Pari päivää sitten mies kipaisi postiin ja palasi kotiin mukanaan tiiliskiven kokoinen opaskirja... Ranskaan.
Lonely Planetin France opus on hieman yli 1000 sivuinen.
Siinä riittää selailtavaa tällaiselle matkahaaveilijalle. Pelkästään haaveilun iloksi kirjaa ei hankittu, vaan suunnitteilla on ensi kesänä tehdä oma pieni "Tour de France". Koska pyöräily ei ole minun juttuni taittuu suurin osa matkastamme todennäköisesti junalla. Matkan pituus ja tarkempi ajankohta ovat vielä auki.
Tämän hetken plan on: Luxembourg-Metz-Épernay-Paris.
Eilen mies sitten kertoi googlanneensa sen oikean
Tour de Francen sivuille ja huomanneensa, että voisimme mennä katsomaan yhtä kisan etappia sillä se osuisi niin sopivasti suunnittelemaamme kaupunkiin. Juuri näin miesten aivot toimivat! Jokaisesta matkakohteesta aina löytyy jotain urheilua
(kuuluisa stadioni, meneillään oleva tennisturnaus, paikallisottelu, tai PIIP jotain!!!).
Parisuhteessa tehdään kompromisseja ja yhteistä matkaa suunnitellessa otetaan huomioon molempien intressit, mutta miksi tälle
(mielestäni romanttiselle) Ranskan matkallekin pitää saada mahtumaan jotain URHEILUA.
Eikä siinä vielä kaikki. Inhoan kaikkia suurtapahtumia. Väenpaljous ahdistaa. Suurkaupungeistakaan en hirveästi välitä ja tällä reissulla ollaan kuitenkin paluumatkalla menossa Pariisiin. Eikö siinä ole jo tarpeeksi eventtiä ja ihmeteltävää?
Millaisissa merkeissä te suunnittelette tulevat lomanne ja matkanne? Sovussa vai kolikkoa heittämällä?