PikkuMaxi

Osallistuin tällä viikolla Stricly Style:n Mrs V:n blogissa olleeseen hajuvesikilpailuun. Olen innokas parfyymien nuuhkuttelija, joten tämä kisa oli kuin minulle tehty. (Aiempaa hajuvesiin liittyvää jutusteluani löytyy muuten täältä.)

Vaikka tehtävänantoon kuului vain lähettää kuva omasta pikkumustasta kirjoitin mukaan myös mekkoni tarinan, jonka ajattelin nyt kilpailun umpeuduttua jakaa täällä. Jotta tämä postaus ei tunnu pitkältä kuin nälkävuosi lisään tekstin lomaan arkistoista pari kuvaa joissa "so called pikkumustani" vilahtaa sekä loppuun sitten sen kisakuvan. 

Näin kirjoitin:

Olen kova hajuvesien fani ja voit uskoa että hämmästykseni oli suuri kun tätä kirjettä miettiessäni huomasin, että viimeksi hankin uuden hajuveden melkein vuosi sitten tammikuussa! Nyt sormet ja varpaat ristissä toivon onnen olevan puolellani jotta saisin tämän ihanan tuoksun luokseni…
 
Ykkösvinkkini pikkumustan tuunaamiseen pikkujouluihin on tyylikäs seuralainen, reipas mieli ja pieni pilke silmäkulmaan.
Näiden lisäksi mekon asustaisin teemaan sopivasti punaisilla kengillä, käsilaukulla, huulipunalla, suihkauksella suosikki hajuvettä sekä hupaisalla joulunarusta itse tehdyllä hiuskoristeella (sillä, jos millä saa jään murrettua vähän virallisimmissa tilaisuuksissa…).
 
Oma ”petite robe noire”ni onkin grande robe noire, eli maximekko, jossa pientä oli vain hinta. Kesällä 2011 olin jo ikkunaostoksilla bongannut kyseisen mekon Seppälän vitriinistä. Sovittelemaan mennessäni tuuri oli myötä ja kaikki mekot olivat -30% alennuksessa. Arvatenkin loppu onkin historiaa ;-)
 
Vaikka tämä mekko ei siis olekaan klassinen pikkumusta, se on silti ottanut paikkansa klassisena vaatekappaleena ulkomaanmatkoilla. (Kotimaassa en ole tainnut sitä pitääkään päälläni ?) Heti hankintansa jälkeen se lähti mukaani Bilbaoon. Kesäisen Espanjaan sijoittuvan äiti-tytär matkan olettaisi olevan aurinkoinen, mutta ei. Maximekko osoittautui parhaaksi mukaan pakatuksi vaatteeksi sillä se lämmitti kivasti sääriä päivällä sekä illalla!

Jep, Bilbaossa ollaan ja sieltä jakun alta se musta maximekko hieman pilkistää.

Jo parin kuukauden päästä maxia vietiin taas, tällä kertaa Kreikkaan. Nyt säät olivat aurinkoiset ja maxi oli helppo vaate sujauttaa bikinien päälle uima-altaalle mennessä. Iltaisin se asustettiin koruilla ja käsilaukulla ravintolaan lähtiessä.
 

Reilut puoli vuotta vaatekaapissa odoteltuaan maxi pakattiin jälleen matkalaukkuun. Nyt se pääsi mukaan häämatkallemme ja matkustamaan ruumaan noin 12h ajaksi lentäessämme Singaporeen. Parin ravintoloissa vietetyn ulkoilutuksen jälkeen se sullottiin taas hetkellisesti laukkuun, päästäkseen taas esille Phi Phi -saarilla. Maxi oli muuten mukavin ja turvaa tuovin vaate pukea päälle Phi Phi:llä koetun tsunami warningista aiheutuneen, elämäni ehkä tapahtumarikkaimman päivän päätteeksi.

Tässä minä mekkoineni viime pitkäperjantaina illallisella satay-tikkuja syömässä Singaporessa.

Neljännellä ulkomaanmatkallaan maxi pääsi heinäkuiseen, hieman vilpoiseen, Pariisiin, jossa se näyttäytyi illallisilla pariinkin otteeseen jakkuun yhdistettynä.
Nyt maxi on virunut vaatekaapissani jo noin viiden kuukauden ajan odotellen esille pääsyä. Koska työpaikan pikkujoulut peruutettiin säästölinjaan vedoten ei maxi päässyt vieläkään ulos. Myöskään uutta ulkomaanmatkaa ei ole toistaiseksi varattuna.

Tämä Petite robe noire -kilpailu onkin siis mitä parhain tilaisuus ottaa maxi kaapista esiin. Blogissani harvoin nähdään päivän asuja tai mitään muutakaan muotiin viittaavaa. Tämä maximekko on kuitenkin kaikkien näiden matkamuistojen takia ansainnut pienen ulkoilutuksen, vaikka sitten näin kilpailuun osallistumisen merkeissä.

Maximekkossa on mukava siemailla glögiä ja syödä pipareita vatsansa täyteen.

 
Löytyykö teidän vaatekaapistanne klassikko pikkumusta mekko, vai kuten minulla jotain sinne päin?