tiistai 30. lokakuuta 2012

Satunnaisia asioita

Jo jokin aika sitten Marmu jakoi minulle haasteen jossa tulee kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Kiitos ja kääk!!!

Olivat ensimmäiset ajatukseni. En hirveästi pidä "kiertokirjeistä" (tämä ei ole vielä sellainen random-fakta) mutta tämän haasteen saaminen olikin tavallaan enemmänkin tunnustus ja palkinto - tai näin ainakin vakuutin itselleni kun otin haasteen vastaan.

Tähänkin tunnustukseen kuuluvat säännöt, seuraavanlaiset:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille bloggaajille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Nyt kun olen tuota haastetta jo hyvän aikaa miettinyt vastaan siihen omalla tavallani. Koska en kovin välitä "kiertokirjeistä" jätän kierrättämättä tätä haastetta yhtä henkilöä enemmälle. Noppura sinä olet se yksi ja ainoa.

Sitten niiden satunnaisten asioiden kertomiseen.
Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ajattelin tässä samalla julkaista sellaisia kuvia arkistoistani, joille ei muuten ole oikein löytynyt virkaa:


1. Karhut, näistä lupailin jo kertoa ajat sitten...
Eli siis pelkään mennä nukkumaan (varsinkin yksin!) uudessa kodissamme. Ylivilkas mielikuvitukseni saa minut säpsähtämään jokaista rahahdusta jonka kuulen valojen sammuttua. Mieheni vitsaili ensimmäisenä iltana, että mitä oikein luulen sieltä ulkoa tulevan, karhunko? Ja tästä lausahduksesta se karhuilu sitten lähti.
Nyt iltaisin pohditaan kumpi nukkuu karhujen puolella, eli ikkunan puolella, jne... Oikeasti ainoat karhut näillä nurkilla tulevat Porista, ovat tuotemerkki mieheni verkkareissa tai maistuvat makealta viinikumilta ;-)
niin ja toistaiseksi karhukirjeitä ei ole posti tuonut...


Natchoja cheddarjuustolla.

2. Syön välillä kuin mies: käsin, isoja annoksia ja todella epäterveellisesti.
Viime perjantaina valmistimme natcholautaset, molemmille omat. Eli paistonkestävään kulhon ladotaan vuoronperään natchoja ja raastettua cheddarjuustoa. Sitten uuniin 175-200° asteeseen noin 10-15min niin että juusto sulaa ja saa vähän väriä. Sitten kulho nenän eteen ja dipataan juustokuorrutteisia natchoja viileään salsaan. NAM!


Tuli takassa lämmittää.

3. Olen aivan toivottaman kova palelemaan. Siinä yksi syy miksi niin vihaan talvea -  en yksinkertaisesti meinaa tarjeta millään. Uudessa kodissamme takka on päällä pari kertaa viikossa, silloin minut löytää sen äärestä lämmittelemästä.


Pehmeä omenapiirakka syntyy helposti ja nopeasti.

4. Olen kova kokkaamaan, sen jo varmaan tiesitte. Mutta tuskin osasitte arvata, että täytekakut, mokkapalat tai kääretortut (ne yleisimmät kahvipöydässä tarjottavat) eivät kuuluu osaamiseni piiriin. Esimerkiksi mokkapaloja en ole valmistanut koskaan, kääretorttua joskus alaikäisenä kun asuin vielä vanhemmillani ja täytekakunkin ehkä vain kerran.


Sinisimpukoita valkoviinissä ja kermassa.

5. Yksi suosikkiruuistani on simpukat. Eeru 16v. ei olisi koskenutkaan kuvan annokseen, mutta mieli ja makutottumukset ovat vuosien varrella muuttuneet ja inhokista on tullut suuri herkku. Silti en vieläkään koske mustaanmakkaraan, piste.


Valokuvausharjoitus

6. Olen aivan toivoton haaveilija. Kun arki on mitä on, pitää paeta haaveilun pariin.
Viime aikoina olen haaveillut että minusta tulee huippukuvaaja ;-)
Ihan en sentään pumpulissa elä, vaan harmikseni olen huomannut että olen auttamattomasti jäljessä tuon uran suhteen kun löytyy jo tällaisia tai tällaisia lupauksia alalta. I can still dream...



