Aamupäivä Montmartrella

Saavuttiin Sacré-Coeurille junalippuostosten ja aamupalan jälkeen.

Komea ovenkahva Sacré-Coeurin basilikalla.

Kahdessa todella kapeassa portaikossa kapuamisen jälkeen saavutimme basilikan katon.
Näköala oli kiipeämisen arvoinen,
mutta nuo portaikot eivät sovi huonokuntoisille eivätkä ahtaanpaikankammoisille.

Maisemista nauttimassa. Kelistä ikävä kyllä ei voinut nauttia. Se oli jälleen epävakaa.

Takaisin maantasalla ja ihmisvilinässä.
Tästä jatkoimme nopeasti Lonely Planetin kävelyreitille, joka olikin sitten... 

... näin vilkas.

Kävelyreitiltä poikkesimme kahville Amelie -elokuvassakin vilahtaneessa kuppilassa.

Kävelyretki päättyi punaiselle myllylle. Näin päivänvalossa se oli aika kesy.

Toisen Pariisissa nukutun yön jälkeen kävimme ensin Gare de l'Estillä junalippuostoksilla seuraavaa aamua varten. Sitten suuntasimme Montmartrelle aamupalalle ja siitä Sacré-Coeurin basilikalle.
Kirkossa kierrettyämme halusimme vielä nähdä kupolinkin. Emme oikein olleet selvittäneet miten kupoliin mennään. Noh, sinne kiivetään rappusia pitkin. Portaikkoja on kaksi. Ne ovat kapeat, hämärät ja aika ahtaat. Syy jonon puuttumiseen selittyi heti kun tajuttiin mikä kuntoilukoettelumus on edessä. Onneksi ylhäällä maisemat olivat kaiken tuskailun arvoiset.

Takaisin alas piti kavuta toiset samanlaiset portaikot. Montmartrella riitti turistikuhinaa, mutta heti kun lähdimme Lonely Planetin vinkkaamalle kävelyreitille kadut tyhjenivät vaikka nähtävää oli todella paljon.
Alueella lienee kaikkina vuorokauden aikoina turisteja pyörimässä ja auringonlaskukin olisi varmasti aika hieno nähdä tuolta kupolista, mutta silti ehkä suosittelisin saapumaan Montmartrelle aamulla. Silloin näkee kaupungin heräävän ja ehtii kävelyreittienkin tyypittämisen jälkeen lounaalle johonkin mukavaan bistroon.

Kävellen keskustan nähtävyyksillä

Tällä kertaa oltiin Louvrella ihan vain poikkeamassa ja toteamassa että tässä jonotusaika oli yli 1,5h. 

Puistossa riitti penkkejä jos halusi paistatella päivää tai leputtaa jalkoja. Kengät tulivat todella pölyisiksi tuolla hiekkapätkällä kävelystä.

Ensimmäisenä iltana Pariisissa ei ehditty muuta kuin kirjautua sisään hotelliin ja käydä syömässä. Seuraavana päivänä sitten korjattiin vahinko ja käveltiin tooodella paljon.
Aloitettiin aamu patonki-croissanttiaamiaisella katukuppilassa. Maitokahvi oli maistuvaa, croissantit ja patonki uunituoreita, appelsiinimehu vastapuristettua ja lisäksi saatiin omat pienet Bonne Maman mansikkahillopurkit joista levittää hilloa voilla voidelluille patongeille -NAM!!!

Sitten vatsat täytettyinä tyypitettiin Notre Damen katedtraali. Oltiin ajateltu käydä myös kellotorneissa, mutta jono lipunmyyntiin oli melkein korttelin päähän - eikä se edennyt mihinkään. Hylättiin tuo ajatus ja jatkettiin matkaa kohti Louvrea ja siitä edelleen Tuileriesin puutarhan läpi Champs Élyséelle asti. Matka oli pitkä poikettiin välillä kahville ja lounaallekin. Viimeisenä muttei vähäisimpänä juttuna oli Riemukaaren päällä käynti. Sinne lippujonokin oli kohtuullinen, siitä selvittiin vartissa. Kaupunkinäkymät kaaren päältä olivat upeat kun kelikin oli kohtuullisen kirkas.

Kipaisulla Köpiksessä

Punakuorinen pölse sinapilla maistui nälkäiselle matkaajalle.

Kööpenhaminan kävelykadulla oli kova kuhina.

Tyytyväisenä roast beef toastin ääressä.

