keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tunnelmia tältä joululta


Chilikaakaota, kun glögi alkaa tulla korvista vaihdan tähän juomaan.

Onneksi täti osaa sillä itse en jaksaisi näin askarrella piparien kanssa.

Samalla tädillä riittää silmää sisustamiseen muutenkin. Meillä joulukortit ovat jääkaapin ovessa...

Ekaa kertaa hautuumaalla illalla. Muualle haudattujen muistaminen yllätti.
Tässä vain murto-osa paikalle tuoduista kynttilöistä. 


Joulu tuli ja meni. Vatsa on pinkeänä kaikesta herkuttelusta, mutta kerrankos sitä vuodessa... Nyt jännittää parin päivän päästä oleva ensimmäinen hääpäivä. Kyllä se aika vaan rientää. Muistan ihan kuin eilisen kuinka vaivihkaa suunnittelimme vihkiäisiämme.
Hyvän ruuan ystävinä juhlimme menemällä testaamaan meille uutta ravintolaa. Ehkä siinä jokin skumppapullokin aukeaa kun uusi vuosikin vaihtuu melkein samoihin aikoihin.

Pidän taukoa loppuvuoden ja palaan uusin kujein sitten ensi vuoden puolella.


Hyvää uutta vuotta 2013!!!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Melkein lemmikki



Meillä on nykyään lemmikki, tai ainakin melkein. Nyt jo kahtena iltana peräkkäin on yksi pulska ja pitkäkorvainen karvapallo nimittäin lymyillyt takapihallamme.
Arvatkaapa vaan missä minä olen tämän illan... No, ikkunan äärellä odottelemassa josko näkyisi taas vähän edes töpöä häntää.


Where is the bunny?
Ei ollut mikään helpoin kuvattava pimeässä ja ikkunan läpi, mutta tältä se eilen näytti.




tiistai 18. joulukuuta 2012

Tuoksutellen


Viikonloppuna hassuttelin vähän kahvipapujen ja mausteiden kanssa. Olen tässä jo jonkin aikaa jauhanut itse aamukahvini pavut ja mielestäni kahvinautinto on noussut ihan uudelle asteelle. Juuri jauhetun kahvin tuoksu on suorastaan huumaava.
Jo itse pavuistakin lähtee sitä aromia ihan kivasti. Tämän huomasin kuvaussessioni jälkeen kun vierashuoneemme tuoksui pitkään kahville... tuossa huoneessa on paras luonnonvalo, siksi kuvailin siellä enkä esimerkiksi keittiössä (mikä olisi ollut huomattavasti luonnollisempi paikka näille kuvattaville).


Kahvipavut ovat mielestäni jotenkin söpöjä.


Oletteko muuten huomanneet että joulu on ihan kohta? Mulla ei ole vielä mitään sen suurempaa joulufiilistä, vaikka glögiäkin olen juonut jo lokakuusta lähtien. Lahjatkin ovat vielä osaksi kaupassa...  En tahdo hössöttää ja uhrata yhtään ylimääräistä energiaa parin tietyn päivän takia kun vuodessa on niin monta muutakin päivää.


Parhaat mausteet glögiin kuin glögiin ovat kaneli ja tähtianis.



Stressitöntä joulunodotusta toivotellen,

Eeru

lauantai 15. joulukuuta 2012

PikkuMaxi

Osallistuin tällä viikolla Stricly Style:n Mrs V:n blogissa olleeseen hajuvesikilpailuun. Olen innokas parfyymien nuuhkuttelija, joten tämä kisa oli kuin minulle tehty. (Aiempaa hajuvesiin liittyvää jutusteluani löytyy muuten täältä.)

Vaikka tehtävänantoon kuului vain lähettää kuva omasta pikkumustasta kirjoitin mukaan myös mekkoni tarinan, jonka ajattelin nyt kilpailun umpeuduttua jakaa täällä. Jotta tämä postaus ei tunnu pitkältä kuin nälkävuosi lisään tekstin lomaan arkistoista pari kuvaa joissa "so called pikkumustani" vilahtaa sekä loppuun sitten sen kisakuvan. 

