keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tunnelmia tältä joululta


Chilikaakaota, kun glögi alkaa tulla korvista vaihdan tähän juomaan.

Onneksi täti osaa sillä itse en jaksaisi näin askarrella piparien kanssa.

Samalla tädillä riittää silmää sisustamiseen muutenkin. Meillä joulukortit ovat jääkaapin ovessa...

Ekaa kertaa hautuumaalla illalla. Muualle haudattujen muistaminen yllätti.
Tässä vain murto-osa paikalle tuoduista kynttilöistä. 


Joulu tuli ja meni. Vatsa on pinkeänä kaikesta herkuttelusta, mutta kerrankos sitä vuodessa... Nyt jännittää parin päivän päästä oleva ensimmäinen hääpäivä. Kyllä se aika vaan rientää. Muistan ihan kuin eilisen kuinka vaivihkaa suunnittelimme vihkiäisiämme.
Hyvän ruuan ystävinä juhlimme menemällä testaamaan meille uutta ravintolaa. Ehkä siinä jokin skumppapullokin aukeaa kun uusi vuosikin vaihtuu melkein samoihin aikoihin.

Pidän taukoa loppuvuoden ja palaan uusin kujein sitten ensi vuoden puolella.


Hyvää uutta vuotta 2013!!!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Melkein lemmikki



Meillä on nykyään lemmikki, tai ainakin melkein. Nyt jo kahtena iltana peräkkäin on yksi pulska ja pitkäkorvainen karvapallo nimittäin lymyillyt takapihallamme.
Arvatkaapa vaan missä minä olen tämän illan... No, ikkunan äärellä odottelemassa josko näkyisi taas vähän edes töpöä häntää.


Where is the bunny?
Ei ollut mikään helpoin kuvattava pimeässä ja ikkunan läpi, mutta tältä se eilen näytti.




tiistai 18. joulukuuta 2012

Tuoksutellen


Viikonloppuna hassuttelin vähän kahvipapujen ja mausteiden kanssa. Olen tässä jo jonkin aikaa jauhanut itse aamukahvini pavut ja mielestäni kahvinautinto on noussut ihan uudelle asteelle. Juuri jauhetun kahvin tuoksu on suorastaan huumaava.
Jo itse pavuistakin lähtee sitä aromia ihan kivasti. Tämän huomasin kuvaussessioni jälkeen kun vierashuoneemme tuoksui pitkään kahville... tuossa huoneessa on paras luonnonvalo, siksi kuvailin siellä enkä esimerkiksi keittiössä (mikä olisi ollut huomattavasti luonnollisempi paikka näille kuvattaville).


Kahvipavut ovat mielestäni jotenkin söpöjä.


Oletteko muuten huomanneet että joulu on ihan kohta? Mulla ei ole vielä mitään sen suurempaa joulufiilistä, vaikka glögiäkin olen juonut jo lokakuusta lähtien. Lahjatkin ovat vielä osaksi kaupassa...  En tahdo hössöttää ja uhrata yhtään ylimääräistä energiaa parin tietyn päivän takia kun vuodessa on niin monta muutakin päivää.


Parhaat mausteet glögiin kuin glögiin ovat kaneli ja tähtianis.



Stressitöntä joulunodotusta toivotellen,

Eeru

lauantai 15. joulukuuta 2012

PikkuMaxi

Osallistuin tällä viikolla Stricly Style:n Mrs V:n blogissa olleeseen hajuvesikilpailuun. Olen innokas parfyymien nuuhkuttelija, joten tämä kisa oli kuin minulle tehty. (Aiempaa hajuvesiin liittyvää jutusteluani löytyy muuten täältä.)

Vaikka tehtävänantoon kuului vain lähettää kuva omasta pikkumustasta kirjoitin mukaan myös mekkoni tarinan, jonka ajattelin nyt kilpailun umpeuduttua jakaa täällä. Jotta tämä postaus ei tunnu pitkältä kuin nälkävuosi lisään tekstin lomaan arkistoista pari kuvaa joissa "so called pikkumustani" vilahtaa sekä loppuun sitten sen kisakuvan. 

