maanantai 27. helmikuuta 2012

Elämää ja elokuvaa

Rivi 1 oli muuten aivan liian lähellä!

Eilen kävin tyttöporukalla elokuvissa. Tällä porukalla ei olla kokoonnuttu piiitkään aikaan. Suunnitelmana oli leffa ja ravintola. Ensin leffaan jotta ravintolassa voidaan sitten jutella rauhassa, leffasta ja kaikesta muusta. Kellonaika siis määritti jonkin verran sitä elokuvaksi valikoitui JP Siilin ohjaama Härmä. En ole mikään kotimaisten elokuvien suurin ystävä. Mielestäni niissä on aina samat näyttelijät, käsikirjoitukset ovat teennäisiä, vuorosanat eivät vain sovi näyttelijöiden suihin, päälleliimatut soundtrakit ärsyttävät, jne. Lista on pitkä.

Tällä kertaan yllätyin positiivisesti. Leffalla ei ollut minulle merkitystä, vaan seuralla jonka kanssa olin pimeään saliin menossa. Koska ennakko-oletukseni olivat pienet, pystyin kerrankin keskittymään oleelliseen: elokuvan katsomiseen. Illalla kotona jäin oikein pohtimaan näkemääni. Seuraavassa Härmän plussat ja miinukset.
(Nyt seuraa juonipaljastuksia, joten jo 17. päivä ensi-iltansa saanutta Härmää vielä näkemättömät sulkekaa selain.)


PLUSSAT
+ Taustaa ei selitetty liikaa, vaan annettiin pelkät raamit sille mihin aikaan ja paikkaan tarina sijoittuu.
+ Vuorosanoja oli vähän. Ei pitkiä monologeja tai kertojan ääntä selittämässä liikaa. Kuva ja varsinkin kasvokuvat näyttelijöistä ajoivat tarinaa eteenpäin. Tietynlainen vähäeleisyys jäi mieleen - hyvällä tavalla.
+ Pääroolissa suhteellisen tuntematon näyttelijä Laurin Tilkanen. Ok, inhokkini Leppilampi on krediiteissä ensimmäisenä mutta mielestäni Härmä oli Laurin show.

Tälläiset positiiviset asiat jäivät mieleen. Niin ja se, että vaikka elokuvassa olikin aika raakaa väkivaltaa sitä ei liikaa alleviivattu eikä se ollut elokuvan pääasia. Väkivalta enemminkin kuvasti sitä miten tuolloin 1800-luvulla Pohjanmaan lakeuksilla puukkovallan aikaan asiat olivat tai miten ne silloin hoidettiin.

MIINUKSET
 - Pamela Tolan hiukset ja iho. En ymmärtänyt miksi maatalon tytär joka tekee ulkotöitä voi olla noin kalpea. Se ei vain sopinut kokonaisuuteen. Ja ne hiukset! Miten ne olivat aina niin puhtaat ja harjatut että ne hulmusivat tuulessa ja loistivat auringon säteiden kanssa kilpaa. Joo, Pamela eli elokuvan Aino ja oli se kulmakunnan kaunein tyttö jne. mutta sitä korostettiin vähän liiaksi. Shampoon ja hoitoaineen tuoksun melkein haistoi niistä Pamelan lähikuvista ja mehän istuttiin ensimmäisellä rivillä joten nähtiin ne kuvat todella läheltä.
- Eero Milonoffin rooli pahisveli Eeron räkäisesti nauravana kätyrinä ärsytti. Toivoisin joskus näkeväni Eerosta jonkun muun puolen kun tuon likaisen ilkimyksen. (en ole muuten nähnyt Ganesia tai Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä, jos Eero on näissä hyvis niin kertokaa ihmeessä!) 
- Yksi täysin turha kohtaus jossa Esko kolkataan ja kuljetetaan veneessä. Kohtaus ei vienyt tarinaa minnekään, sen olisi voinut jättää pois ja hieman lyhentää elokuvan kokonaispituutta.
- Toinen lyhyt kohta jonka olisin leikannut pois oli Tilkasen karvaisen ahterin näyttäminen Ainon ja Matin rakastelukohtauksessa. Katsojille tuli kyllä selväksi mitä hahmot ovat tekemässä. Alastoman takapuolen vilauttaminen oli turha ja oikeastaan minua nolotti se Tilkasen puolesta. Alastomuudella rakastelun alleviivaaminen vie siltä kaiken romanttisuuden.
Miinuslista jäi tässä aika pieneksi ja yksityiskohtiin puuttuvaksi, eli Härmästä jäi ihan hyvä kuva kokonaisuutena. Annan siis vastaisuudessa kotimaiselle elokuvalle mahdollisuuden, kun seuraavan kerran valitsen mitä leffaa menen katsomaan!