Näin kirjoitin:

Olen kova hajuvesien fani ja voit uskoa että hämmästykseni oli suuri kun tätä kirjettä miettiessäni huomasin, että viimeksi hankin uuden hajuveden melkein vuosi sitten tammikuussa! Nyt sormet ja varpaat ristissä toivon onnen olevan puolellani jotta saisin tämän ihanan tuoksun luokseni…
 

Ykkösvinkkini pikkumustan tuunaamiseen pikkujouluihin on tyylikäs seuralainen, reipas mieli ja pieni pilke silmäkulmaan.
Näiden lisäksi mekon asustaisin teemaan sopivasti punaisilla kengillä, käsilaukulla, huulipunalla, suihkauksella suosikki hajuvettä sekä hupaisalla joulunarusta itse tehdyllä hiuskoristeella (sillä, jos millä saa jään murrettua vähän virallisimmissa tilaisuuksissa…).
 

Oma ”petite robe noire”ni onkin grande robe noire, eli maximekko, jossa pientä oli vain hinta. Kesällä 2011 olin jo ikkunaostoksilla bongannut kyseisen mekon Seppälän vitriinistä. Sovittelemaan mennessäni tuuri oli myötä ja kaikki mekot olivat -30% alennuksessa. Arvatenkin loppu onkin historiaa ;-)
 

Vaikka tämä mekko ei siis olekaan klassinen pikkumusta, se on silti ottanut paikkansa klassisena vaatekappaleena ulkomaanmatkoilla. (Kotimaassa en ole tainnut sitä pitääkään päälläni ?) Heti hankintansa jälkeen se lähti mukaani Bilbaoon. Kesäisen Espanjaan sijoittuvan äiti-tytär matkan olettaisi olevan aurinkoinen, mutta ei. Maximekko osoittautui parhaaksi mukaan pakatuksi vaatteeksi sillä se lämmitti kivasti sääriä päivällä sekä illalla!


Jep, Bilbaossa ollaan ja sieltä jakun alta se musta maximekko hieman pilkistää.

Jo parin kuukauden päästä maxia vietiin taas, tällä kertaa Kreikkaan. Nyt säät olivat aurinkoiset ja maxi oli helppo vaate sujauttaa bikinien päälle uima-altaalle mennessä. Iltaisin se asustettiin koruilla ja käsilaukulla ravintolaan lähtiessä.
 
Reilut puoli vuotta vaatekaapissa odoteltuaan maxi pakattiin jälleen matkalaukkuun. Nyt se pääsi mukaan häämatkallemme ja matkustamaan ruumaan noin 12h ajaksi lentäessämme Singaporeen. Parin ravintoloissa vietetyn ulkoilutuksen jälkeen se sullottiin taas hetkellisesti laukkuun, päästäkseen taas esille Phi Phi -saarilla. Maxi oli muuten mukavin ja turvaa tuovin vaate pukea päälle Phi Phi:llä koetun tsunami warningista aiheutuneen, elämäni ehkä tapahtumarikkaimman päivän päätteeksi.

Tässä minä mekkoineni viime pitkäperjantaina illallisella satay-tikkuja syömässä Singaporessa.


Neljännellä ulkomaanmatkallaan maxi pääsi heinäkuiseen, hieman vilpoiseen, Pariisiin, jossa se näyttäytyi illallisilla pariinkin otteeseen jakkuun yhdistettynä.
Nyt maxi on virunut vaatekaapissani jo noin viiden kuukauden ajan odotellen esille pääsyä. Koska työpaikan pikkujoulut peruutettiin säästölinjaan vedoten ei maxi päässyt vieläkään ulos. Myöskään uutta ulkomaanmatkaa ei ole toistaiseksi varattuna.

Tämä Petite robe noire -kilpailu onkin siis mitä parhain tilaisuus ottaa maxi kaapista esiin. Blogissani harvoin nähdään päivän asuja tai mitään muutakaan muotiin viittaavaa. Tämä maximekko on kuitenkin kaikkien näiden matkamuistojen takia ansainnut pienen ulkoilutuksen, vaikka sitten näin kilpailuun osallistumisen merkeissä.

Maximekkossa on mukava siemailla glögiä ja syödä pipareita vatsansa täyteen.

