Parasta pekonista, osa 3

Vaikka tänään tyytyväisenä söin pinaattilättyjä (itsetekemiäni vielä) lounaaksi aion nyt kertoa mikä on mielestäni kolmanneksi parasta mitä pekonista voi valmistaa:

BLT -leipä!

Tässä BLT vielä kokoamatta, sen sai tehdä ruokailija ihan itse.

Tähän herkulliseen leipään tarvitset:

• pekonia
• vaaleaa leipää
• valkosipulimajoneesia/ levitettä
• tomaattia
• salaattia

Vaikka pidän pekonista todella paljon en silti välitä sen käristämisestä pannulla sillä siivo ja käry ovat sen homman jäljiltä aikas hurjat. 

Olinkin tällä kertaa ovela ja tein leivän itse (Resepti oli joskus kauan sitten Pirkka -lehdessä tässä siihen linkki) ja laitoin pekonit uunin pellille paistumaan yhtä aikaa leivän kanssa. Siis niin että leipä paistui rauhassa uunin keskiosassa ja pekoni pellillä uunin alaosassa. Pekoni kypsyy uunissa noin 15-25min riippuen lämpötilasta ja uunin tehoista. Nenä kyllä kertoo aika hyvin kun rupeea olemaan valmista. 

BLT -leivän kanssa kuuluvan valkosipulimajoneesi/levitteen tein sillä välin kun paistoprosessi oli käynnissä. 

Murskasin yhden valkosipulin kynnen ja lisäsin siihen pienen tilkan valkoviinietikkaa (1/2 tl), suolaa, mustapippuria, 1 dl majoneesia ja 1dl (tai 1/2 rasia) philadelphia tuorejuustoa (maustamatonta) sekoitin koko komeuden leivälle tulevaksi levitteksi.

Tällä kertaa tarjoilin BLT:n niin että itse leivän kasaaminen jäi ruokailijan itsensä tehtäväksi ja tämä toimi ihan hyvin. Leipä ja muutkin ainesosat katosivat lautasilta hyvin nopeasti. 

BLT mielestäni sopii mainiosti iltapalaksi tai pikkusuolaiseksi välipalaksi verkkaiseen viikonloppuun. Suosittelen.

Valoisa viikonloppu edessä

Jälleen olen vapaapäiväni viettänyt (ok vain puolet siitä) puunaten kämppää puhtaaksi. Meillä ei mitään joulusiivousta tehty kun eletään siivosti muutenkin, mutta tänä aamuna tuntui olevan aika jälleen laittaa villakoirat aisoihin.

Nyt kun koti on putipuhdas voin hyvillä mielin retkahtaa sohvalle lukemaan tuoretta numeroa  Lonely Planet Traveller -lehteä (joka aiemmin oli nimeltään Lonely Planet Magazine) ja juoda kuppin tai kaksi kahvia. Monet vannovat kahvinkeittimissä Moccamasterin nimeen - minä en. Tai en ainakaan siihen termosversioon keittimestä.

Neljän vuotta sen kanssa elettiin, enemmän ja aika usein vähemmän tyytyväisinä sen keitoksiin. Kaksi viikkoa ollaan keitelty aamukahvit ja välillä näin iltapäiväkahvitkin Obh Nordican Café Pregolla ja joka kerta ollaan oltu tyytyväisiä. Goodbye huono tai kylmä kahvi à la Moccamaster.

Eilen muuten askartelimme uuden valaisimen gymiimme. Innostuimme Huberissa ihastelemistamme "roikkamaisista" valaisimista ja pienen googlettelun jälkeen päädyimme Clas Ohlsonin lamppuun. Asennus tehtiin itse (kiitos Likainen parketti -blogin todella selkeiden ohjeiden! ) vaikkei mitään kummoisia insinöörejä ollakaan. Nyt näkee pikku gymissä kuntoilla ahkerasti...

