Laatikkoleikkejä

Seuraavat viikot kuluvat näitä laatikkoleikkejä leikkiessä. Väillä tunnelma on kyllä ollut kaikkea muuta kuin leikkisä. Jotenkin tuo tavaroiden jemmailu ei ole sitä minun lempipuuhaani. Ollaan aloitettu arkielämässämme epäolennaisimpien tavaroiden pakkauksesta, tai niin ainakin piti tehdä.

Kuten kuvasta näkyy kuitenkin esimerkiksi kengät on jo pakattu. Kaksi paria tennareita ja yhdet korkkarit säästettiin käytettäviksi. Eipähän tule pukeutuessa valinnan vaikeutta vähään aikaan. Myös viinilasit on jo kääräisty suojapaperiin ja omaan laatikkoonsa. Tarvii varmaan sitten juoda suoraan pullon suusta jos alkaa viinihammasta kolottaa...

Mies myös toivoo hartaasti että kamerani ja kannettavani sujahtaisivat pian jonkin laatikon uumeniin, niin nopeutuisi kummasti tämä pakkaaminen ;-) Raportointi täältä muuton keskeltä saattaa siis katketa jossain vaiheessa.



*Hassua muuten kuinka omasta kodista tuli vain yksi asunto sillä samalla hetkellä kun pakkasi ensimmäiset tavarat muuttolaatikkoon. Fiilis vaihtui välittömästi. 

Bikiniä eli pikkupurtavaa Barcelonasta

Viikonloppu on mennyt pientä perunateatteria pitäessä: eli chilichipsejä, perunarieskoja ja perunapiirakoita valmistaessa. Silti pääpaino oli lauantai-illan helpoissa kokkauksissa. Silloin vietimme vuonna 2010 tehdyn Barcelona-Bilbao-Biarritz matkamme muisteluun keskittyvää iltaa. Reissuvihko kaivettiin jälleen esiin ja luettiin muistiinpanot retkemme tapahtumista. Nauroimme kyyneleet silmissä pariinkin otteeseen värikkäille sanamuodoille ja kirjoitusvirheille joita tekstit olivat pullollaan. 

Teemaan liittyen valmistimme Barcelonassa maistamiamme bikini-leipiä kylmän gazpacho keiton kanssa nautittaviksi. 

Bikini-leivät eivät vaadi paljoa: paahtoleipää, voita, kinkkua ja juustoa sekä voileipägrillin. 

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois (voit käyttää ne vaikka gazpachon valmistukseen), voitele leivät ja päällystä ne kinkulla ja juustolla. 

Grillaa leipiä sen verran että juusto alkaa sulaa. Leikkaa valmiit leivät vielä kolmioksi ja herkuttele!

Chilichipsejä Iskuruokaa -kirjan reseptillä.

Perunateatterin ensimmäinen näytös. Toinen näytös piti sisällään perunarieskoja joista unohtui ottaa kuva. Hups.

Perunateatterin kolmasnäytös koostui perunarieskoista.

Olen pahoillani jos teille tuli pikkunälkä näistä kuvista... ;-)


Maukasta viikkoa kaikille!

Chilifestit

Omaa satoa. Sormenpää vertailukohtana chilien koolle :-)

Silmäteräni. Toinen chilikasveista on runsaan kukinan jälkeen tuottanut vain tämän yhden "hedelmän". 

Toinen kasvi puolestaan puskee uusia chilejä minkä kerkiää.

Nämä kypsät chilit on jo syöty. Nyt odotellaan seuraavien kypsymistä...

Suomen tulisimmaksi festivaaliksi itseään tituleeraava Chilifest on tänä viikonloppuna Tampereella. Poikkesimme noilla festeillä viime vuonna enkä vieläkään ole unohtanut sitä hieman tulista makkaraa jonka siellä söin... Katsotaan uskallammeko toistaa tuon kulinaristisen teon tänä vuonna. Positiivista noissa festeissä on ainakin se, etteivät ne maksa mitään. Ihan ilmaiseksi voi mennä jo tänä iltana kuuntelemaan "tulista" rokkia sekä katsomaan Flamman tulishowta.

Kohokohdaksi ehkä nostaisin sunnuntaisen Naga Morich -chilinsyönnin maailmanmestaruuskisan. Hui!!! Minulle riittää pieni tulisuuden tuikahdus ruuassa. Enemmänkin arvostan sopivaa mausteisuutta kuin tappavaa polttelua, mutta makunsa kullakin? Olisi hauska kuulla miten kilpailijat ovat reenanneet tähän kisaan.

