Peach is back!

Matkalaukullani on muuten nimi, Persikka.
Se on palvellut urheasti jo vuodesta 1996 lähtien, eli uskomattoman kauan. Persikka on käynyt minun mukanani näin äkkiseltään muisteltuna ainakin Ranskassa useammankin kerran, Englannissa, Italiassa, Luxemburgissa, Singaporessa, Balilla, Santoriinilla ja Kreetalla. Vanhempanikin ovat välillä myös Persikkaa ulkoiluttaneet, mutta en tarkkaan tiedä edes missä kaikkialla.

Vuosi sitten lähdin matkalle Persikan innoittamana myös saman sävyisessä paidassa ;-)

Tämän reissun teemavärinä turkoosi...

Tuota teemaväriä, eli turkoosia on myös Roxyn rantsupyyhkeessä.
Tämän napakkaan pakettiin taittuvan pyyhkeen sain mieheltäni joululahjaksi.

Ipaneman släpärit ovat parhaat rantsukohteissa. "Timantit" vielä tekevät niistä kelpoiset illallisillekin ;-)

Pitkien talviunien jälkeen Persikka kaivettiin tässä taannoin jälleen esiin ja sullottiin täyteen kesäisiä hepeneitä.

Pian saatte tekin tietä minne matka Persikan vie vapuksi tällä kertaa.
Arvauksia saa toki heittää kehiin.

Maija Poppaset?

Tässä ne nyt ovat, Pariisin reissun paras hankinta jos shampanjaa ei lasketa...

Hello herrainkengät!
Tuota lausetta en uskonut koskaan sanovani. Ehkä se oli kesäloma, Pariisi tai lounaalla nautittu viinilasillinen, mutta kun kohtasin tämän parin kaupassa tiesin että minun oli nieltävä ylpeyteni ja käveltävä kassalle.

Aiemmin en ole pitänyt herrainkengistä sitten yhtään. Tai en ainakaan niistä joita olin muilla nähnyt. Tarkennetaan nyt, siis että ne kengät olivat kyllä sopineet kantajilleen, mutta en ollut voinut kuvitella niitä missään nimessä omiin jalkoihini. Mutta kun André -nimisessä kenkäkaupassa (se on ketjuliike eikä yksittäinen putiikki) kohtasin tämän parin herrainkenkiä pienellä korolla, yltäpäältä nahkasta valmistettuna, upeasti jalkaan istuvina ja 39 € hintalapulla varustettuina olin myyty.

Näistä minulla tulee mieleen Maija Poppanen ja kopistelen korkoja yhteen minkä kerkeän - tiedä vaikka siten lähtisin lentoon ja leijaillisin takaisin Pariisiin asti?
Kai sitä voi haaveilla... jokatapauksessa tulen muistamaan Pariisin reissun joka kerta kun puen nämä jalkaani.

Punastelua

Olin koko kesän ajan vilkuillut kaupoilla että löytyisikö minulle jostain kivoja punaisia tennareita. Ei tullut vastaan. Jostain oli kehittänyt fiksaation siihen, että tennareiden tulee ehdottomasti olla punaiset.

Melkein jo luovuin toivosta, kunnes sitten jostain kumman syystä (lue: siitä että lukenut Natan blogia jostain kolmannesta postauksesta lähtien...) tuli mieleeni katsoa josko Vans voisi tarjota sitä mitä olin ajatuksissani jo jaloissani pitänyt. Ja, kyllä!!!

Nämä namuset kiikutin tänään kotiin ja olin enemmän kuin tyytyväinen. Nämä kaunokaiset olivat juuri sellaiset kun olin haaveillut. Nyt lähden kylille punastellen tepastelemaan, mars!