Arboretumilla Hatanpäänkartanon ovi.

7. Pidän todella paljon vanhoista koristeellisista rautaesineistä. En välttämättä silti erityisemmin haluaisi niitä kotiin, mutta tykkään niiden henkimästä historiasta. Pariisissa ei meinannut etenemisestä tulla mitään kun pää kääntyili eteen, taakse ja ylös. Tuollaisia koukuraisia koristuksia oli kaikkialla ja niitä piti melkein kaikkia jäädä ihastelemaan.


Kattaus neljälle.

8.  Inhoan yllätysvieraita. Mielelläni valmistelen illalliskutsuja kaikessa rauhassa vaikka jo aamusta lähtien. Siinä samalla jo virittää itsensä fiiliksiin tulevaa varten. Yllätysvieraat taas saavat hermostumaan, vaikka vierasvaroja saattaisikin pakkasesta löytyä. Se ei vain ole sama asia.


Siinä ne. Aika ruokapainotteisesti mentiin tällä kertaa. En välitä täällä suuremmin avata elämääni, mutta jos jotain muuta minusta haluatte tietää niin täältä löytyvät ne edelliset "paljastukset".


maanantai 29. lokakuuta 2012

Sunnuntaikävelyllä








Käytiin eilen ulkoilemassa kun sää oli niin hieno aamupäivästä. Kamera kulki kaulassa lähinnä vain lisäpainona, mutta pari kuvaakin lumikiteisen kuoren saaneesta luonnosta tuli napattua. Illalla käytiin sitten äänestämässä ja katsomassa valoviikkojen avauksen ilotulitusta. Oli sellainen rento sunnuntai, lisää näitä kiitos!


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Valoja taivaalla




Tampereen valoviikot avattiin jälleen ilotulituksella. Minulle muuten kävi sama kämmi kuin Särkänniemen ilotulituksen kanssa, eli olin aavistellut tulituspaikan hieman sivuun. Sitten kun pamauttelu alkoi tuli kiire siirtää kamera oikeaan suuntaan. Siinä zoomaus ja tarkennus sitten hieman kärsivät...

Jos jotain positiivista pitää löytää niin tämä ilotulitus oli paljon näyttävämpi kuin se Särkänniemen. En tiedä välittyykö se näistä kuvista, mutta uskokaa pois näin oli ;-)


lauantai 27. lokakuuta 2012

Korviketta

Kun ei ole kukkia, täytä vaasi servieteillä.


Auringonpaiste toi hassua valoa keittiöön ja värillisenä kattaus oli vähemmän dramaattinen.

Tänä viikonloppuna ei ollut kukkia vaan korviketta. Taittelin serviettejä Kreetalta ostettuun viinipikariin ja pistin kolpakon pöytää koristamaan.

Mitä mieltä olette, toimiiko?


perjantai 26. lokakuuta 2012

Lasin takaa



Tältä takapiha näytti aamulla turvallisesti (ja lämpimästi) ikkunalasin takaa kuvattuna. Ensilumi ja ekat lumityöt etupihalla. Tätä tää nyt sitten on ainakin seuraavat 5kk...

Toiset tykkää, ja toiset kuten minä eivät!


torstai 25. lokakuuta 2012

Pikakiukut

Hereille räjäyttävät espressopavut, ainakin mainostekstin mukaan... mene ja tiedä.

Sain eilen hyvät naurut kun sain ystävältäni pussillisen espressopapuja, eikä mitä tahansa papuja vaan Angry Birds papuja! Sain pavut koska omistan kahvimyllyn ja tykkään espressoa keitellä. Naurut tulivat ideasta yhdistää kahvi ja Angry Birdsit!

Oikeasti?! Mitä seuraavaksi?
Muumimukien tapaan kerättäviä Angry Birds kuppeja Iittalalta? Kenties esanssivärjättyjä limuviinoja kun överimakeita limppareita ja nenäliinakin on jo...