Sitten siihen illan elämä-osuuteen. Päädyimme elokuvan jälkeen syömään intialaista Nanda Deviin. Intialaisen juhlapöytäbuffetin tulisia "medium" kastikkeita maistellessamme jaoimme kuulumisiamme. Mausteinen ja aavistuksen verran tulinen ruoka toi melkein kyyneleet silmiin, samoin iloiset ja vähemmän iloiset arkiset puheenaiheemme. Purimme tuntojamme, halasimme ja lähdimme kotiin vatsat täynnä mutta mielet keveinä. Eilinen tuntui enemmän ystävänpäivältä kuin mikään muu.

Loppukevennyksenä todettakoon, että onneksi emme elä Härmässä 1800-luvulla. Nykyiset huolemme ja murheemme tuntuvat pieniltä siihen verrattuna kuinka kovaa elämä tuohon aikaan on ollut.
Loppu hyvin kaikki hyvin. THE END.




sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Pretty in pink

Mitä pitää tehdä kun sataa loskaa vaakatasossa monta päivää putkeen? Silloin pitää ehdottomasti mennä bikiniostoksille! Havahduin viime viikolla siihen että Honeymoonimme lähestyy pikkuhiljaa. Ostin viime kesänä vain yhden uuden yläosan bikinivalikoimaani jonka värisävyt ovat yksitoikkoisen mustavalkoiset. Nyt ajattelin että romanttinen reissu vaatii väriä. Cubuksella oli jo bikinejä tarjolla ja päätin räväyttää ostamalla pinkit bikinit. Sävy on oikeastaan lähempänä neonpunaista kuin pinkkiä, eli luulisi olevan helppoa miehelleni löytää minut uima-altaalta kun lekottelen nämä päälläni.

Värikkyyden lisäksi nämä bikinit poikkeavat malliltaankin vanhoista kolmio- tai bandea-bikineistäni.

Kameralle bikinien oikean sävyn tallentaminen oli haastavaa. Tässä hailulta näyttävä väri on oikeasti aikas räikeä.

Tuntui hassulta sovitella uikkareita keskellä talvea, mutta kokemus on opettanut että kesäkuussa on ihan turha luullakaan enää löytävänsä mitään kivoja kuoseja tai saati sitten omaa kokoaan kauden mallistoista.

Seuraavaksi pitäisi sitten ruveta käymään jumpalla ja salilla vähän ahkerammin, että kehtaa nämä päällä kekkuloida Singaporen auringossa...

Tunnustaako joku muu käyneensä uikkariostoksilla näin talvikaudella?


keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Villi viherpeukalo

Basilika ja oregano ne siinä.

Meillä ei ole ainuttakaan kasvia kotona. Siis sellaista perus ruukkujuttua. Kun muutettiin niitä tuli edellisestä kodista mukanamme jopa kolme, mutta onnistuin tappamaan ne kaikki sekä pari uudenpaakin tulokasta. Paria orkideaa olen onnistunut pisimmillään pitämään hengissä noin vuoden ja saanut ne jopa kukkimaan uudelleen. Sitten nekin nuupahtivat... Nyt ollaan menty yli puoli vuotta ilman puskan puskaa. Yrttejä käy meillä aina silloin tälläin kylässä. Taitavat nämäkin kuvassa olevat olla vain pika visiitillä sillä...

Edelliselle oreganolle kävi viime syksynä näin...