 

Löytyykö teidän vaatekaapistanne klassikko pikkumusta mekko, vai kuten minulla jotain sinne päin?






keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Villimpi vaihtoehto heldelmäsalaattiin

Pitaya eli lohikäärmehedelmä.
Tämä yksilö näyttää päältä hieman uuvahtaneelta, mutta sisukset olivat kunnossa.

Sama pitaya halkaistuna. 

Ja sitten pitaya vielä kuutiotuna.

Eksoottisempi hedelmäsalaatti sisälsi pitayan lisäksi granaattiomenan siemeniä, ananasta ja pohjalle oli vielä piilotettu hunajapomeloa.

Tässä taannoin riehaannuin kaupan hedelmäosastolla. Tarjoushaukkana huomasin tietyillä tuotteilla olevan kilohinnat kohdillaan ja siitä se ajatus sitten lähti...

Vuonna 2008 join Singaporessa dragonfruit slushin, eli pitaya-hedelmästä tehdyn raikkaan juoman. Se oli jotain mitä en ollut aiemmin maistanut. Niin hyvää, että edelleen sitä maiskuttelen mielessäni.

Ok, mieheni näki kuinka juomantekijältä sujahti blenderiin ihan näppärä määrä sokeria, mikä taisi tehdä tuosta slushista niin erityisen maistuvan. Se selittää myös sen etteivät myöhemmin Singaporessa nauttimani dragonfruitmehut tai -juomat eivät ole vetäneet vertoja sille ensimmäiselle.

Suomessa olen aina silloin tällöin silmäillyt hedelmäosastoilla josko valikoimista löytyisi pitayaa. Hintahaarukka kyseisellä eksoottisella hedelmällä on mennyt niinkin eksoottisissa luvuissa kuin 15,90 €/kg!
Nyt bongaamaani 5,90 €/kg hintaan raaskin tarttua.

Pitaya sisältää B-, C- ja E-vitamiineja sekä rautaa, kalsiumia ja fosforia - aikamoinen vitamiini- ja hivenainepommi siis. Maku muistuttaa eniten kiivi-hedelmää. Kiivin tapaan pitayaa voi syödä sisukset lusikoiden tai sitten pilkkoa hassun näköisen hedelmälihan hedelmäsalaattiin, kuten minä tein.


Oletteko uskaltaneet maistaa tuota villin näköistä pitayaa?



tiistai 11. joulukuuta 2012

Hiljaisuudessa kypsyteltyä



Hypätään hetki ajassa taaksepäin siihen mitä touhusin täältä taukoa pitäessäni:

Kävin ulkoilemassa ja samalla kuvailemassa näkemiäni maisemia. Yhdellä kertaa oli pimeää, toisella valoisampaa ja kolmannella kerralla tunnelmallista.





Eräänä päivänä sisällä istuessani puolestaan ihastelin Avec Sofién tekemää illalliskattausta. Meillä kun kippoja ja kuppeja riittää, päätin myös itsekin osallistua tuohon Arabian järjestämään Suomen kaunein kattaus -kisaan.
Oman kattauksen toteuttaminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olin ajatellut. Tuntui etteivät ne kipot ja kupit oikein sovikaan yhteen, ne eivät näytä luontevilta siten miten olin ne asetellut ja kuvausta varten tilaamani päivänvalokin oli aina hukassa. Astioiden kanssa "harjoittelun" jälkeen sain itseäni miellyttävän otoksen talteen ja kisaan lähetettyä.

Koekattausta, yhtenä iltana. Ei miellyttänyt - piti yrittää uudelleen.

Toinen koekattaus, jota hahmottelin erilaisista kuvakulmista.
Tämä ei päätynyt suosikikseni.


Nimesin kilpailukattaukseni Taika-aamuksi sillä kyseessä oli aamiaiskattaus jossa käytin vanhempieni kihlajaisastiastosta lainaamiani Arabian Taika -kuppeja. Monet glögit ja kaakaot olen noista "silmäkupeiksikin" nimemistäni astioista lapsuus- ja nuoruusvuosinani juonut. Nuo Taika -kupit ovat aiempaa, Inkeri Seppälän suunnitemaa designia, kuin se kaikkien nykyään tuntema, Klaus Haapaniemen käsialaa oleva Taika -sarja.