Minä jotenkin yhdistän Angry Birdsit lasten jutuksi tästä syystä lapset ja kofeiini eivät oikein käy yksiin. Mutta mitä tässä enempiä jauhamaan. Taidampa nyt kaivaa kahvimyllyni esiin ja jauhaa nuo pavut, jotta pääsen linkoamaan espressonautintoni aivan uudelle tasolle ;-)

Pirteää torstaita kaikille!


tiistai 23. lokakuuta 2012

Aamun kastehelmi

Aamu oli pimeä, näin mustavalkoisena se näyttää vielä pimeämmältä.

Kynttilän valo toi toivoa, kyllä se päivä tästä käyntiin lähtee...

Aamun sininen hetki antoi odottaa itseään.

Tänään aamulla löysin pienen kipinän tästä syksyn piinaavasta pimeydestä - pimeäkuvaukseen. Valokuvakurssilla olemme useaan otteeseen kokeilleet erilaisia pimeäkuvuksia, sisällä ja ulkona. En ole niistä hirveästi ollut innoissani.
Jotenkin olen pitänyt kuvatessa enemmän siitä että valoa on riittämiin. Maisemat ja ruokakuvat ovat olleet A) helpommin onnistuneet tällaiselta amatööriltä ja B) varsinkin ulkomaan reissuilla se valo on vaan NIIN ihanaa...

Nyt kuitenkin verkkainen aamu ja viikonloppuna tupaantuliaislahjaksi saamani Iittalan Kastehelmi kynttilälyhdyt suorastaan kutsuivat kokeilemaan pimeäkuvauksen oppeja. Muutenkin kynttilän sytyttäminen aamupalapöytään tui kivaa luksusfiilistä arkiaamuun.

Mitä muuten pidätte noista Oiva Toikan suunnittelemista Kastehelmi -tuotteista?
Ne ovat olleet tuotannossa jo aiemmin vuosina 1964-1988. Sarjan suosituimmat osat palasivat tuotantoon vuonna 2010 ja loppu onkin historiaa.

Omat kokemukseni Kastehelmi -sarjaan ovat hieman ristiriitaiset. Vanhemmillani muistan nähneeni sarjan kermakon ja sokerikon jossain astiakaapin nurkassa. Niitä ei pahemmin käytetty kun eivät sopineet muihin astioihin, vaikka sellaisenaan kauniit olivatkin. Viime jouluna työpaikan joulupaketista sain sarjan kakkulautasen. Mieheni ei pitänyt siitä yhtään ja (koska meillä ei pahemmin kakkuja harrasteta vaikka muuten paljon leivotaankin) niin laitoin lautasen takaisin pakettiinsa ja lahjaksi läheiselle jonka tiesin sitä arvostavan.
Nyt ehkä vähän kaduttaa... Toisaalta juuri saamani harmaat Kastehelmi kynttilälyhdyt sopivat sisustukseemme kuin nenä päähän ja niitä tulee varmasti pidettyä esillä enemmän kuin yhtä kakkulautasta koskaan tulisi.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Jämäkunkku




Jämäruokien uudeksi kuninkaaksi tässä taloudessa on tänään kruunattu tortillalasagne. Kauan eläköön kunkku!

Välillä on hyvä lehteä lukiessa artikkelien lisäksi myös huomioida mainokset. Niin mekin löysimme tämän tortillalasagnen ohjeen, se lymyili puolihuomaamattomasti tuoreimman Glorian Ruoka&Viini -lehden (nro 7/2012) sivulla muiden toimitettujen reseptien joukossa. Alkuperäinen resepti löytyy muuten Valion nettisivuilta, täältä. 

Minähän tietysti vähän tuunasin ohjetta tätä omaa versiota valmistaessani. Päätavoitteenani oli käyttää kaikki edellisen illan tortillakemujen jämät: tortillalätyt, jauheliha, pilkotut paprikat, tomaatit ja jalopenot sekä crème fraiche. Hyvinhän ne menivät.

Jauhelihaa oikeastaan ei ollut jäänyt kuin pari hassua lusikallista, joten sitä piti hankkia kokonaan uusi paketillinen. Maustamisen pohja lähti silti siitä jämäerästä johon olin käyttänyt pussillisen taco-mausteseosta.
Nopealla vilkaisulla pussin kylkeen kartoitin mitä kaapista löytyviä mausteita tarvitsin: juustokuminaa, chiliä, korianteria, paprikaa, mustapippuria sekä gourmet "maustesuolaa". Lisäksi jauhelihaseokseen pilkoin sipulin ja pari valkosipulin kynttä. Ruskistelun ja kaikkien jämäainesten lisäämisen sekä maustamisen jälkeen annoin seoksen porista liedellä rauhakseltaan parikymmentä minuttia.