Eli nyt kun viimeinenkin lamppu saatu tähän uuteen kotiin asennettua voidaan keskittyä hyvillä mielin viikonloppuun, valoisaan sellaiseen ;-)

Pieni annos, kiitos.

Nyt ei tulekaan höpinää ruuasta vaikka otsikon perusteella voisi niin luulla. Silti aioin kertoa kertoa hieman aistien herkusta - nimittäin uudesta hajuvedestäni.

Itse tuoksu, Dieselin Loverdose, ei ole enää markkinoilla "uusi" mutta vuoden verran hajuvesikaupoista poissapysyneelle se on ihan tarpeesi tuore. Taktikoin samalla tavalla kuin vuosi sitten ja odotin joulun jälkeisiä alennusmyyntejä. Sinne tiensä hyvin usein löytävät kaikki ne kivat hajuvesien lahjapakkaussetit, jotka sisältävät tuoksun lisäksi myös suihkugeeliä ja bodylotionia.

Tähan sydämen muotoiseen Dieselin Loverdose tuoksun pulloon on hyvä tarrata.

Minua onnisti Sokoksella ja sain samaan rahaan tuoksun sekä edellä mainitsemani "kylkiäiset" sillä hintaa mitä 30ml tuoksua muuten kaupataan. Olen muuten todennut lomareissuilla erittäin toimiviksi nuo tuoksuvat suihkugeelit ja lotionit.

Esimerkiksi viime kesän Pariisin retkellä käytin "parfyyminäni" ainoastaan Angel -tuoksuista bodylotionia. Sen sijaa että olisin retuuttanut mukanani sekä lasista hajuvesipulloa että jotain vartalovoideputelia pärjäsin hyvin yhdellä pienellä lotiontuubilla koko reissun. Sain pidettyä ihoni päivittäin kosteutettuna sekä tuoksuin hyvälle.
Parfymoidut bodylotionit tulevatkin olemaan tästä eteenpäin vakiovarustukseni matkalle kuin matkalle, suosittelen.

Tässä hajuvesikokoelmani uudessa tulokkaassa tuoksuu muun muassa raikas mandariini, tähtianis, jasmiini vanilja, lakritsilikööri sekä santelipuu. Loverdose on mielestäni aika makea ja voimakas mutta silti puuterimaisen kepeä. Pieni annos, yksi suihkaisu sitä riittä, ettei tule overdosea.

Vaikka pidän kovasti hajuvesistä en tiedä mitään kamalampaa kuin joutua jonkun toisen tuoksun yliajamaksi, varsinkin sellaisen josta ei pidä sitten yhtään! Tiedättehän sen hetken kun joku menee ohitsenne ja se perässä seuraava tuoksuvana piirittää juuri sinut pitkäksi aikaa.
Olen varmasti itsekin useasti ollut tuollainen muut pökerryttävä "aromipesä". Oma nenä ei aina pysy tuoksuttelussa mukana ja silloin tulee lisättyä hajuvettä ylitse tarpeen vain että itsekin aistisi sen käyttämänsä parfyymin.
Nykyään kuitenkin yritän pysyä maltillisena ja pärjätä koko päivän ihan vain yhdellä tai maksimissaan kahdella ruiskauksella lempituoksuani.

Loppuun vielä kuva jossa kuten edellisessäkin on käytetty vain pieni annos valoa. Kokeilin tässä alasävykuvaamista ja totesin sen aikas haastavaksi, joskin myös hauskaksi.


Mitä mieltä olette vaihdanko tämän profiilikuvakseni, vai onko se liian pelottava?

Raikasta ja rapsakkaa

Lisää rapsakkuutta tähän salaattiin saa lisäämällä mukaan hyppysellisen suolapähkinöitä.

Käsi ylös kuka lupasi ja vannoi syövänsä tänä vuonna terveellisemmin, jne...

Täällä ei käsiä nouse, sillä ruokailutottumukset ovat suht ok tässä taloudessa. Edellä ollut tapaus Huberin kaltainen ulkoruokinnassa käynti on enemmänkin poikkeustapaus kuin jokapäiväistä ateriointia meille, varsinkin nyt kun ei enää aivan keskustan tuntumassa asuta.