Näin kirjoitin:

Olen kova hajuvesien fani ja voit uskoa että hämmästykseni oli suuri kun tätä kirjettä miettiessäni huomasin, että viimeksi hankin uuden hajuveden melkein vuosi sitten tammikuussa! Nyt sormet ja varpaat ristissä toivon onnen olevan puolellani jotta saisin tämän ihanan tuoksun luokseni…
 

Ykkösvinkkini pikkumustan tuunaamiseen pikkujouluihin on tyylikäs seuralainen, reipas mieli ja pieni pilke silmäkulmaan.
Näiden lisäksi mekon asustaisin teemaan sopivasti punaisilla kengillä, käsilaukulla, huulipunalla, suihkauksella suosikki hajuvettä sekä hupaisalla joulunarusta itse tehdyllä hiuskoristeella (sillä, jos millä saa jään murrettua vähän virallisimmissa tilaisuuksissa…).
 

Oma ”petite robe noire”ni onkin grande robe noire, eli maximekko, jossa pientä oli vain hinta. Kesällä 2011 olin jo ikkunaostoksilla bongannut kyseisen mekon Seppälän vitriinistä. Sovittelemaan mennessäni tuuri oli myötä ja kaikki mekot olivat -30% alennuksessa. Arvatenkin loppu onkin historiaa ;-)
 

Vaikka tämä mekko ei siis olekaan klassinen pikkumusta, se on silti ottanut paikkansa klassisena vaatekappaleena ulkomaanmatkoilla. (Kotimaassa en ole tainnut sitä pitääkään päälläni ?) Heti hankintansa jälkeen se lähti mukaani Bilbaoon. Kesäisen Espanjaan sijoittuvan äiti-tytär matkan olettaisi olevan aurinkoinen, mutta ei. Maximekko osoittautui parhaaksi mukaan pakatuksi vaatteeksi sillä se lämmitti kivasti sääriä päivällä sekä illalla!


Jep, Bilbaossa ollaan ja sieltä jakun alta se musta maximekko hieman pilkistää.

Jo parin kuukauden päästä maxia vietiin taas, tällä kertaa Kreikkaan. Nyt säät olivat aurinkoiset ja maxi oli helppo vaate sujauttaa bikinien päälle uima-altaalle mennessä. Iltaisin se asustettiin koruilla ja käsilaukulla ravintolaan lähtiessä.
 
Reilut puoli vuotta vaatekaapissa odoteltuaan maxi pakattiin jälleen matkalaukkuun. Nyt se pääsi mukaan häämatkallemme ja matkustamaan ruumaan noin 12h ajaksi lentäessämme Singaporeen. Parin ravintoloissa vietetyn ulkoilutuksen jälkeen se sullottiin taas hetkellisesti laukkuun, päästäkseen taas esille Phi Phi -saarilla. Maxi oli muuten mukavin ja turvaa tuovin vaate pukea päälle Phi Phi:llä koetun tsunami warningista aiheutuneen, elämäni ehkä tapahtumarikkaimman päivän päätteeksi.

Tässä minä mekkoineni viime pitkäperjantaina illallisella satay-tikkuja syömässä Singaporessa.


Neljännellä ulkomaanmatkallaan maxi pääsi heinäkuiseen, hieman vilpoiseen, Pariisiin, jossa se näyttäytyi illallisilla pariinkin otteeseen jakkuun yhdistettynä.
Nyt maxi on virunut vaatekaapissani jo noin viiden kuukauden ajan odotellen esille pääsyä. Koska työpaikan pikkujoulut peruutettiin säästölinjaan vedoten ei maxi päässyt vieläkään ulos. Myöskään uutta ulkomaanmatkaa ei ole toistaiseksi varattuna.

Tämä Petite robe noire -kilpailu onkin siis mitä parhain tilaisuus ottaa maxi kaapista esiin. Blogissani harvoin nähdään päivän asuja tai mitään muutakaan muotiin viittaavaa. Tämä maximekko on kuitenkin kaikkien näiden matkamuistojen takia ansainnut pienen ulkoilutuksen, vaikka sitten näin kilpailuun osallistumisen merkeissä.

Maximekkossa on mukava siemailla glögiä ja syödä pipareita vatsansa täyteen.