Meillä on tavallaan chilifestit joka ilta kotona, kun tarkastan kahden chilikasvini päivittäisen kunnon. Oikein huvittaa miten nämä kasvit ovat saaneet pauloihinsa, ihan kuin olisimme hankkineet koiranpennun. Raportoin näet viikoittain näiden chilien voinnista "kasvattajalle", eli työkaverilleni jolta taimet sain.


Löytyykö teistä tulisen ruuan ystäviä tai innokkaita viherpeukaloita?

Tykkään!

Viime perjantaina Marmu muisti minua kivalla tunnustuksella. Kiitos! Se lämmitti mieltäni metsän keskellä ollessani. Niin, sen verran urbaaneja telttailijoita oltiin että meillä oli Ipadi mukana...

Nyt jaan saman tunnustuksen eteenpäin seuraaville viidelle: Minna, Noppura, Laapa, Camilla ja Niina.
Näissä blogeissa käyn lähes päivittäin kurkkaamassa onko tullut uutta postausta, niin paljon näistä tykkään.

Tämän tunnustuksen säännöthän ovat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa jolta tunnustuksen sait.
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
3. Kopio Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Kuten sanotaan että lasten suusta se totuus kuullaan, niin sama taitaa päteä myös Post it -lappuihin - ne tärkeimmät asiat voi kertoa pienellä lapulla <3 !!!

Muutoksia tulossa

Yksi muutos on osan päivän 5-7 kahvikupillisesta vaihtaminen teehen.

Kuntokeskusjäsenyyden vaihtuminen olohuoneessa jumppaamiseen ja lenkillä käyntiin.

Ripsienpidennyksistä luopuminen ja paluu ripsivärin kanssa kikkailuun.

Nyt ovat muutoksen tuulet tuulleet puhisten. En oikein tiedä mistä aloittaisin kertomaan, noh, noista kuvista välittyvät jo muutamat asiat.

Aloitetaan nyt vaikka pienimmästä jutusta, eli ripsistä. olen pitänyt pidennyksia jo puolitoista vuotta. Hinkuni hieroa silmiäni on kasvanut aika suureksi ja kaipaan ripsientaivuttimien kanssa taistelua ja kielikeskellä suuta ripsivärin levittämistä. Oikeasti ajatuksena on antaa omien ripsien vähän levähtää ja katsoa sitten miltä tuntuu ja tuleeko tarve palata pidennyksiin.

Toinen juttu on tuo kuntokeskusjäsenyys. Vuosijäsenyyteni erääntyy pian ja monen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen että nyt on pärjättävä ilman. Tai oikeastaaan tiedän etten tule ehtimään vähään aikaan ohjatuille jumpille, joten miksi maksaa tyhjästä. Lenkkipolulle kun voin lähteä kellonajoista riippumatta.

Syy miksi en ohjatuille jumpille varmaankaan kerkiäsi on se että meillä on mieheni kanssa edessämme pieni maisemanvaihdos, eli muutto kerrostaloasumisesta omakotitaloon. (Jos nyt kaikki menee niin kuin Strömsössä...sormet ja varpaat ristiin!) Tässä asiassa on vielä monta muuttujaa pelissä, joten en siitä hihku sen enempää. Viime viikko meni näitä juttuja paljon miettiessä ja unetkin ovat jääneet vähiin kun on ollut niin kauheasti mietittävää.

Olen myös pohtinut tämän blogin tulevaisuutta. Tämähän on aikamoinen sillisalaatti kokkausta, rokkausta, reissailua ja vaikka mitä muuta. Pitäisikö minun ottaa jokin tietty teema tämän blogin kantavaksi voimaksi vai jatkaa samalla päiväkirjamaisella tyylillä? Kuntokeskusjäsenyydestä luopumisen jälkeisenä itseni motivoimisena saattaisi olla järkevää, että täällä kerron viikon urheiluistani? Silloin lintsailu toisi julkista häpeää ja se jos mikä motivoi... Miltä kuullostaa?

Näin ylöskirjoitettuina eivät nämä tulevat muutokset nyt niin kummoisilta kuullosta, mutta viime päivät pienessä mielessä niitä pyöritellessä ne ovat tuntuneet TODELLA ISOILTA.

Toisaalta saattaa se muutos olla hyvästäkin?

Sheryl Crow: A change

Telttaretken parhaat palat

Minipallogrilli KodinYkkösestä à 10€. Todella söpö kooltaan, mutta toimi hyvin ja ajoi asiansa.

Grillatut vaahtokarkit, paras jälkiruoka mitä eräretkellä voi olla.

Soutelemassa vuokraveneellä. Laineiden liplatus ja auringonpaiste <3 !!!
Oli meillä perämoottorikin käytössä, en olisikaan jaksanut soutaa 3h...