Sitten ladoin uunivuokaan vuoron perään kastiketta ja tortillalättyjä niin että aloitin laittamalla pienen määrän kastiketta vuuan pohjalle ja sitten viimeisen (tässä tapauksessa viidennen) lätyn jälkeen pinnalle kaadoin loput kastikkeet. Pinnalle ripaus juustoraatetta ja koko komeus uuniin 225 asteeseen reiluksi vartiksi.
Sitten koitti se ikävin hetki, piti odottaa että lasagne hieman jäähtyy ja vetäytyy ennen kuin sitä pääsi maistamaan hotkimaan!

Suosittelen!



Sellaisen huomion haluaisin tehdä, että mainosreseptejä lukiessa on sallittua käyttää myös maalaisjärkeä. Koska tämä tortillalasagnen resepti oli Valion mainoksesta siinä käytetään muun muassa yrityksen valmistamaa maustettua ruokakermaa. 
Antakaa anteeksi jyrkkä mielipiteeni, mutta mielestäni maustetut ruokakermat ovat aivan turhia. Ok ainoastaan, jos maustekaappisi on totaalisen tyhjä, mutta muussa tapauksessa paria maustetta ja tavallista (sekä myös puolet halvempaa!) ruokakermaa käyttämällä pääsee ihan yhtä hyviin lopputuloksiin. 
Kaikkea mainosmateriaalia ei siis tarvi niellä pureskelematta...mutta kermat voi silti kaapia päältä ;-)

Limusiini

Tarvitset limua, limeä ja kirkasta.

Jäitä lasin pohjalle - siitä se lähtee.

Jos haluat juhlavamman esillepanon voit kuorruttaa lasin reunan sokerilla niin kuin Margarita drinkeissä!

K-18 ja nautitaan omalla vastuulla ja etenkin kohtuudella!


Eilen tulisten tortillojen (joista ei ole kuvia kun syömiseltä ei kerinnyt kameraa hakemaan...) jälkeen tyttöporukalla maisteltiin miltä Limusiini drinkit maistuvat. Hyviltähän ne. Nimen muuten tälle juomalle keksin ihan itse, kuten reseptinkin:

  • Jäitä pitkään lasiin
  • Purista joukkoon 1/2 limen mehu
  • Lisää valitsemaasi kirkasta alkoholia (vodka, kossu, jne.) 4 cl
  • Lopuksi täytetään lasi Palma limpparilla, noin 1 1/2-2 dl (tölkillisestä tulee sopivasti juoma kahdelle)

Vinkki: Kesällä grillissä paistuvia ruokia odotellessa tämä maistuu myös raikkaana aperitiivina jonka voi isompaa porukkaa varten valmistaa kannulliseksi. 


Näin sunnuntaina tuskin tämä juoma ketään houkuttaa, mutta ensi viikonloppuna sitten eikö vain?



perjantai 19. lokakuuta 2012

Iltojen ilo

Mies yllätti viikko sitten ja osti minulle ruusuja. 


Tässä nuo samat, nyt viikon vanhat ruusut. Kahdeksan kukan kimpusta neljä eniten hengissä olevan näköistä kukkaa napsaisin lyhyemmiksi ja laitoin ne vesilasiin. Katsotaan kuinka kestävät...

Tähän olin alun perin suunnitellut karhu -postauksen (eikö kuullostakin mielenkiintoiselta? Malttakaa odottaa vielä vähän...), mutta huomasin kuvamateriaalien olevan vielä tallentumatta kameran muistikortille... Siispä toisiin aiheisiin - tähän päivään. (Kyllä otsikossa mainitaan illasta, edelleen kehoitan malttamaan...)