 

Löytyykö teidän vaatekaapistanne klassikko pikkumusta mekko, vai kuten minulla jotain sinne päin?






keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Villimpi vaihtoehto heldelmäsalaattiin

Pitaya eli lohikäärmehedelmä.
Tämä yksilö näyttää päältä hieman uuvahtaneelta, mutta sisukset olivat kunnossa.

Sama pitaya halkaistuna. 

Ja sitten pitaya vielä kuutiotuna.

Eksoottisempi hedelmäsalaatti sisälsi pitayan lisäksi granaattiomenan siemeniä, ananasta ja pohjalle oli vielä piilotettu hunajapomeloa.

Tässä taannoin riehaannuin kaupan hedelmäosastolla. Tarjoushaukkana huomasin tietyillä tuotteilla olevan kilohinnat kohdillaan ja siitä se ajatus sitten lähti...

Vuonna 2008 join Singaporessa dragonfruit slushin, eli pitaya-hedelmästä tehdyn raikkaan juoman. Se oli jotain mitä en ollut aiemmin maistanut. Niin hyvää, että edelleen sitä maiskuttelen mielessäni.

Ok, mieheni näki kuinka juomantekijältä sujahti blenderiin ihan näppärä määrä sokeria, mikä taisi tehdä tuosta slushista niin erityisen maistuvan. Se selittää myös sen etteivät myöhemmin Singaporessa nauttimani dragonfruitmehut tai -juomat eivät ole vetäneet vertoja sille ensimmäiselle.

Suomessa olen aina silloin tällöin silmäillyt hedelmäosastoilla josko valikoimista löytyisi pitayaa. Hintahaarukka kyseisellä eksoottisella hedelmällä on mennyt niinkin eksoottisissa luvuissa kuin 15,90 €/kg!
Nyt bongaamaani 5,90 €/kg hintaan raaskin tarttua.

Pitaya sisältää B-, C- ja E-vitamiineja sekä rautaa, kalsiumia ja fosforia - aikamoinen vitamiini- ja hivenainepommi siis. Maku muistuttaa eniten kiivi-hedelmää. Kiivin tapaan pitayaa voi syödä sisukset lusikoiden tai sitten pilkkoa hassun näköisen hedelmälihan hedelmäsalaattiin, kuten minä tein.


Oletteko uskaltaneet maistaa tuota villin näköistä pitayaa?



tiistai 11. joulukuuta 2012

Hiljaisuudessa kypsyteltyä



Hypätään hetki ajassa taaksepäin siihen mitä touhusin täältä taukoa pitäessäni:

Kävin ulkoilemassa ja samalla kuvailemassa näkemiäni maisemia. Yhdellä kertaa oli pimeää, toisella valoisampaa ja kolmannella kerralla tunnelmallista.





Eräänä päivänä sisällä istuessani puolestaan ihastelin Avec Sofién tekemää illalliskattausta. Meillä kun kippoja ja kuppeja riittää, päätin myös itsekin osallistua tuohon Arabian järjestämään Suomen kaunein kattaus -kisaan.
Oman kattauksen toteuttaminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olin ajatellut. Tuntui etteivät ne kipot ja kupit oikein sovikaan yhteen, ne eivät näytä luontevilta siten miten olin ne asetellut ja kuvausta varten tilaamani päivänvalokin oli aina hukassa. Astioiden kanssa "harjoittelun" jälkeen sain itseäni miellyttävän otoksen talteen ja kisaan lähetettyä.

Koekattausta, yhtenä iltana. Ei miellyttänyt - piti yrittää uudelleen.

Toinen koekattaus, jota hahmottelin erilaisista kuvakulmista.
Tämä ei päätynyt suosikikseni.


Nimesin kilpailukattaukseni Taika-aamuksi sillä kyseessä oli aamiaiskattaus jossa käytin vanhempieni kihlajaisastiastosta lainaamiani Arabian Taika -kuppeja. Monet glögit ja kaakaot olen noista "silmäkupeiksikin" nimemistäni astioista lapsuus- ja nuoruusvuosinani juonut. Nuo Taika -kupit ovat aiempaa, Inkeri Seppälän suunnitemaa designia, kuin se kaikkien nykyään tuntema, Klaus Haapaniemen käsialaa oleva Taika -sarja.

