 |
| Rivi 1 oli muuten aivan liian lähellä! |
Eilen kävin tyttöporukalla elokuvissa. Tällä porukalla ei olla kokoonnuttu piiitkään aikaan. Suunnitelmana oli leffa ja ravintola. Ensin leffaan jotta ravintolassa voidaan sitten jutella rauhassa, leffasta ja kaikesta muusta. Kellonaika siis määritti jonkin verran sitä elokuvaksi valikoitui JP Siilin ohjaama Härmä. En ole mikään kotimaisten elokuvien suurin ystävä. Mielestäni niissä on aina samat näyttelijät, käsikirjoitukset ovat teennäisiä, vuorosanat eivät vain sovi näyttelijöiden suihin, päälleliimatut soundtrakit ärsyttävät, jne. Lista on pitkä.
Tällä kertaan yllätyin positiivisesti. Leffalla ei ollut minulle merkitystä, vaan seuralla jonka kanssa olin pimeään saliin menossa. Koska ennakko-oletukseni olivat pienet, pystyin kerrankin keskittymään oleelliseen: elokuvan katsomiseen. Illalla kotona jäin oikein pohtimaan näkemääni. Seuraavassa Härmän plussat ja miinukset.
(Nyt seuraa juonipaljastuksia, joten jo 17. päivä ensi-iltansa saanutta Härmää vielä näkemättömät sulkekaa selain.)
PLUSSAT
+ Taustaa ei selitetty liikaa, vaan annettiin pelkät raamit sille mihin aikaan ja paikkaan tarina sijoittuu.
+ Vuorosanoja oli vähän. Ei pitkiä monologeja tai kertojan ääntä selittämässä liikaa. Kuva ja varsinkin kasvokuvat näyttelijöistä ajoivat tarinaa eteenpäin. Tietynlainen vähäeleisyys jäi mieleen - hyvällä tavalla.
+ Pääroolissa suhteellisen tuntematon näyttelijä Laurin Tilkanen. Ok, inhokkini Leppilampi on krediiteissä ensimmäisenä mutta mielestäni Härmä oli Laurin show.
Tälläiset positiiviset asiat jäivät mieleen. Niin ja se, että vaikka elokuvassa olikin aika raakaa väkivaltaa sitä ei liikaa alleviivattu eikä se ollut elokuvan pääasia. Väkivalta enemminkin kuvasti sitä miten tuolloin 1800-luvulla Pohjanmaan lakeuksilla puukkovallan aikaan asiat olivat tai miten ne silloin hoidettiin.
MIINUKSET
- Pamela Tolan hiukset ja iho. En ymmärtänyt miksi maatalon tytär joka tekee ulkotöitä voi olla noin kalpea. Se ei vain sopinut kokonaisuuteen. Ja ne hiukset! Miten ne olivat aina niin puhtaat ja harjatut että ne hulmusivat tuulessa ja loistivat auringon säteiden kanssa kilpaa. Joo, Pamela eli elokuvan Aino ja oli se kulmakunnan kaunein tyttö jne. mutta sitä korostettiin vähän liiaksi. Shampoon ja hoitoaineen tuoksun melkein haistoi niistä Pamelan lähikuvista ja mehän istuttiin ensimmäisellä rivillä joten nähtiin ne kuvat todella läheltä.
- Eero Milonoffin rooli pahisveli Eeron räkäisesti nauravana kätyrinä ärsytti. Toivoisin joskus näkeväni Eerosta jonkun muun puolen kun tuon likaisen ilkimyksen. (en ole muuten nähnyt Ganesia tai Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä, jos Eero on näissä hyvis niin kertokaa ihmeessä!)
- Yksi täysin turha kohtaus jossa Esko kolkataan ja kuljetetaan veneessä. Kohtaus ei vienyt tarinaa minnekään, sen olisi voinut jättää pois ja hieman lyhentää elokuvan kokonaispituutta.
- Toinen lyhyt kohta jonka olisin leikannut pois oli Tilkasen karvaisen ahterin näyttäminen Ainon ja Matin rakastelukohtauksessa. Katsojille tuli kyllä selväksi mitä hahmot ovat tekemässä. Alastoman takapuolen vilauttaminen oli turha ja oikeastaan minua nolotti se Tilkasen puolesta. Alastomuudella rakastelun alleviivaaminen vie siltä kaiken romanttisuuden.
Miinuslista jäi tässä aika pieneksi ja yksityiskohtiin puuttuvaksi, eli Härmästä jäi ihan hyvä kuva kokonaisuutena. Annan siis vastaisuudessa kotimaiselle elokuvalle mahdollisuuden, kun seuraavan kerran valitsen mitä leffaa menen katsomaan!
Sitten siihen illan elämä-osuuteen. Päädyimme elokuvan jälkeen syömään intialaista Nanda Deviin. Intialaisen juhlapöytäbuffetin tulisia "medium" kastikkeita maistellessamme jaoimme kuulumisiamme. Mausteinen ja aavistuksen verran tulinen ruoka toi melkein kyyneleet silmiin, samoin iloiset ja vähemmän iloiset arkiset puheenaiheemme. Purimme tuntojamme, halasimme ja lähdimme kotiin vatsat täynnä mutta mielet keveinä. Eilinen tuntui enemmän ystävänpäivältä kuin mikään muu.
Loppukevennyksenä todettakoon, että onneksi emme elä Härmässä 1800-luvulla. Nykyiset huolemme ja murheemme tuntuvat pieniltä siihen verrattuna kuinka kovaa elämä tuohon aikaan on ollut.
Loppu hyvin kaikki hyvin. THE END.