Sen enempää paasaamatta ruokavalioista haluan jakaa tämän yllä nähdyn raikkaan salaatin reseptin teille. Itse en kyseistä reseptiä kehittänyt vaan ihan tuoreimmasta Yhteishyvästä tämän itämaisen greippi-broilerisalaatin ohjeen löysin. Linkin kautta pääsette tarkempiin ohjeisiin, tässä tarvittavat ainesosat:

• n. 400 ohuita broilerinleikkeitä
• 1 rkl öljyä paistamiseen
• 1/2 tl suolaa
• ripaus rouhittua mustapippuria
• 2 greippiä tai verigreippiä
• 1 ruukku jääsalaattia
• 1/2 dl suolapähkinöitä (näitä ei meiltä kaapista löytynyt...)

Kastikkeeseen:

• 2 rkl soijakastiketta
• 2 rkl seesaminsiemeniä
• 1 tl ruokosokeria (käytin itse fariinisokeria...)
• 1 rkl limetinmehua
• 2 rkl öljyä

Greipin lohkojen veistely on aika piiperrystä, mutta kyllä vaivan arvoista. Salaatinkastikkeeseen tykästyin niin että sitä varmasti kokeilen muidenkin salaattien kanssa.

Jos teillä on hyviä salaattireseptejä takataskussa niin otan mielelläni uusia ohjeita vastaan. 
Välillä sitä nimittäittäin vain kangistuu kaavoihinsa ja tekee niitä samoja safkoja vaan uudestaan ja uudestaa.
Tosin joulutonttu toi meille Safkaa -kirjan, ja sitä hieman selailleena jo aika moni resepti houkuttaa kokeilemaan.

Näillä eväillä toivottelenkin oikein reipasta ja raikasta viikkoa!

Tapaus Huber

Kolme tähteä.

Odotukset olivat korkealla, mutta harmiksi tuon päivän yleinen fiilis oli vähän niin ja näin, mikä ehkä sitten vaikutti siihen miten Ravinteli Huberin koimme.
Tosiaan viime keväänä Berthassa ensimmäistä kertaa käydessämme olimme myydyt. Silloinen illallinen sai täydet viisi tähteä, helposti.
Kaikki natsasi: ruoka, juoma, palvelu, ympäristö, sisustus, kaikki.
Koska Huber on Ravinteli Berthan omistajien toinen makukeidas (näin he sen itse ilmaisevat nettisivuillaan) niin odotimme siltä paljon. En voi sanoa että suorastaan petyimme, enemmänkin jäimme hämillemme.

Ravinteli Huberin sisustusta yläkerrasta.

Tässä kurkkaus yhteen Huberin alakerran pöytään.

Sisustus.
Pidimme paljon. Valkoiset pöytäliinat ahdistavat ja niitä ei Huberissa (kuten ei Berthassakaan) ole. Yksinkertainen funkkistyyli oli mieleemme. Siistiä ja simppeliä kivoilla yksityiskohdilla höystettynä. Haluan meille kotiinkin tuollaisen roikkamaisen valaisimen... Ja valaisimista puheenollen, ulko-oven viereisellä seinällä oleva iso vihreä Heineken valomainos oli ainoa muuten harmonisesta sisustuksesta poikkeava elementti. (jonka tarpeellisuus ilmeisesti piilee siinä että tässä ravintelissa voi myös ruuan kanssa tilata olutta olematta juntti?)

Tartar, yksi Huberin alkupaloista.

Kuvetta, eli flankkia.
Pääruoka siis tarjoillaa omanaan, lisukkeet ja kastikkeet tulee tilata erikseen ja ne tarjoillaan Huberissa kaikki erikseen.

Paras jälkkäri pitkään aikaan! Ananasta ja kookosta sekä rommijääteloä.
Pinacoladan ystäville varma valinta Huberissa!