Tarkoituksenani olisi kuitenkin tässä ensin harjoitella viherpeukalointia näillä yrteillä, sillä keväällä meille pitäisi tulla pari chiliä kasvamaan. Työkaverini kasvattelee itse chilejä ihan siemenistä. Nyt on idätysvaihe parhaillaan meneillään. Koska chilit kuulemma tarvitsevat lähes päivittäistä huolenpitoa kotituvat meidän yksilömme vasta honeymoonimme jälkeen. Tavoitteena on saada nämä nykyiset yrttiyksilöt selviämään matkaamme asti. Katsotaan pysyykö kastelukannu kourassa ja pääsemmekö nauttimaan "oman maan" yrteistä kauemmin kuin vain tämän viikon. Sormet ristiin ja peukut pystyyn etten tapa näitä tapani mukaan ihan heti.

Saatteko te ruukkukasvinne vihertämään?


maanantai 20. helmikuuta 2012

Käsitöissä

Lauantaina aloitimme aamun verkkaisesti valmistamalla omin käsin kahden hengen brunssin. Jälkeen päin kun katselin kuvia niin aika köyhältä näyttivät eväämme, vaikka touhusimme keittiössä kaksi tuntia tuon brunssin eteen. Valmistimme sämpylöitä ja niitä laskiaispullia, vadelmarahkaa, puristimme itse appelsiinimehua sekä keitimme nauravia nakkeja.

Kattaus kahdelle.

Pullataikinasta jäi vähän yli voita, joka käytettiin sitten sämpylöiden voiteluun!
Metallisessa nekassa taas lämmitettiin maitoa kahvin kanssa nautittavaksi =  cafe au lait.

Laskiaispullat niille jotka pitävät vähemmän ja vähän enemmän sokerista. 

Pulla täytettiin kermavaahdolla ja vadelmahillolla.

Näitä syömiseen tai kokkaukseen liittyviä juttuja olen jauhanut viime aikoina aikamoisella antaumuksella. Olen kuitenkin jotakin muutakin ehtinyt touhuamaan, nimittäin virkkaamaan - pitkästä aikaa! Innostuin Laapan itse tekemästä kaulurista/tuubihuivista. Samanlaista huivia en ole kuitenkaan tekemässä sillä en pidä neulomisesta sitten yhtään. Hetken netistä muita ohjeita tutkailtuani päätin lähteä soveltamaan... Langat olin ostanut varmaan viime- tai jopa edellisvuoden puolella johonkin projektiin X jota en enää edes muistanut. Saa siis nähdä millainen huivista oikein tulee. Alku näyttää tältä:

Lankaa on valkoisena kaksi kerää, toivottavasti saan ne riittämään. Yksi kerä löytyy kyllä myös vihreänä, mutta suunnitelmana on tehdä valkoinen huivi...


Pysyykö teillä virkkuukoukku hyppysissä ja onnistuvatko ketjusilmukat sekä pylväät kuin vettä vaan?


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Heikkona herkkuihin

Kyllä joulupukki tietää mistä lapset tykkää. Oikeaan osoitteeseen tuli jouluna lahjakortti Ravinteli Berthaan. Pukki tiesi tasan tarkkaan että olen heikkona herkkuihin. Koska kyseinen ravintola on kovin suosittu varasimme pöydän hyvissä ajoin. Harvoin tulee mentyä illallistamaan jo klo 17, mutta oikeastaan tuo aika sopi hyvin. Päivä kääntyi illaksi ruokailumme aikana.

Toisaalta ulkona olisi voinut tapahtua ihan mitä tahansa, minun huomioini oli kohdistettu kokonaan seuralaiseeni sekä eteeni tuotuihin mahtaviin annoksiin. Kuvat ehkä kertovat jotain iltamme kulusta. Vai olisiko sittenkin pitänyt ottaa vain jälkeen-kuvat tyhjiksi syödyistä lautasista?

Minun alkuruokani: 5j (viisivuotiasta jamonia eli espanjalaista kinkkua), herneitä sekä papuja.

Mieheni alkuruoka: sipulia, paprikaa sekä vasikkaa.

Mieheni pääruoka: palsternakkaa, kermaa ja madetta.

Minun pääruokani: etanaa, possua ja linssejä.

Minun jälkiruokani: suklaata, amarulaa sekä vadelmaa.

Mieheni jälkiruoka: appelsiinia, sitruunaa sekä kermaa.

Aterian hyvän ruuan kruunasi vielä parempi juoma. Nautimme molemmat juomapaketin eli kullekin annokselle tarkkaan valitut viinit. Pakettiin kuului alkumaljana aitoa shamppanjaa! Sain vielä muistoksi ja kokoelmaani kartuttamaan sen korkin metalliosan. Hih.

Sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka hyvää ruoka Berthassa oli, mutta sen verran voin kertoa että eilinen ateria pääsi top-5 parhaiden ruokailuiden listalle.

Tänään sitten palattiin takaisin kotikeittiöön ja syötiin laskiaisen kunniaksi hernekeittoa ja jälkkäriksi itseleivottua pullaa... Top-5 listaan ei tullut uutta merkintää tänään, vaikka hyvää olikin ;-)

Millaisia laskiaisherkkuja te olette viikonlopun aikana syöneet?


perjantai 17. helmikuuta 2012

Vehreää viikonloppua!



Pirteää ja oikein kaunista viikonloppua kaikille!
Taivaalta sataa lunta, jälleen. Ei anneta sen masentaa. Ostakaa itsellenne kimppu tulppaaneita. Kauniit kukat piristävät mieltä kummasti. Kyllä se kevät sieltä vielä saapuu...



torstai 16. helmikuuta 2012

Kantis

Lompakkoni irtisanoutui kaikista mukanani kantamista kanta-asiakaskorteista menemallä rikki. Tuossa rakkaassa Tukholmasta ostetussa ja olkalaukkuuni mätsäävässä Björn Borgin lompakossa en edes pitänyt mukanani arkikäytössä kuin murto-osaa kaikista omistamistani kantiskorteista. Ehkä lompakkoni protesti on silti aiheellinen.

Hyötyykö kanta-asiakkuuksista oikeasti? Hämääntyykö sitä vain ostamaan näennäisesti alennettuja tuotteita oikeasti edullisten sijaan? Ja tuleeko ostaneeksi kalliimmalla jotakin, kun sokaistuu huikeista alennusprosenteista?
Näpäytyksenä lompakolleni menin ja ostin Stockmannin kantisalennuksella Globalin kaulaliinan. Liukuvärjätty ohut liina on 50% silkkiä ja 50% villaa = todella lämmin läpikuultavuudestaan huolimatta.

Valitsin raikkaan turkoosin sijaan tämän pliisun beigen. Tiedän,  vaatekaappini värimaailma on yksitoikkoinen.

Harmi ettei lompakkoni kestänyt kanta-asiakkuuden paineita,
mutta kaulani pysyy lämpinä tämän huivin ansiosta.


Montako kanta-asiakaskorttia teiltä löytyy ja oletteko niistä oikeasti hyötyneet?


keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Hellan armoilla

Alkuruokana oli hummerikeittoa pastiskreemillä, NAM!

Aina ei jaksa kokata. Silloin syödään ulkona.
Ystävänpäivän kunniaksi olimme mieheni kanssa päättäneet hemmotella toisiamme ja mennä syömään yhteen hyvinkin ammattitaitoiseen ravintolaan -  Arto Rastaan luotsaamaan Hellaan ja Huoneeseen. Fine dining ravintolassa ruokailu aina vähän pelottaa minua etukäteen. Olen kova syömään enkä halua jäädä nälkäiseksi. Suursyöpön ruokkiminen ja fine dining eivät siis ole yleensä hyvä yhtälö, sillä niin sanotut "paremmat" ravintolat kun ovat kuuluisia niistä kauniista pienistä piperryksistään...

Hella ja Huone kuitenkin täytti minut: söin silmilläni ja suullani jokaisen eteeni tuodun murusen ja pisaran. Nauttimamme kolmen ruokalajin menun lisäksi keittiöstä saapui pöytäämme jopa kaksi tervehdystä. Ensimmäisellä bloody mary -tyyppisellä lohicevichellä heräteltiin ruokahalua ja toisella raikkaalla Corona-granitéella maustetulla maissikeitolla sitten huuhdottiin suu ennen jälkiruokaa.

Pääruokana oli peuran niskaa, rakuunahyytelöä ja rosmariinikastiketta - jos muistan kaiken oikein...

