Peach is back!

Matkalaukullani on muuten nimi, Persikka.
Se on palvellut urheasti jo vuodesta 1996 lähtien, eli uskomattoman kauan. Persikka on käynyt minun mukanani näin äkkiseltään muisteltuna ainakin Ranskassa useammankin kerran, Englannissa, Italiassa, Luxemburgissa, Singaporessa, Balilla, Santoriinilla ja Kreetalla. Vanhempanikin ovat välillä myös Persikkaa ulkoiluttaneet, mutta en tarkkaan tiedä edes missä kaikkialla.

Vuosi sitten lähdin matkalle Persikan innoittamana myös saman sävyisessä paidassa ;-)

Tämän reissun teemavärinä turkoosi...

Tuota teemaväriä, eli turkoosia on myös Roxyn rantsupyyhkeessä.
Tämän napakkaan pakettiin taittuvan pyyhkeen sain mieheltäni joululahjaksi.

Ipaneman släpärit ovat parhaat rantsukohteissa. "Timantit" vielä tekevät niistä kelpoiset illallisillekin ;-)

Pitkien talviunien jälkeen Persikka kaivettiin tässä taannoin jälleen esiin ja sullottiin täyteen kesäisiä hepeneitä.

Pian saatte tekin tietä minne matka Persikan vie vapuksi tällä kertaa.
Arvauksia saa toki heittää kehiin.

Melkein tunnen jo sen

...kuuman, karhean ja pienijyväisen.

Se jää varpaiden väliin 

ja rouskuu välillä jopa hampaissa, mutta pidän siitä.

Se on hiekkaa uimarannan johon aallot meren kaukaisen huuhtoutuvat.

Tapaamme pian jälleen pitkästä aikaa.

En tiedä osaako se minua odottaa kun viime kohtaamisestamme on jo vierähtänyt yli vuoden verran, mutta minä olen kaivannut sitä kovasti.

Kepeät kesävaatteet, kauniit auringonlaskut, hyvä ruoka ja vielä parempi seura, 

niistä on upeat lomat tehty.

Luvassa on pian pilvenpiirtäjiä, kuumaa aurinkorantaa, shamppanjabrunssia, 

hurjia laitteita huvipuistossa, jännittäviä hetkiä patikoidessa puunlatvojen tasalla 

ja ties mitä muuta.

Kohta suljen selaimen sekä koneen ja laitan kännykkäni kiinni.

Pari seuraavaa postausta tulevat ajastettuina, sallittehan minulle sen. 

Palaan kyllä pian takaisin uusin kuvin ja kuulumisin ;-)

Enemmän tällaisia

Juotiin maljat synttärisankarin kanssa.

Tarjolla oli monen moista herkkua. Nämä pikkusuolaiset leipäset olivat suosikkini.

Bileisiin kuuluu ehdottomasti booli. Tämä oli kivan tyttömäisesti kirsikkainen maultaan.

Viime viikonloppuna kävin synttärijuhlissa joissa olisin viihtynyt pidempäänkin. Enemmän tällaisia juhlia kiitos.

Eikö synttäreitä voisi juhlistaa vaikka kerran kuussa...

Pieni ihanuus

Tänään on niin paljon parempi päivä vaikka vettä onkin aamupäivästä satanut ja tuuli tuivertanut.
Syynä piristykseen on pienen pieni paketti. Sellainen vaaleanpunainen, pehmeä, syliinsopiva ja lämpöinen.

Pääsin tänään pitämään sylissäni tulevaa kummityttöäni.
Vauvantuoksu on ehkä maailman paras tuoksu. Se on yhtä aikaa makea, raikas, puhdas ja pehmeä. Sitä voisi nuuhkutella loputtomiin.
Pikkuneiti tosin oli toista mieltä sylissäni olosta sekä nuuhkimisesta ja ilmoitti aika nopeasti olevansa päiväunien tarpeessa :-)

Ensi kerralla sitten halitaan pidempään...



