Aamupäivä Montmartrella

Saavuttiin Sacré-Coeurille junalippuostosten ja aamupalan jälkeen.

Komea ovenkahva Sacré-Coeurin basilikalla.

Kahdessa todella kapeassa portaikossa kapuamisen jälkeen saavutimme basilikan katon.
Näköala oli kiipeämisen arvoinen,
mutta nuo portaikot eivät sovi huonokuntoisille eivätkä ahtaanpaikankammoisille.

Maisemista nauttimassa. Kelistä ikävä kyllä ei voinut nauttia. Se oli jälleen epävakaa.

Takaisin maantasalla ja ihmisvilinässä.
Tästä jatkoimme nopeasti Lonely Planetin kävelyreitille, joka olikin sitten... 

... näin vilkas.

Kävelyreitiltä poikkesimme kahville Amelie -elokuvassakin vilahtaneessa kuppilassa.

Kävelyretki päättyi punaiselle myllylle. Näin päivänvalossa se oli aika kesy.

Toisen Pariisissa nukutun yön jälkeen kävimme ensin Gare de l'Estillä junalippuostoksilla seuraavaa aamua varten. Sitten suuntasimme Montmartrelle aamupalalle ja siitä Sacré-Coeurin basilikalle.
Kirkossa kierrettyämme halusimme vielä nähdä kupolinkin. Emme oikein olleet selvittäneet miten kupoliin mennään. Noh, sinne kiivetään rappusia pitkin. Portaikkoja on kaksi. Ne ovat kapeat, hämärät ja aika ahtaat. Syy jonon puuttumiseen selittyi heti kun tajuttiin mikä kuntoilukoettelumus on edessä. Onneksi ylhäällä maisemat olivat kaiken tuskailun arvoiset.

Takaisin alas piti kavuta toiset samanlaiset portaikot. Montmartrella riitti turistikuhinaa, mutta heti kun lähdimme Lonely Planetin vinkkaamalle kävelyreitille kadut tyhjenivät vaikka nähtävää oli todella paljon.
Alueella lienee kaikkina vuorokauden aikoina turisteja pyörimässä ja auringonlaskukin olisi varmasti aika hieno nähdä tuolta kupolista, mutta silti ehkä suosittelisin saapumaan Montmartrelle aamulla. Silloin näkee kaupungin heräävän ja ehtii kävelyreittienkin tyypittämisen jälkeen lounaalle johonkin mukavaan bistroon.