Tänään vietin vapaapäivää, joskin työntäyteistä sellaista. Muun muassa kävin ruokakaupassa, imuroin, pesin pyykkiä, kävin 12km lenkillä, haravoin takapihaa, tein lounasta sekä hedelmäsalaattia, leivoin ja nyt vihdoin nostin jalat rahille, otin läppärärin syliin ja tässä kirjoittelun sivussa katselen takassa palavaa tulta. Se on hyvä että klo 19 aikaan alkaa vapaapäivä vihdoin tuntua vapaalta päivältä...

Takan lisäksi toinen vielä kivempi juttu, joka tuo iloa näihin pimeisiin syksyisiin iltoihin ovat mielestäni kynttilät. Kesällä on valoisaa muutenkin, keväällä niihin on jo kyllästynyt, mutta nyt syksyllä ne taas viehättävät. Viikolla ei oikein kerkiä keskittymään niiden polttamiseen ja katseluun, mutta näin viikonlopun kynnyksellä on kiva rauhoittua, sammuttaa kaikki muut valot ja laittaa pari tuikkua palamaan tunnelmallisen valon luomiseksi.

Keittiön pöydällä nuutuneiden ruusujen vierellä palava tuikku toi minun iltaani iloa, toivottavasti myös teidän. Mukavaa viikonloppua kaikille!



palaan niihin karhuihin kyllä pian... ;-)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Parasta pekonista, osa 2

Taulu sen kertoo: Tänään vuorossa ovat tipunyytit.

Tarvitaan:
Kanafileitä (mielellään ohuita ja kooltaan yhteneviä), suolaa, pippuria, tuorejuustoa (maun voi itse valita), tuoreyrttejä, PEKONIA ja varrastikkuja.

Mausteet fileiden pintaan, sipaus tuorejuustoa ja yrtit päälle - sitten kääräistään koko komeus pekoniin.

Rulla tai nyytti pysyy koossa varrastikkujen tai hammastikkujen avulla.

Tässä valmis lopputulos tällä kertaa.


Tipunyytit, ne ovat toiseksi parasta mitä pekonista voi valmistaa. Sen ykkösherkun löytää täältä. 
Tässä olikin vierähtänyt hetki siitä kun pekonia on viimeksi syöty, joten sitä suuremmalla syyllä piti tehdä vähän parempaa pekoniruokaa - eli tipunyyttejä.

Resepti on alun perin Iskuruokaa -kirjasta, josta olen joskus jo kertonutkin vähäsen. Niin ja taisin sen reseptinkin muuten jo kertaalleen kertoa täällä. 

Tällä kertaa eripariset fileet aiheuttivat hieman ongelmia. Viidestä fileestä tuli lopulta neljä nyyttiä kun yhdistin pienimmät fileet yhdeksi. Lisäksi oikaisin hieman ja jätin alun ruskistuksen pois. Kanat vaan suoraan uuniin ja sitten loppuvaiheessa grillivastuksen avulla taioin hieman paistopintaa pekoniin. Hyvää tuli näinkin. Hyvää tulee myös jos vaihtelun vuoksi vaihtaa kanan possuun. Jos pekonista todella pitää niin nyyttejä voi kieputella vaikka kahdenkin pekonipaketin verran...

Eipä sitten muuta kuin kokkaamaan!


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Viikonlopulla nähtyjä

Haravoitiin 2h, ja niitä pudonneita lehtiä oli enemmänkin kuin tämä yksi!!!

Asennettiin uusia juttuja kotiin.
Nyt vuorossa oli wc-pytyn kansi ja hupaisa suihkuverho.

Tässä sneak peak gymiin. Step-lautaa olen jo testannut ja rakastunut siihen totaalisesti.

Miksi viikonloput menevät niin nopeasti ohi? Tuntuu että juurihan sitä oli perjantai ja nyt sitten mennäänkin jo lujaa sunnuntaissa kohti iltaa.
Touhuttavaa on ollut vaikka kuinka, siksi en ole ehtinyt pahemmin muita blogeja lukemaan tai kommentoimaan, tämän oman päivittämisestä puhumattakaan...

