Aamun kastehelmi

Aamu oli pimeä, näin mustavalkoisena se näyttää vielä pimeämmältä.

Kynttilän valo toi toivoa, kyllä se päivä tästä käyntiin lähtee...

Aamun sininen hetki antoi odottaa itseään.

Tänään aamulla löysin pienen kipinän tästä syksyn piinaavasta pimeydestä - pimeäkuvaukseen. Valokuvakurssilla olemme useaan otteeseen kokeilleet erilaisia pimeäkuvuksia, sisällä ja ulkona. En ole niistä hirveästi ollut innoissani.
Jotenkin olen pitänyt kuvatessa enemmän siitä että valoa on riittämiin. Maisemat ja ruokakuvat ovat olleet A) helpommin onnistuneet tällaiselta amatööriltä ja B) varsinkin ulkomaan reissuilla se valo on vaan NIIN ihanaa...

Nyt kuitenkin verkkainen aamu ja viikonloppuna tupaantuliaislahjaksi saamani Iittalan Kastehelmi kynttilälyhdyt suorastaan kutsuivat kokeilemaan pimeäkuvauksen oppeja. Muutenkin kynttilän sytyttäminen aamupalapöytään tui kivaa luksusfiilistä arkiaamuun.

Mitä muuten pidätte noista Oiva Toikan suunnittelemista Kastehelmi -tuotteista?
Ne ovat olleet tuotannossa jo aiemmin vuosina 1964-1988. Sarjan suosituimmat osat palasivat tuotantoon vuonna 2010 ja loppu onkin historiaa.

Omat kokemukseni Kastehelmi -sarjaan ovat hieman ristiriitaiset. Vanhemmillani muistan nähneeni sarjan kermakon ja sokerikon jossain astiakaapin nurkassa. Niitä ei pahemmin käytetty kun eivät sopineet muihin astioihin, vaikka sellaisenaan kauniit olivatkin. Viime jouluna työpaikan joulupaketista sain sarjan kakkulautasen. Mieheni ei pitänyt siitä yhtään ja (koska meillä ei pahemmin kakkuja harrasteta vaikka muuten paljon leivotaankin) niin laitoin lautasen takaisin pakettiinsa ja lahjaksi läheiselle jonka tiesin sitä arvostavan.
Nyt ehkä vähän kaduttaa... Toisaalta juuri saamani harmaat Kastehelmi kynttilälyhdyt sopivat sisustukseemme kuin nenä päähän ja niitä tulee varmasti pidettyä esillä enemmän kuin yhtä kakkulautasta koskaan tulisi.