Suosittelen muuten tuolla kattauskilpailusivustolla käyntiä jos haette ideoita siihen miten kattaa pöytä tulevina pyhinä. Aikamoinen "astiakateuskin" saattaa yllättää... ainakin minulle heräsi pakottava tarve muutamalle uudelle kipolle ja kupille ;-)


Kipoista kokkaukseen... uunissa parhaillaan paistuva kauraleseleipä on tuoksusta päätellen hiljalleen ehtinyt kypsyä valmiiksi ja vaati huomiotani, joten ei muuta tällä kertaa.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Viime viikon välkkeet

Itsenäisyyspäivän ilotulitus oli täksi vuodeksi siirretty Ratinan suvantoon ja siihen kuului myös aivan rannan tuntumasta ammutut "suihkeet".

Rannasta ammuttujen "suihkeiden" huono puoli oli niistä lähtevä savu, joka sitten sumensi loput matalammat raketit.

Itsenäisyyspäivän ilotulituksen kuvaus ei mennyt niin kuin Stömsössä. Lumisade ja rannasta ammuttujen suihkemaisten rakettien savu sumensivat useat kuvat ihan hirveän rumiksi. Jos lähtisisin luettemaan kaikki vikaan menneet seikat niin tästä tulisi todella pitkä ja negatiivinen postaus. Mutta jos jotain positiivista, niin lyhyt ilotulotus oli silti ihan näyttävä ja tuohon sijaintiin sopiva. Ensi vuonna sitten paremmalla onnella...

torstai 6. joulukuuta 2012

Kaamosta



Marraskuussa oltiin vielä ilman lunta. Nyt kun maa on valkoisena tästä hetkestä tuntuu olevan jo ikuisuus.
Eksyin Sorsapuistoon eräänä iltana kameran ja jalustan kanssa. Näin kävi.


En tiedä podenko jonkin sortin kaamoksen tuomaa alakuloa, mutta viime aikoina mikään ei vain ole oikein huvittanut. Ei ole erityisesti edes väsyttänyt, ei vaan ole kulkenut. Se on täällä näkynyt pitkänä hiljaisuutena.

Pari päivää sitten sain vihdoin vaihdettua tähän blogiin mielestäni näköiseni bannerin. Kuva on viime kesän Pariisin reissulta. Ei ehkä ajankohtaisin näin talvea vasten, mutta kuten totesin mielestäni näköiseni. Ehkä kuvassa olisi pitänyt olla vielä jokin herkkuleivos kourassa niin siinä olisi yhdistynyt kaikki intressini: matkailu, valokuvaus ja hyvä ruoka. Toisaalta Pariisin yhdistän kyllä mielessäni heti hyvin syömiseen ja juomineen ;-)
Sillä nyt mennään niin pitkään kunnes pääsen muille maille jälleen poseeraamaan ;-)

Voi olla että joudutte "kärsimään" tuosta bannerista vielä pitkään sillä mitään lomamatkoja emme ole varanneet. Tällaista matkakuumeilijaa tilanne hieman kiristelee, mikä taitaa olla osasyy tälle viimeaikojen kaamostelulleni. Viikko tai pari lämmössä ja auringossa tekisi niin terää...

Mutta ajankohtaisempiin suunnitelmiin: tänä iltana on nimittäin luvassa jälleen ilotulitusta. Keskiviikkona Keskustorille auenneesta joulutorista johtuen tämän vuoden itsenäisyyspäivän ilotulitus on siirretty Ratinan suvantoon.
Vink, vink vaan kaikille tamperelaisille että klo 18.30 pitäisi paukkeen alkaa tuolla suunnalla.

Kameran ja jalustan ajattelin ottaa mukaani ja sormet ristissä (ja varmaan myös aivan jäässä...) sitten toivoa, että onnistuisin nappaamaan jotain Särkänniemen kesäkauden päättäjäisten tai valoviikkojen avajaisista tallentamieni otosten kaltaisia kuvia. Jos onnistaa niin näette niitä kyllä täällä hyvin pian.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!