Suosittelen muuten tuolla kattauskilpailusivustolla käyntiä jos haette ideoita siihen miten kattaa pöytä tulevina pyhinä. Aikamoinen "astiakateuskin" saattaa yllättää... ainakin minulle heräsi pakottava tarve muutamalle uudelle kipolle ja kupille ;-)


Kipoista kokkaukseen... uunissa parhaillaan paistuva kauraleseleipä on tuoksusta päätellen hiljalleen ehtinyt kypsyä valmiiksi ja vaati huomiotani, joten ei muuta tällä kertaa.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Viime viikon välkkeet

Itsenäisyyspäivän ilotulitus oli täksi vuodeksi siirretty Ratinan suvantoon ja siihen kuului myös aivan rannan tuntumasta ammutut "suihkeet".

Rannasta ammuttujen "suihkeiden" huono puoli oli niistä lähtevä savu, joka sitten sumensi loput matalammat raketit.

Itsenäisyyspäivän ilotulituksen kuvaus ei mennyt niin kuin Stömsössä. Lumisade ja rannasta ammuttujen suihkemaisten rakettien savu sumensivat useat kuvat ihan hirveän rumiksi. Jos lähtisisin luettemaan kaikki vikaan menneet seikat niin tästä tulisi todella pitkä ja negatiivinen postaus. Mutta jos jotain positiivista, niin lyhyt ilotulotus oli silti ihan näyttävä ja tuohon sijaintiin sopiva. Ensi vuonna sitten paremmalla onnella...

torstai 6. joulukuuta 2012

Kaamosta



Marraskuussa oltiin vielä ilman lunta. Nyt kun maa on valkoisena tästä hetkestä tuntuu olevan jo ikuisuus.
Eksyin Sorsapuistoon eräänä iltana kameran ja jalustan kanssa. Näin kävi.


En tiedä podenko jonkin sortin kaamoksen tuomaa alakuloa, mutta viime aikoina mikään ei vain ole oikein huvittanut. Ei ole erityisesti edes väsyttänyt, ei vaan ole kulkenut. Se on täällä näkynyt pitkänä hiljaisuutena.

Pari päivää sitten sain vihdoin vaihdettua tähän blogiin mielestäni näköiseni bannerin. Kuva on viime kesän Pariisin reissulta. Ei ehkä ajankohtaisin näin talvea vasten, mutta kuten totesin mielestäni näköiseni. Ehkä kuvassa olisi pitänyt olla vielä jokin herkkuleivos kourassa niin siinä olisi yhdistynyt kaikki intressini: matkailu, valokuvaus ja hyvä ruoka. Toisaalta Pariisin yhdistän kyllä mielessäni heti hyvin syömiseen ja juomineen ;-)
Sillä nyt mennään niin pitkään kunnes pääsen muille maille jälleen poseeraamaan ;-)

Voi olla että joudutte "kärsimään" tuosta bannerista vielä pitkään sillä mitään lomamatkoja emme ole varanneet. Tällaista matkakuumeilijaa tilanne hieman kiristelee, mikä taitaa olla osasyy tälle viimeaikojen kaamostelulleni. Viikko tai pari lämmössä ja auringossa tekisi niin terää...

Mutta ajankohtaisempiin suunnitelmiin: tänä iltana on nimittäin luvassa jälleen ilotulitusta. Keskiviikkona Keskustorille auenneesta joulutorista johtuen tämän vuoden itsenäisyyspäivän ilotulitus on siirretty Ratinan suvantoon.
Vink, vink vaan kaikille tamperelaisille että klo 18.30 pitäisi paukkeen alkaa tuolla suunnalla.

Kameran ja jalustan ajattelin ottaa mukaani ja sormet ristissä (ja varmaan myös aivan jäässä...) sitten toivoa, että onnistuisin nappaamaan jotain Särkänniemen kesäkauden päättäjäisten tai valoviikkojen avajaisista tallentamieni otosten kaltaisia kuvia. Jos onnistaa niin näette niitä kyllä täällä hyvin pian.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!


perjantai 30. marraskuuta 2012

Tauolla

Tässähän on mennyt melkein kaksi viikkoa viimeisestä postauksesta.
Tuumaustauoksikin tätä voisi kutsua. Inspiraatio ja koneen ääressä vietetty vapaa-aika ovat olleet vähissä - siinä syyt.