Joutsenperhe iltauinnilla. Lintubongauksen parasta antia.

Vaikka eilen satoi vettä lähes koko päivän minua hymyilyttää kuinka hyvät ilmat meillä oli telttaretkellämme. Yllä olevat kuvat ovat hyvä todiste siitä.

Mieheni on tosiaan jo piiitkään yrittänyt mairitella minua lähtemään telttailemaan. Yleensä ideana on ollut jokin pieni (tai vähän pidempikin...) patikointi jossa sitten yövyttäisiin yö, tai kaksi... Ei ole tullut kauppoja. En todellakaan ole suostunut lähtemään räpiköimään metsiin puoliomaisuutta selässäni. Varsinkin kun edellisellä päiväpatikoinnilla jolla kävimme hieman eksyimme ja patikoimme erittäin vaikea kulkuisessa maastossa reilun tunnin verran ylimääräistä.

Kelkkani kuitenkin kääntyi kun nuo puheet vaihtuivat autolla paikan päälle matkaamiseen ja sisävessasta sekä suihkuista sivulauseessa mainitsemiseen. Lopulta päätös telttailemaan lähtemisestä tehtiin aika nopeasti ja tuli vähän kiire haalia kaikki tarvittavat varusteet kasaan. Onneksi mieheni vanhemmilta löytyi varastoistaan muun muassa hurmaavan värikäs 80-luvulla käytettynä ostettu huvilateltta sekä akkukäyttöinen pieni perämoottori... Automme oli siis ääriään myöten täyteen lastattu kun perjantaina iltapäivällä lähdimme matkalle kohti Uuttakaupunkia.

Matkan paras hetki miehelleni oli varmasti lauantaina iltapäivällä, kun totesin grillauksen jälkeen että tämähän (telttailu ja luonnonhelmassa olo) on oikeastaan aika siistiä. En välttämättä ole vielä valmis lähtemään viikoksi maastoon, mutta pienen kipinän retkeilyyn sain - sen verran hyvin meni tuo koko reissu.


Löytyykö teistä innokkaita telttailijoita/retkeilijöitä?

Telttaretkellä

Kaikki mitä matkalla tarvittiin, teltta, pari jakkaraa, makuupussit ja -alustat, vettä, vaatteita ja pieni pallogrilli...

Maisema mihin lauantaina herättiin. Kyllä silmä lepäsi.

Täällä oltiin.

Tämä viikonloppu kului luonnonhelmassa Uudessakaupungissa, Ihalassa leirintäalueella joka on tarkoitettu tamperelaisille.
Nyt varmasti minut hyvin tuntevat ensin hieraisevat silmiään ja sitten kaivavat nopeasti puhelintaan esiin - Ei, ei tarvitse soittaa valkotakkisia minua hakemaan, en ole mennyt järjiltäni vaikka niin voisi luulla. Voin ylpeänä kertoa että tämä city-tyttö selvisi hyvin pari päivää eräjormana ja nukkui paremmin kuin hyvin teltassa makuupussissa.

Ihala tarjosi mukavat puitteet telttaretkellemme, sillä 80-luvulla käytettynä ostetun huvilateltan saimme koottua puulaudoituksen päälle, fasiliteettitilat olivat modernit sisävessoineen ja suihkuineen (ne olivat oikeasti TODELLA siistit!!!) ja veneenkin sai vuokrata soutelua/kalastusta varten.

Oikein huvitti kuinka kultareunuksisen kuvan telttailusta sain kun sää suosi, kaikki toimi, nukuttiin ja syötiin hyvin ja oli mukavaa. Noh, pitihän sen sitten vähän kostautua ja viime yönä alkoikin satamaan vettä vaikka säätiedotukset olivat povanneet sadetta vasta tälle iltapäivälle. Ei se mitään, sillä tuo museoikäinen väriläiskä jossa yövyimme piti vielä hyvin vettä emmekä kastuneet lainkaan. Aamulla kuitenkin totesimme, että eräjormailu tihkusateessa ei ole kenestäkään kivaa ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme autoon ja lähdimme körötelemään suorinta tietä kotiin.

Pari vuorokautta ulkoilmassa kuitenkin pistää sen verran ramaisemaan, että jatkan tätä tarinaa paremmalla ajalla kun olen saanut raavittua kaikki hyttysen puremat verille ja ruville sekä selattua läpi mitä julkaisukelpoista materiaalia löytyisi jaettavaksi viikonlopun huiman kirjavasta kuvasaldosta.


Niin ja pitää vielä miettiä kenelle jaan Marmulta saamani (Kiitos!!!) tunnustuksen...