Mitä sitten tämä nopeasti ohi vierähtänyt viikonloppu piti sisällään? Lenkkeilyä, haravointia ja muita pihahommia, saunaa, takkaa, Hulluilla Päivillä huitelua, sinisimpukoiden (NAM, paras Hullujen Päivien hankinta!!!) kokkausta ja syömistä, kodin järjestelyä ja montaa muuta askaretta joita en edes enää muista tehneeni.
Että sellaista. Tässä pitääkin levätä taas viikon verran, että jaksaa taas ahertaa ensi viikonloppuna...


Millainen viikonloppu teillä oli, rentouttava vai työntäyteinen?


torstai 11. lokakuuta 2012

Takaisin ruotuun

Muuttokiireistä johtunut kuukauden sportittomuus on ohi. Omaan pikkuiseen gymiin odotellaan postista vielä muutamaa lisävarustetta, sitten sitä voi esitellä ehkäpä täälläkin. Lisäksi kymppikortti liikuntakeskukseen löytyy takataskusta. Sillä helpotetaan ryhmäliikuntatuntien kaipuuta. Pumppin ja balanceen aion ainakin pian mennä.
Täysin liikkumaton en ole silti ollut kuukauden verran. Työmatkoja olen sentään silloin tällöin sotkenut fillarilla. Silti viime viikonlopun 12km lenkki sai pohkeeni hyvin jumiin. Energiaa kuitenkin jäi lenkkipolulle sen verran ettei pätkisten napostelustakaan voi tuntea huonoa omaatuntoa ;-)




Pinkki pitkähiainen paita oli aivan huippulöytö H&M:ltä. Väri piristää muuten mustaa ulkoilugarderobiani. Myös materiaali miellytti ja pidän paidoissa erityisesti pitkistä hioista ja tässä paidassa sitä pituutta on! Lisäksi peukun mentävä reikä hiansuussa on toimiva keksintö. Ulkoillessa ranteet pysyvät lämpiminä eikä hiha pääsee hivuttautumaan rutulle takin sisään.


Millaisista asioista te pidätte urheiluvaatteissa? Väreistä, materiaaleista, istuvuudesta vai merkistä?


maanantai 8. lokakuuta 2012

Makeata maanantaita

Oletteko jo löytäneet tämän paketin kaupan karkkihyllystä?

Jos sateinen maanantai on tuntunut tahmealta niin kannattaa suunnata lähikaupan karkkihyllylle huhuilemaan tämän ihanuuden perään.
320g pätkistä pienissä paloissa riitti juuri ja juuri makeuttamaan minun harmaan päiväni, entäs teidän?


lauantai 6. lokakuuta 2012

Väriä pintaan

Tässä lisää sisustushorroria, tällä kertaa maalauksen muodossa.
Muuttaessamme talossamme olivat kaikki huoneet seiniltään valkoisia. Eivätpä ole enää.

Makuuhuoneessa ajattelimme korostaa yhtä seinää maalaamalla sen kultaiseksi. Toisin kävi. Kultainen maali kustansi kolme kertaa enemmän kuin tavallinen maali. Lisäksi maalaus olisi pitänyt suorittaa ruiskumaalauksena tasaisen väripinnan saamiseksi. Se ei olisi meiltä onnistunut, remppajutuissa kun untuvikkoja ollaan. Tartuttiin sitten kultaisenväriseen maaliin (nimeltään Sahara) sekä maaliteloihin ja maalattiinkin kaksi seinää yhden sijaan. Se alkuperäisen ajatuksen kimalteleva kultaisuus aiotaan tuoda huoneeseen verhojen muodossa. Ne verhot tosin ovat vielä kaupassa...
Mutta tältä makuusoppimme näytti ennen ja näyttää nyt:

So white and bright before...

... so now it's like this, less white but still quite bright, right?

After-kuvassa näkyvät "ryppyiset" lakanat ovat muuten todella mukavat pellavalakanat. En olisi uskonut kuinka hyvältä voi hieman karhea pellava tuntuakaan kun siihen nukkumaan mennessä kietoutuu.
Satiinilakanat ovat so last season! Pellava on paljon parempi.

 Mitä mieltä olette pellavasta lakanoissa tai kultaisesta väristä makuuhuoneessa?




perjantai 5. lokakuuta 2012

So 70's

Hahaa, kaikille teille kotipostauksia toivoneille on nyt luvassa sisustushorroria todella karmivan huonolaatuisilla kuvilla. Pokkari oli vain niin helposti siinä käden ulottuvilla...