Voihan olla että nyt ulkona hurjana puhaltavat tuulet tuovat talvisen sään mukana myös minuunkin uutta intoa.
Eipä tässä muuta tällä kertaa.

Lakit ja myssyt päähän ja pitäkää itsenne lämpiminä!



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kuoppainen matka kynttiläillalliselle

Ne illallispöydän kynttilät.

Herkullinen jälkkäri tarjoiltiin kauniissa astiassa.

Jo useampi kuukausi sitten sovittu työporukan "neljän tähden" illallinen meinasi eilen mennä sivu suun kun kolme yhdessä autolla matkaan lähtenyttä tähtöstä ajoivat jo alkukilometreillä tiellä olleeseen kuoppaan. Siitä seurasi reikä auton eturenkaassa.

Iski aika suuri epäusko, epätoivo ja melkein itku kun tihkusateessa katselimme renkaan pihistelevän ilmoja itsestään pihalle.
Olimme varmaan aika surkuhupaisa näky: kolme naista juhlatamineissa ihmettelemässä rikkinäistä autonrengasta. Ihan avuttomia emme olleet vaan soitimme pikaisesti miesvoimaa paikalle vararengasta vaihtamaan.
Uusi rengas saatiin paikoilleen todella nopeasti ja vaikka vielä sitten ajelimme "maisemareittiä" pitkin hieman pidemmän lenkin niin perille illallispöytään pääsimme muodikkaasti vain reilut puoli tuntia myöhässä.

Ruoka oli hyvää, tai oikeastaan todella hyvää sillä kaikki kuoppaisen matkanteon kommellukset olivat tehneet meistä matkalaisista hyvin nälkäisiä. Ruuan lisäksi formaatin mukaisesti iltaamme kuului myös emännän järjestämää ohjelmaa tietovisailun ja konsolipelin merkeissä.
Ja ennenkuin huomasimmekaan olikin jo aika lähteä takaisin tien päälle. Paluumatka tuntuikin yllättävän lyhyeltä kun se sujui ilman ongelmia. Toisaalta jo mennessä olimme kokeneet ihan tarpeeksi vastoinkäymisiä yhdelle roadtripille.


Olkaapa siis varovaisia liikenteessä ja pitäkää vararengasta mukananne - sitä ei koskaan tiedä milloin se voi pelastaa matkanne kynttiläillallisille!



torstai 15. marraskuuta 2012

Last splash...

Hupsista, kuinka tässä nyt näin kävi?

Inspiraatio tähän juomatölkin ja veden yhdistämiseen löytyi Flickriä selaamalla.
Hakusana "splash" tuotti toinen toistaan uskomattomampia kuvia.


Enpä olisi viikko sitten uskonut että hurahtaisin näin läiskeitä kuvaamaan. Mutta tässä on nyt tältä erää viimeinen läiske. Kolme postausta peräkkäin samasta aiheesta on yhtä kuin tylsää. Jos ei ole asiasta yhtä innoissaan kuin minä ;-) 

Seuraavaksi lupaan palata arkisimpiin asioihin... tai ainakin melkein. Sillä tänäänhän on SE päivä. Tiedättehän?
Kolmas torstai marraskuussa eli... uuden sadon beaujolais nouveau tulee myyntiin.
Viime vuonna fiilistelin asiaa Punkkuperjantai -otsikolla.

Eilen jo varovasti kysäisin Alkossa mitä tänä vuonna on luvassa ja sain tiedon että uutta viintä tulee vain yhtä laatua. Eikä se ole muovipullossa vaan perinteikkäästi lasipullossa. Turun Sanomien ruokapalstalta vakoilin vielä tiedon siitä että tuo lasi on tavallista ohuempaa ja täten kevyempää sekä "luontoystävällisempää".

