Mukavaa sen olla pitää

Jo useamman kerran tällä viikolla olen lukenut yhdestä sun toisesta blogista, kuinka farkkujen tulee olla napakat yhden tai jopa kaksi kokoa liian pienet ja erittäin tiukat ostaessa. Sellaiset joita väännät hiessä ja tuskassa 15min pukukopissa päällesi kun taistelu housujen ylös asti saamisesta alkaa jo pohkeiden kohdalla. Olen sen verran vastarannan kiiski, että pidän kynsin ja hampain kiinni periaatteestani.

Housujen tulee olla mukavat. Ei vaan mukavan näköiset (kuten nuo pillit ja peppua korostavat varmasti ovat...) vaan myös mukavan tuntuiset jalassa. En halua tyrehdyttää verenkiertoani tai survoa sisuskalujani sykkyrälle jotta ahterini ja kinttuni näyttäisivät muidenkin silmään hyvältä sen 12h vuorokaudesta kun olen kotini (ja niiden rakkaiden sekä mukavien kotiverkkareiden ulkopuolella). Niin, ja mitä siitä survomisesta edes hyötyisin? Nelliinankin lanseeraama muffinssiefeksihän siinä vain toteutuisi...eikä se olisi mitään kaunista nähtävää!

Nautin farkkuni siis mukavina, en pilleinä kiitos.

Tiukkojen farkkujenhan tulee kai korostaa sitä parasta puoltasi, siis sitä perässä kulkevaa. Olen sitä mieltä, että mukavakin voi näyttää hyvälle ja olleellisinta on se että itse tietää (ja sisimmässään tuntee) olevansa dynaamiittia.

Tähän onkin sitten hyvä pistää lopuksi sellainen video joka saa sukat pyörimään jaloissa.

ps. Noiden poikien vallattomat eläinprinttihousuthan ne vasta hyvältä näyttävät...

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ja ihan tiedoksi vaan, että minä pysyn tulevalla Tallinnan ostosreissulla kaukana farkkukaupoista.