Pahoittelen että kuvani ovat laatua -pokkariräpsy, mutta tällä kertaa olin nauttimassa hyvästä seurasta sekä itse ruuasta enkä sen kuvaamisesta :-)

Jos kuitenkin jonkun kiinnostus kyseisiä annoksia kohtaan heräsi niin vinkkinä (ihan sponsoroimattomana sellaisena) että Hellassa ja Huoneessa on tammi-helmikuun kestävä kamppanja meneillään jossa tiistaista torstaihin niin sanotusti kaksi syö ja yksi maksaa. Ravintola on myös mukana taidetta ja kulinarismia yhdistelevässä Food is Art -kamppanjassa jonka kolmen ruokalajin erikoismenu on edullinen hinnaltaan.

Millaisia fine dining -kokemuksia teillä on?



tiistai 14. helmikuuta 2012

Melkein karkkipäivä

Aiemmin kuuluttelin vanilja-karamelliteen perään. Äitini otti asian hoitaakseen ja tilasi netistä minulle pari pakettia melkein samaa teetä.

Uutena juttuna tähän versioon vanilja-karamellista, on lisätty tryffelin makua?

Lisäksi pyramidipussit ovat materiaaliltaan "kankaisia" eivätkä perinteisiä "paperisia". 

Maussa on pieni vivahde-ero, se tryffeli. Hyvää tuo tee on joka tapauksessa, ja vie pahimman makeannälän mennessään. Kuten tähän päivään sopii, parasta se on ystävän kanssa nautittuna - luonnollisesti.


Millä te parannatte karkkihampaan kolotusta? Riittävätkö korvikkeet vai meneekö pussillinen irtokarkkeja pahimpaan himoon ihan huomaamatta?


Poks! sanoi Block

Ei hätää! Itse valaisin on ehjä (Kai?), vain polttimo otti ja paukahti rikki.

Kuka kaipaa kauhuelokuvia kun säikähtää jo sitä että ensin kuuluu epämääräistä rätinää ja sitten huoneen ainoa valaisin sammuu äänekkään poksahduksen kera. Näin meillä lauantai-iltana. Joululahjaksi saamani valaisin siis pimeni jo reilun kuukauden käytön jälkeen. Ei ole yksikään lamppu aiemmin palanut näin nopeasti loppuun.

Lampussa on oikeasti reikä, niin rikki se meni.


Ei kai auta muu kuin lähteä ostamaa uutta lamppua jotta ei tarvitse iltaisin istua pimeässä olohuoneessa...


maanantai 13. helmikuuta 2012

Myslimaanantai


En ole perusmyslin suurin ystävä. Myslipatukoista pidän sitäkin enemmän. Koska kaapista löytyi yhtä sun toista tarviketta ( joulupakettimme sisälsivät yllättävän paljon erilaisia pähkinä- yms. sekoituksia...) jotka löytyivät myös Nigellan aamiaispatukoiden reseptistä, päätin antaa kotitekoiselle myslille mahdollisuuden. Olihan kyseessä kuitenkin mysli - patukan muodossa.

16-24 palaa/patukkaa mysliherkkua

  • 1 prk kondensoitua maitoa
  • 250 g kaurahiutaleita, ei pika (n. 8 1/3 dl)
  • 180 g siemensekoitusta (Pirkan pussissa taisi olla auringonkukkaa, kurpitsaa ja pinjaa)
  • 100 g kuivattuaja marjoja tai hedelmiä  (käytin karpaloa, ananasta sekä papaijaa sillä ne löytyivät jonkin sekoituspussin jäminä)
  • 100-150 g pähkinöitä (manteleita ja hasselpähkinää)

(Kondensoitua maitoa piti erikseen hankkian tätä varten, muut aineet sovelsin siis kaapin uumenista. Nigella käytti myös kookoshiutaleita, mutta koska tiesin mieheni inhoavan kookosta jätin sen pois. Tehköön kukin omien mieltymystensä mukaan...)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Jos haluat tasaisemman lopputuloksen, pilkot hieman pähkinöitä ja hedelmiä. Lämmitä isossa kattilassa maito ja sekoita kuivat aineet joukkoon. Sitten levität seoksen tasaisesti hyvin voidellulle vuualle tai reunalliselle pellille ja paistat noin tunnin 125 asteisessa uunissa. Kun nenäsi haistaa huumaavan, paahteisen pähkinän tuoksua, tiedät että alkaa olla valmista. Jäähdyttä kakkunen noin 20min ennen kuin leikkaat sen sopiviksi paloiksi tai patukoiksi.