Saa nähdä maltanko maistella viinin sellaisenaan vai aloitanko kuinka kuvata lasiin kaadettavaa viiniä -kokeilut...


tiistai 13. marraskuuta 2012

Lisää läiskettä

Vettä ja sitruunan lohko.

Vettä ja ässämixejä.


Sunnuntain puuhastelut olivat omia kotiläksyjä kokeiluita maanantain valokuvakurssilla tehtäviä läiskekuvauksia varten.

Kuten alemmasta kuvasta huomaa läiskettä riitti! Aikamoinen siivoaminen tuli kun tehtiin myös kokeiluita piimällä ja limpparilla ;-)
Niin, ja ennen kuin alatte huomauttelemaan ruualla leikkimisestä niin kerron että meitä oli monta ottamassa näitä kuvia yhtäaikaa. Suurempaa haaskaustahan olisi se että jokainen tekisi samoja kokeiluita kotonaan, eikö?

Kirsikkatomaatilla saa aikaan kivan loiskahduksen. Aineena tässä piimä.


Nämä kuvat on muuten otettu ihan kamerani omalla pikkuisella salamalla, sillä välin kun osa porukasta käytti studiosalamaa. Tosin meitä oli kolme räpsimässä kuvia yhtäaikaa, joten sitä valoa tuli siis muidenkin pikkusalamoista... Joka tapauksessa tämä ihan vain kannustavana toteamuksena niille jotka eivät usko voivansa ottaa kuvia ilman kaikkia mahdollisia lisävarusteita.

Tarkennuksissa ja rajauksissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta ei siinä kaiken hässäkän keskellä ihan kaikkea saanut kohdalleen. Hyvä niin. Jääpä jotain harjoiteltavaa.

En tiedä onko tällainen kuvaus kuitenkaan se "mun juttuni", mutta kiva sitä oli kokeilla.
Mitä mielipiteitä läiskeet herättivät teissä? Oletteko jo ihan kyllästyneitä näihin kuvausjuttuihin?


maanantai 12. marraskuuta 2012

Sunnuntain puuhastelut

Onnistunein läiskähdys

Mitä muutakaan sitä sunnuntaina kun pudotella sitruunan ja limen viipaleita vettä täynnä olevaan lasiin ja yrittää saada siitä läiskähdyksestä kuvaa.
Moni kuva epäonnistui. Ajoitus, tarkennus tai läiskähdys eivät osuneet yksiin. Lopulta oli vielä luututtava sillä vettä oli läikkynyt aika hyvin pitkin eteiskäytävää jossa tätä kokeilua suoritettiin...

Mitä te teitte sunnuntaina?


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Illalla tornissa

Tampere by night. Valoviikkojen valot ovat tosi kirkkaat.

Naistenlahden voimalaitosta ei jotenkin voi olla huomaamatta...

Perjantaina meillä oli auto alla ja kävimme mieheni kanssa "romanttisella" illallisella Vaakon nakissa, jonka jälkeen siirryimme Pyynikin näkötornille. Munkkien sijaan keskityimme näiden parin valokuvan taltioimiseen.

Näkötorni on auki päivittäin klo 20 asti ja pimeähän tulee nyt jo todella aikaisin, eli näitä "yö" maisemia voi ihailla usean tunnin ajan. Vinkkinä tornille kameran kanssa suuntaaville, että pieni taskulamppu tulee tarpeeseen sillä näköalatasannetta ei ole mitenkään valaistu - nimimerkillä melkein nenällään...


perjantai 9. marraskuuta 2012

Bilbao 2010

Pahoittelut jo etukäteen erittäin suttuisista matkakuvista joita on kohta tulossa. Otimme mieheni kanssa tuolloin vuonna 2010 reilut kaksi viikko kestävälle matkallemme "matkalaukuiksi" yhden rinkan ja yhden isohkon repun. Pakatessa karsimme kaiken ylimääräisen ja tuolloin järkkärin mukaan ottaminen tuntui liian hankalalta... valitsimme kuvauskalustoksi vajaan vuoden vanhan pokkarin.

Tuota valintaa sitten kaduttiin jo matkan toisena tai kolmantena päivänä kun pokkarista hajosi näyttö. Reissun kuvat otettiin sitten enemmän tuurilla kuin taidolla sillä niistä parista suikaleesta mitä näytöltä pystyi näkemään ei kauheasti sommitellut mitään. Tarkennuksista puhumattakaan...