Ruoka.
Oli hyvää, ei voi valittaa. Kummastelimme silti hieman pihvitarjonnan logiikkaa.
Ruokalistan oikella puolella olevat lihat (sekä kala ja tofu) ovat aina saatavilla, mutta vasemmanpuoleisten saatavuus sitten pitää erikseen tarkastaa ravintelin seinän liitutaululta. Kyseiset lihat tulivat mielestäni todella suurina paloina, esim. 680g jne. Ilmeisesti näitä annoksia onkin sitten tarkoitus jakaa pöytäseurueen kesken?

Koska nuo "valittavissa" olevat erikoisleikkuulihat olivat suurimmalta osalta loppu (sunnuntaina klo 16.30?) päädyimme peruslistalla oleviin tuotteisiin. Minä otin 300g kuvetta (näkyy kuvissa) ja mieheni otti 500g kylkeä.
Mistään pienistä määristä lihaa siis ei ollut kyse. Silti tarjoilijamme oli huolissaan riittivätkö meille valitsemamme lisukkeet (rakuunaporkkanat, kukkakaaligratiini sekä ranskalaiset ja pippurikastike). Ne kuulemma olivat todella pieniä annoksia ranskalaisia lukuunottamatta. Tässä vaiheessa olimme jo tilanneet myös alkuruuat. Ihmettelimme, että kuinka paljon normaalikokoisen ihmisen oikein oletetaan vetävän ruokaa yhdellä kertaa? Halusimme maistaa myös jälkiruokia, joten olimme varmoja että tilaamamme lisukkeet kyllä riittävät.

Itse ruuat olivat todella maittavia. Mieheni oli todella tyytyväinen alkuruuaksi tilaamaansa tartariin ja minä maa-artisokkaani jota annoksessa oli hauskasti eri tavoin valmistettuna. Myös pääruoka-annokset olivat mitä parhaimpia ja lisukkeet riittivät hyvin. Niinkin hyvin, että mieheni joutui luopumaan ajatuksesta ottaa jälkiruokaa. Minä kuitenkin halusin ehdottomasti maistaa ananas-kookos annosta. Kaunis ja todella herkullinen jälkkäriannos katosi tämän herkkusuun kitusiin alta aikayksikön.

Muu.
Palvelu Huberissa oli ystävällistä ja kaikin puolin toimivaa ainakin siihen asti kun olimme syöneet pääruokamme. Sitten meidät vähän niin kuin unohdettiin ja meitä siihen asti tarjoillut mieshenkilö ei enää saapunut meidän pöytäämme. Jonkin aikaa siinä odoteltuamme ohi kulkeneet naistarjoilijat sitten paikkasivat tilannetta. Silti tovin saimme jälleen odottaa että jälkiruokatilaus saatiin tehtyä.

Ruuat saapuivat muuten aina todella nopeasti, vaikka ruokalistalla varoitettiin jopa 45min valmistusajoista. Kokonaisuudessaan vierailumme Huberissa taisi kestää 1,5h josta ainakin 20min oli "turhaa" odottelua.
Lasku saatiin tilattua vaivattomasti ja se tuli nopeasti, ja se myös käsiteltiin heti, mikä ei aina ole niin helppoa (mikään ei ole niin ärsyttävää kuin odottaa että joku tulisi rahastamaan, että pääsisi lähtemään...).
Laskutuksessa hieman oudoksutti jäävesi, se oli 2,5€ henkilöltä. Tällä kertaa olimme pelkällä vesilinjalla viinin sijaan ja jäin miettimään olisiko vettä laskutettu erikseen muun juomatilauksen yhteydessä? Mielestämme kuitenkin jäävesi on liioitteltu ilmaisu suoraan silmiemme edessä kraanasta tarjoilupulloon kaadetusta vedestä joka ei ole jäitä nähnytkään.