Niistä kävelykadun liikkeistä... löytyi vaikka mitä ihmeteltävää.

Meidän reissu alkoi 4h stopoverilla Kööpenhaminassa. Koska laukut oltiin checkattu Pirkkalasta suoraan Pariisiin, päästiin liukkaasti lipeämään Kööpenhaminan lentokentältä keskustaan. Matka taitettiin vartissa kentältä lähtevällä junalla.
Nälkäisiä kun oltiin niin heti ensimmäisenä piti päästä pölse-makkaralle. Sitten seikkailtiin ristiin rastiin vilkkaalla kävelykadulla ennen kuin poikettiin toasteille katuravintolaan. Viimeiseksi ennen paluujunaan hyppäämistä poikettiin vielä Hard Rock Cafeessa - mikä kuuluu meidän rutiineihin jos kyseinen mesta matkakohteesta vaan löytyy...

Kööpenhaminaan haluan ehdottomasti uudestaan paremmalla ajalla. Erilaisia kauppoja oli vaikka kuinka ja vanhoja rakennuksia yksityiskohtineen katselisi tunti tolkulla.

Löytyykö sieltä muita Köpikseen ihastuneita?

Back from Paris

Näkymää Riemukaaren päältä.

Kahdeksan yötä Pariisissa takana. Housut vähän kiristävät päällä bistroissa herkutteluista. Paljon nähtiin, nautittiin ja käveltiin. Kelit olivat samaa luokkaa kuin Suomessa, eli eivät niin suotuisat mutta lomalainen ei valita.
Lisää kuvia ja kertomuksia tulossa kun saan kaikki 600 matkalla otettua kuvaa käytyä ensin läpi. Katselkaa siihen asti tätä Riemukaaren päältä napattua otosta Eiffelistä.

À tout à l'heure!

Näillä fiiliksillä mennään

Kuka arvaa tai tietää laulajan? 

Tällä kielellä mennään muutaman päivän ajan, siksi tämä fiilistely. 

Ei mulla muuta.

Puuta ja lantaa

Tämä postaus kuuluu sarjaan todella huonoja otsikoita ja vielä huonompia kuvia...

Loman alun kunniaksi poikkesin lauantaina tyttöjen kanssa Tammerkosken sillalla -tapahtuman keikalle keskustorille katsomaan Anna Puuta sekä Apulantaa. Tammerkosken sillalla -tapahtuma oli käsittääkseni alkuun 90-luvulla Mikko Alatalon vetämää iskelmäyhteislaulatusta. Nyt se oli jotain ihan muuta, mutta sen kyllä jo lähtiessä tiesin sillä yhteislaulatukseen en olisi mennyt.

Anna Puu yllätti positiivisesti. Naisen kappaleita olen ohimennen radiosta kuullut, mutta oli hienoa huomata kuin upeasti hän osaa laulaa ihan livenä. Annan musiikin letkeä tyylikin jotenkin kolahti. Olisi toivonut auringon paistavan, se olisi niin sopinut tilanteeseen. Toisin kävi ja tihkusadetta tuli taivaalta.

Apulanta antoi tällä kertaa odottaa itseään jopa puoli tuntia - ei hyvä. Olimme odotelleet siinä melkein eturivissä tunnin verran ja tunnelma alkoi olla aika tiivis. Itse keikka meni pitkälti samalla kaavalla kuin maaliskuun lopulla Pakkahuoneella, siitä pisteet pojille - hyvä setti.

Yhteenveto illasta, että ei mennyt puihin eikä maistunut lannalle ;-)

Näin aluksi

Pintxos à la kotikeittiö: yhdistelminä pesto-tomaatti-vuohenjuusto, thaivaikutteinen toast skagen sekä oliiviöljy-parmankinkku.

Nyt se alkoi, loma.
Tai noh, se alkoi jo perjantaina klo 12, mutta nyt sen vasta alkaa oikeasti sisäistämään. Loman kunniaksi piperrettiin perjantai-iltana pintxoseja (leivän päälle rakennettuja pikkupurtavia). Kyytipoikana toimi kesäinen Freixenetin cordon rosado (rose cava).

Nämä eväät kun saatiin syötyä tulikin jo Nukkumatti hakemaan. Univelkoja on vielä kuitattavina, mutta kai sitä pitäisi muutakin koittaa tehdä lomalla kuin vain nukkua...


Millaisissa merkeissä teillä on viikonloppu mennyt?