Lisää asia ketutti vielä kotona kun liike josta kamera oli ostettu ei suostunut kameraa vaihtamaan/korvaamaan vaikka takuut olivat vielä voimassa. Olimme heidän mielestään A) pudottaneet kameran tai B) puristaneet voimalla näytön rikki. 
Totuus oli että tuo pokkari (niin eikö jo nimenkin pitäisi kertoa missä kameraa voi säilyttää?) oli ollut ainoana objektina mieheni pellavahousujen isokokoisessa taskussa kaikkea muuta kuin puristuksissa (ja pellavahousuthan ovat sellaiset löysät eivätkä malliltaan pillit). Enemmänkin vika oli kameran heikossa laadussa, mutta halvallahan harvoin saa mitään hyvää. Tuo kamera oli oiva esimerkki siitä.

Mutta siis Bilbaoon. Saavuimme kaupunkiin Barcelonasta paikallisella "expressbussilla". Olimme ostaneet liput etukäteen netistä ja hyvä niin sillä bussi oli täynnä. Matka taisi kestää jotain reilut 6h ja olimme ainoat ei espanjalaiset kyydissä. Barcelonan miljoonakaupungin turistuhulinan jälkeen Bilbao oli ihanan rauhallinen vaikka näimme ja koimmekin yhden yleislakon mielenosoituksineen. Jo tuolloin maan talousasiat kuohuttivat kansaa suuresti.

Yhdestä pyhäpäivästä ja lakkopäivästä huolimatta kolusimme kaupungin nähtävyydet aika hyvin läpi vajaassa neljässä päivässä. Vierailimme muun muassa San Mamesin jalkapallostadionilla. Tämähän oli oikeastaan matkamme yksi pääkohde jos mieheltäni kysytään ;-)
Epäonnea tuossa vierailussa oli sen verran että juuri edellisenä iltana stadionilla oli ollut AC/DC:n keikka ja kentän nurmi oli kokenut kovia. Pistävä kanankakan haju löi melkein tajun kankaalle kun esittelykierroksemme saapui sisätiloista itse stadionille. Mieheni kun oli etukäteen niin hehkuttanut pääsevänsä nuuhkimaan kuuluisan stadionin ambienssia...

Kaikista matkamme kommelluksista huolimatta ihastuin Bilbaoon vaikka se olikin alunperin minulle vain yksi etappi ennen kovasti odottamaani Biarritzia. Tuo ihastus oli sen verrran suuri että palasin Bilbaoon heti seuraavana kesänä äitini kanssa. Ja voisin lähteä sinne uudestaan, vaikka heti!

Bilbaon kaupunkia halkoo Nerviónjoki jonka molemmille laidoille on rakennettu pitkät ja leveät kävelytiet - oivat iltapäivä kävelylle tai aamulenkille.

Zubizurin kävelysilta ja meikäläinen otsatukalla.
Nuo lasitiilet eivät olleet käytännössä kovinkaan toimiva ratkaisu. Ne menivät helposti rikki ja olivat sateella liukkaat. Tässä vuonna 2010 ne ovat vielä esillä, vuonna 2011 ne olivat jo peitetty muovimatolla.

Jeff Koonsin Puppy, 13m korkea kukka-asetelma vartioi Guggeheimin museota.

Guggenheimin museon takaa taas löytyy ranskalaissyntyisen Louise Bourgeoisin suunnittelema Maman, eli teräksinen hämähäkkiveistos.

Bilbaon vanhan kaupungin eli Casco Viejon kujilla liikutaan kävellen. Autoilla tuodaan aamupäivästä liikkeisiin ja ravintoloihin toimitukset ja haetaa roskat, mutta muuten pääasiassa kapeat kadut ovat rauhoitetut jalankulkijoille.

Bilbaon punaiset katot vanhasta kaupungista päin katsottuna.

Ja lisää Bilbaon punaisia kattoja katsottuna Artxanda kukkulalta jolle noustaan 800m funicularilla.

Pakollinen turistikuva, Maman helmoissa.