Mutta asiaan, talomme on niin 70-luvulla rakennettu että. Aiemmat omistajat ovat sentään sen tasakaton muuttaneet harjakatoksi, uudistaneet keittiön ja 90-luvun taitteessa kylppäriäkin laatoitelleet. Alkuperäiseltä aikakaudelta jäänteitä löytyi kuitenkin heti ulko-ovelta sisään tultaessa, eli tuulikaapista.

Eteisen ollessa tällainen tuntui aina siihen tullessa kuin astuisi ajassa vuosikymmeniä taaksepäin.


Asialle piti tehdä jotain. Eteistilan laatoittaminenkin kävi mielessä, mutta päädyimme helpompaan ja nopeampaan ratkaisuun - kuramaton uusimiseen.


Tässä tilanne ennen muutosta...

... ja tässä uusi kuramatto ja kenkäteline. 

Mitäs piditte tästä ratkaisusta?
Kuramaton siis ostimme hieman eteistilaa reilumman kokoisena ja sitten leikkasimme sen mattoveitsellä paikan päällä määrämittaiseksi. Eteistilassa on monta hassua kulmaa ja koloa joten tavallisen suorakaiteen mallisen maton kanssa olisi sitä alkuperäistä pintaa väkisinkin jostain jäänyt irvistelemään. Ja jos tähän kyllästyy voi saman homman tehdä uudestaan toisen värisen maton kanssa - tai sitten panostaa ja laatoittaa...

Eipä tässä muuta tällä erää. Muista tekemistämme muutoksista lisää seuraavalla kertaa.


tiistai 2. lokakuuta 2012

Viime päivien herkkuja

Trattorian herkullinen jälkkäri: Limoncellolla marinoitua päärynää, valkosuklaavaahtoa ja pistaasipähkinää.
Slurps!

Chilini alkaa vihdoin saada väriä poskiinsa ja pian pistelen sen poskeeni!

Lauantain leipomuksia: Foccacciaa basilikalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettuna.

Hieman off topic: vähemmän herkkua hommaa oli sohvasängyn kokoaminen. Osia jotain 50+, mutta...

 Valmis sohvasänky on aikas soma. Se vielä odottaa peitettä päälleen ja ensimmäisiä yövieraita sitä koeajamaan.

Vaikka kaikkea hektistä tässä on ollut menneinä päivinä, niin on silti niitä mukaviakin juttuja mahtunut mukaan. Perjantaina poikkesin naisporukalla Trattoriaan syömään ja juoruamaan. Jälkkäri vei hetkellisesti kielen mennessään ja piti keskittyä enemmän siihen syömiseen eikä juoruamiseen ;-)

Lauantaina huomasin, että "silmäteräni" alkaa vihdoin kypsyä. Puna chilin poskilla on vahvistunut nopeasti jo parissa päivässä. Tuskin maltan odottaa että pääsen sitä maistamaan ja sitten sillä maustamaan jotakin ruokaa. Foccacciaan tuskin chiliä tulen laittamaan, ehkä mieluummin johonkin texmexjuttuun. Lauantaina kuitenkin leivoskelin syksyn ensimmäisen omenapiirakan sekä pitkästä aikaa foccacciaa. Inspiraatio tuon leivän tekoon lähti siitä, että ehdottomasti eniten tänne blogiin eksyy kävijöitä hakusanalla foccaccia-leipä.

Sunnuntaina sitten päätimme koota vieras/gym-huoneeseen (Joo, saan oman kuntoiluhuoneen! siitä tarkemmin lisää kun kalustus/somistus on valmista) hankitun sohvasängyn. Ohjeläpyskä lupasi, että kahdelta kokoamiseen menee 30min. Just joo! Ikealaisten kokoaminen on ollut lastenleikkiä tähän verrattuna. Tarkkaa aikaa ei katsottu kellosta, mutta luulen että ykkösen voi huoletta lisätä tuon 30min eteen... Lopputulos oli kuitenkin kaiken kiroamisen, parin purkamisen ja jälleenkokoamisen arvoinen.

Millaista herkkua teidän viime päiviin on kuulunut?