Mukavaa viikonloppua kaikille!
Kevät ei ehkä tuoksu ihan yhtä hyvälle kuin pieni vauva, mutta kannattaa sitäkin nyt nuuhkia sillä se on kesä aivan kohta.

Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa

Haloo Helsinki!:ä lainaan kertoaakseni tämän aamuisen oloni.
Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella, siinä taistelussa pieni ihminen häviää aina.
Jos en tietäisi paremmin luulisin että tänään on maanantai. Fiilis on ainakin sellainen. Tekisi mieli kömpiä takaisin sänkyyn ja hautautua peiton alle. Tukka on likainen ja yöpaitakin on vielä päällä.

No, toisaalta yhtä hyvältä letkautukselta tässä kohtaa kuullostaa myös: Leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Näillä napinoilla mennään ainakin tämä torstai. Huomiselle on onneksi tiedossa pientä piristystä...

Makeita hetkiä tiedossa

Nordqvistin Toffee tee ja Moninin makusiirapit, niistä on iltapäivien tee/kahvihetkien makeuttajiksi.

Tämän kevään Hulluilta päiviltä haaviini jäi Moninin makusiirapit sekä Nordqvistin Toffee tee.
Olen etsinyt jo pitkään enemmän ja vähemmän antaumuksella karamellin makuista teetä ja tämä sattumalta käsiini osunut toffee tee ajaa asian.
Se on mustaa teetä toffeen aromilla maustettuna. Tuoksu on huumaavan toffeinen ja makea, mutta maku kuitenkin hillitty joten hunajaa tai sokeria voi lisätä oikean makeuden tuomiseksi teehen.

Moninin makusiirapit ovat vanhoja tuttuja. Reilun kokoinen pullo vaniljasiirappia veteleekin jo viimeisiään, niinpä tämä pikkupullojen setti tuli hankittua juuri oikealla hetkellä. Näitä makusiirappeja puolestaan nautin sellaisina rauhallisina herkutteluhetkinä vahvaan kahviin sekoitettuina, niin että päälle vielä lisään reilusti kuumaa maitoa... Eli siis iltapäivän latteni maustan ja makeutan juurikin näillä siirapeilla.



Millaisia "makeita" löytöjä te teitte Hulluilta päiviltä vai pysyittekö kaukana moisista hullutuksista?

Asennetta asanaan

Olen tässä kahden viikon aikana käynyt kokeilemassa erilaisia joogatunteja. Toistaiseksi takana on neljä erilaista harjoitusta. Olen kovasti tykännyt notkeutta, tasapainoa ja voimaakin vaativista tunneista, mutta kertaakaan ei ole tehty puuasentoa?!

Se on ainoa joogajuttu jonka miehenikin tietää. Miksi?
Siksi että vuonna 2008 Balilla käydessämme kävimme tulivuorelle kiipeämässä yön pimeässä ja näimme auringon nousevan vuoren päälle saavuttuamme. Samalle paikalle saapui myös muita, kuten kolme ranskalaisturistia, jotka sitten poseerasivat toisilleen hassussa asennossa auringonnousussa. Tuo hassu asento oli juurikin "The tree-pose" eli puuasento.

Sittemmin aina kun olin käynyt Gogo:lla Body Balance-tunnilla kysyi mieheni A) että tehtiinkö puuasentoa tai B) oltiinko 45min vaa'assa... (tämä on omaa höpöä huumoriamme)
Nyt joogasta tullessani kysymys A) on esitetty joka kerta.
Tammikuun aleista kotihousuiksi hankkimissa Energeticsin Yogapantseissakin on painettuna kuva tuosta asennosta, joten sitä voisi luulla yleiseksikin jutuksi joogassa?

Täytyy nyt kotireeneissä panostaa tuohon puusentoon ja toivoa että sitä sitten ensikerralla harjoitellaan tunnillakin ;-)

"Attitude" -toppi ostettu Phi Phi:ltä, Energeticsin Yogapantsit Intersportista.

Kuva siitä puuasennosta yogahousuissani.