Venyy ja paukkuu

Lomapaita nro1. Oli jo testikäytössä Juhannuksena...

Päivät ovat olleet tooosi pitkiä tässä viimeaikoina. Pitkiä siinä mielessä että loma jo melkein häämöttää tuolla parin päivän päässä. Vielä muutama tuollainen "pieni ikuisuus" olisi suoritettava työmaalla ennen karkaamista Pariisiin!!!

En hehkuttele enempää tuota häämatkaa nro2 etukäteen, kerron sitten vasta jälkikäteen miten meni ;-)
Mutta ennen kuin venytän näitä alkupuheita enempää siirryn itse aiheeseen - venyttelyyn.
Olisihan se ollut tuosta kuvituksestakin pääteltävissä, loma-apinan leveäksi venähtäneestä hymystä? Ei vai?

Juhannuksena selasin läpi tuoreen Juoksija -lehden. (Jep, meille tulee tilattuna ja kotiinkannettuna tällainenkin lehti vaikka ihan hölkkäilijöitä ollaan...) Lehti tuli todellakin vain selattua sillä maratonit yms. kilpajuoksut eivät ole ykkösenä kiinnostuksenaiheiden listalla. Sitten osuin sivulle 74 ja Matti Hannuksen palstalle joka alkaa otsikolla: Älkää venytelkö!

Entiselle voimistelijalle tuo otsikko suorastaan hyppää silmille. Miten niin älkää venytelkö? Ainahan sitä pitää urheilusuorituksen jälkeen jossain vaiheessa vähän venytellä, näin ainakin minulle on aina paasattu jo ala-asteelta lähtien.

Hannus perustaa juttunsa Jürgen Freiwaldin (saksalaisen liikuntatieteen professorin) teeseille sekä omalle kokemukselleen juoksijana. Paras anti on luettavissa rivien välistä: tieteellisellä tutkimuksella on vielä paljon tehtävää ennen kuin selviää onko venyttelystä enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse törmäsin venyttelyn haittoihin ja hyötyihin heti seuraavana päivänä tuon jutun lukemisen jälkeen. Alaselkään säteili ikävää kipua lauantaiaamuna kun "takajalkani" eli pohkeeni, takareiteni ja pakarani olivat täysin jumissa.

Miksi? Siksi että en ollut venytellyt keskiviikkoisen tehopumpin jälkeen. Jalkani olivat olleet aika kankeat siinä jo pari päivää enkä perjantaisen pitkän kävelylenkinkään jälkeen venytellyt. Lopputulos ei ollut mieluisa. Kroppani ilmoitti ikävän selkäsäryn kautta että venyttelylle oli huutava tarve. Särkylääkkeen ja pitkien venytysten avulla selätin jumisäryn parissa tunnissa.

Mitä opin tästä? Venyttelen vastedes aina urheilun/liikunnan jälkeen.

Toisaalta entisenä hirmuisen notkeana ;-) voimistelijana venyvyyteni sekä suhtautumiseni venyttelyyn on hieman eri kuin perusjumpparilla. Lihasmuistissa on vielä se aika jolloin pystyin nostamaan jalkani suoraksi korvani viereen vaakaan. Enää en vastaaviin tekoihin taivu, mutta lihakseni silti kaipaavaat niin sanottuja "parempia" venytyksiä. Sellaisia jotka oikeasti tuntuvat venyttäviltä, eivätkä vain palauttavilta. Parasta kuitenkin kai olisi että löytäisin kultaisen keskitien enkä ylivenyttelisi.


Venyikö joku teistä lukemaan tämän loppuun asti?
Millaisia venyttelijöitä te olette, laiskoja vai hirmuisen notkeita?