En puhu sanaakaan espanjaa (tai baskia millä Bilbaossa pärjäisi vielä paremmin) ja paikalliset puhuvat aika heikosti englantia, mutta Bilbaossa pärjää silti ihan hyvin kun suunnittelee reissua hieman opaskirjan avulla, käy turisti-infosta kyselemässä karttoja sekä neuvoja ja sitten menee vain Nerviónjoenvartta pitkin seikkailemaan.

Suosittelen!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kippoja ja kuppeja Bilbaosta



Suosikkini shottilaseista, los Leones.

Kyllä tästä kupista kahvi maistuu todella hyvälle :-)

Sidralasi sekä oluttuoppi.


Oltiin eilen postin edessä odottamassa sen aukeamista jo klo 7.55. Syynä postipaketti joka sisälsi yllä nähdyt lasit. Kun taannoin muutimme totesin ettei meille tule enää yhtään kipon kippoa... vannomatta paras sillä toisin kävi. 

Mieheni on suuri Athletic Club (joka tunnetaan myös nimellä Athletic Bilbao, ja selvennykseksi kaikille naislukijoille että kyseessä on jalkapalloseura) fani ja tarvitsi kipeasti uuden kahvikupin työpaikalleen. Tilaukseen lähti kuitenkin myös muitakin tuotteita: oluttuoppi, sidralasi sekä kaksi settiä shottilaseja. 

Oma suosikkini noista laseista on leijonalogoinen shottilasi. Kyseinen jalkapalloseura kulkee myös lempinimellä los Leones tai The Lions. Tuon lempinimen syntyperän selitys on varsin pitkä tarina enkä lähde sitä tässä avaamaan enempää. Googlettakaa jos kiinnostaa ;-)

Nuo lasit herättivät myös aikamoisen matkakuumeen ja saivat minut muistelemaan tekemiäni Bilbaon matkoja. Ensimmäisen kerran kävimme Bilbaossa mieheni kanssa kesällä 2010. Vuotta myöhemmin vein äitini katsomaan tuota kaunista kaupunkia (pieni raportti siitä löytyy täältä). Suomessa Bilbaosta on puhuttu lähinnä taannoin esillä olleen Guggenheim museohankkeen yhteydessä. Toistaiseksi tuo museohanke on ymmärtääkseni kuopattu. 
Harmi sinänsä, kyllä seuraavien kuvien maisemia katselisi täällä Suomessakin ja ehdottomasti mielluummin Tampereella kuin Helsingissä - jos museon sijantiin voisi vielä vaikuttaa.





Saattaa olla että palaan pian muistelemaan lisää Bilbaota. Kiinnostaisiko teitä kuulla reissutarinoita?


maanantai 5. marraskuuta 2012

The gym







Jee, nyt se on valmis, meidän gymi.
Joskus vuonna nakki olen haaveillut että sitten kun olen iso ja minulla on oma koti niin minulla on oma "sali". Aika hurjaa oli tajuta toteuttaneensa tuon silloin niin kaukaiselta ja utopiselta tuntuneen haaveen. Ok, moni voi nyt tulla toteamaan ettei tuo mikään sali ole kun ei ole irtopainoja vinoa pinoa.. mutta tämä gymi palvelee niitä tarpeita joita meillä on.

Yhteen huoneeseen on siis koottuna yhtä sun toista uutta ja vanhaa. Tunturin kuntopyörä on jo 14-vuotias ja silti pelittää kuin uusi, step-lauta ja nyrkkeilysäkki ovat taas juuri hankittuja. Kahvakuula, parit setit käsipainoja, tasapainolauta, vatsalihaspyörä, jumppapallo, hyppynaru, kuminauha ja jumppamatto on haalittu jossain noiden vuosien välissä kasaan. Näillä mennään eikä yhtään meinata.

Omalla salilla olen jo jumppaillut muutamia kertoja viikoittain. Nyt pitäisi vähän pinnistää ja panostaa sen verran että puuhailisin jonkilaiset saliohjelmat itselleni niin että tuo reenailu olisi monipuolisempaa, tavoitteelisempaa ja oikeasti hyödyllistä ajankäyttöä.

Saa nähdä miten käy.