. Nyt pitäisi vähän pinnistää ja panostaa sen verran että puuhailisin jonkilaiset saliohjelmat itselleni niin että tuo reenailu olisi monipuolisempaa, tavoitteelisempaa ja oikeasti hyödyllistä ajankäyttöä.
Saa nähdä miten käy.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Sunnuntain säkki
Pari viikkoa nurkassa ennen kuin... |
Saatiin teline maalattua mustasta valkoiseksi, porata oikean kokoiset reiät ruuveille seinään ja asentaa koko komeus valmiiksi. |
Hanskat ostin sopivasti perjantaina. |
Monesti meillä syödään sunnuntaisin säkillinen namuja... Tänä sunnuntaina vuorossa oli toisenlainen säkki, nyrkkeilysäkki!
Vihdoin saatiin maalattua teline, porattua oikean kokoiset reiät telineen ruuveille (Piti erikseen käydä ostaan uusi poranterä tätä varten...) sitten yhdessä ruuvailtua teline kiinni ja ripustettua säkki roikkumaan...
Oli aikamoinen homma, mutta kyllä nyt kelpaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)