Eniten kuitenkin Huberin "pisteitä" laski ravintelin käyttämästä puuhiiligrillistä lähtevä katku. Ensimmäiset minuutit grillin tuoksu vielä miellytti, mutta vartin jälkeen alkoi savunhaju ärsyttää. Eikö henkilökunnalla tule pää kipeäksi kun koko päivän hengittävät tuota katkua? Emme ole edes mitään herkkänenäisiä, emmekä astmaatikkoja, mutta nyt oikeasti kärsimme tuosta hajusta. Se vielä seurasi mukanamme kotiin, sillä vaateethan olivat imaisseet itseensä sitä koko visiittimme ajan.

En halua teilata ja tuomita Huberia tässä millään lailla, kerroin vain miten meidän ruokailumme kyseisessä ravintelissa sujui.
Mielelläni annan Huberille vielä toisen mahdollisuuden.
Mielenkiinnolla myös kuulisin millaisia kokemuksia muilla on Huberista.


Isyyspakkaus -blogin Tommi K. tunnelmat olinkin jo lukenut ennen omaa visiittiämme.

Uutta, vanhaa ja sitä samaa

Tupaantuliaslahjana saatu skumppa sopi hyvin tähän uuden vuoden juhlintaan.

Tähtisädetikkuja piti ehdottomasti päästä polttamaan.

Skumppa auki sopivasti ennen puolta yötä...

...että ehti katsomaan raketteja lasi kourassa.

Uutta oli Sokokselta -40% alesta löytynyt villakangastakki. Vanhoja (meidän itsemme lisäksi) tapoja, eli skumppaa ja tähtisädetikkuja ilman uutta vuotta ei voi viettää. Raketteja on tässä pitkin syksyä tullut nähtyä ja kuvattua aika paljon. Ratinan suvannon ilotulitus jäi nyt väliin kun keskityttiin kotisohvalla oleiluun ja takapihalla muiden lähettämien rakettien ihailuun.

Siksi muiden rakettien ihailuun, sillä omat raketit olivat aikas onnettomat. Hirveällä sähinälllä ampaisivat taivaalle ja sitten päästivät pikkuruisen poksahduksen. Hyvät naurut niistä kyllä saatiin, kun lähetyspaikka oli aivan savussa sen reppanan räiskähdyksen jälkeen.

Vuoden vaihduttua olikin sitten hyvä hetki painua höyhensaarille kuittaamaan univelkoja. Kerrankin tuli nukuttua sikeästi ja pitkään. Tästä on hyvä jatkaa virkeänä kohti tämän vuoden haasteita. Lupauksia en tehnyt, mutta tavoitteita asetin itselleni sitäkin enemmän. Toivottavasti pääsen ainakin joihinkin niistä seuraavien 365 päivän aikana.


Toivottavasti olette jo toipuneet maanantaista ja aloittaneet uuden vuoden mukavissa merkeissä!

Tunnelmia tältä joululta

Chilikaakaota, kun glögi alkaa tulla korvista vaihdan tähän juomaan.

Onneksi täti osaa sillä itse en jaksaisi näin askarrella piparien kanssa.

Samalla tädillä riittää silmää sisustamiseen muutenkin. Meillä joulukortit ovat jääkaapin ovessa...

Ekaa kertaa hautuumaalla illalla. Muualle haudattujen muistaminen yllätti.
Tässä vain murto-osa paikalle tuoduista kynttilöistä. 

Joulu tuli ja meni. Vatsa on pinkeänä kaikesta herkuttelusta, mutta kerrankos sitä vuodessa... Nyt jännittää parin päivän päästä oleva ensimmäinen hääpäivä. Kyllä se aika vaan rientää. Muistan ihan kuin eilisen kuinka vaivihkaa suunnittelimme vihkiäisiämme.
Hyvän ruuan ystävinä juhlimme menemällä testaamaan meille uutta ravintolaa. Ehkä siinä jokin skumppapullokin aukeaa kun uusi vuosikin vaihtuu melkein samoihin aikoihin.

Pidän taukoa loppuvuoden ja palaan uusin kujein sitten ensi vuoden puolella.


Hyvää uutta vuotta 2013!!!