Reseptissä pääse helpolla jos jättää hedelmät ja pähkinät pilkkomatta. Minusta pilkkomisessa on tekemisen tuntua joten jouduin hieman näkemään vaivaa.

250 g kaurahiutaleita, eli reilu 8 dl tuntui isolta määrältä. Ja olihan se sillä patukoita tuli lopulta aikas iso satsi. Tässä kaikki kuivat aineet sekoitettuna.

Tältä se kondensoitu maito näytää. Eka kerta kun kyseistä tuotetta käytin, joten pitihän siitä ottaa kuva.

Patukkaseokset paistumassa. Jaoin annoksen yhteen lasagnevuokaan ja kahteen pienempään foliovuokaan sillä en halunnut patukoistani liian paksuja.

Valmista tuli. Pidin seosta uunissa 70 min. Ehkä se olisi saanut paistua vielä aavistuksen pidempään? Ja ehkä maidon olisi voinut antaa jopa kiehahtaa, eikä vain lämmetä kattilassa? Ensi kerralla kokeilen näitä niksejä.


Joko alkoiko tehdä mieli kotitekoista patukkaa? Tästä tuli uusi suosikkini välipalaksi. Maistuu kahvin kanssa tai kiireessä ihan sellaisenaan.
Millaisia välipalaherkkuja te harrastatte?


Ps. Viime aikoina jutut ovat keskittyneet kokkaukseen, mutta jatkossa muitakin kuulumisia on luvassa, so stay tuned!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Laatuajalla

Tänään päivän teemana on laatuaika.
Se alkoi aamulla oman miehen seurassa hänen valmistamansa aamupalan merkeissä. Sitten miehen lähtiessä omien harrastustensa pariin menin minäkin jumpalle. Välillä kivat jumpat tai kivat ohjaajat eivät ole oikein osuneet kohdalleni aikatauluissa. Nyt jätin katsomatta sen kuka ohjaa, sillä olin päättänyt mennä nauttimaan omasta ajastani. Juoksumatolla hölköttelyn, vatsa-selkä jumpan sekä venyttelyn jälkeen rentouduin vielä saunomalla. Yleensä olen saanut saunoa yksin, mutta nyt meitä oli lauteilla yhteensä kahdeksan naista. Ilmeisesti muutama muukin oli päättänyt ottaa tänään rennosti, hyvä niin. Saunanraikkaana kotia kohti tallustellessani päätin että teen vielä illalla jalkakylvyn...

Pidemmillä jaaritteluilla tämän päivän laadukkaasta ajankäytöstäni en aoi teitä kiusata. Todennäköisesti tulen viettämään muutaman hetken myös keittiössä seuraavien purkkien ja purnukoiden kanssa.



Kreikasta ostetut mausteseokset päätyivät tällaisiin pulloihin. Mausteet vasemmalta oikealle: salaattiin, souvlakiin ja moussakaan.

Kahvini juon ilman sokeria, mutta moneen muuhun juttuun tulee sokeria kyllä käytettyä.

Perusmakuja: suola, pippuri ja oliiviöljy. Näillä pääseekin jo aika pitkälle.

 Myönnetään, suolan ja pippurin lisäksi meiltä löytyy myös muutama muukin purkillinen mausteita...

Keittokirjakokoelmasta puutuvat Nigella Express sekä Iskuruokaa -kirjat sillä niistä aion loihtia pari juttua viikonlopun aikana...


Millaista laatuaikaa olette suunitelleet viettävänne tänä viikonloppuna?



torstai 9. helmikuuta 2012

Parasta ennen

Kaapista löytyi täysi tölkki kulutusmaitoa, parasta ennen 12.2.2012... Ei muuta kuin kattila liedelle ja puuroa keittämään jotta ei maito mene hukkaan. Alun perin tuo maito taidettiin hankkia jouluksi, kaiken varalle. Ainoa todellinen hätätilanne jonka varalle jotain kannattaa ostaa on se että aamulla kahvimaito onkin loppu!

Mitään hyvää ei seuraa jos en saa aamulla kahviini maitoa. Mutta takaisin liedellä keittyvään puuroon, siitä tuli oikein makea riisipuuro, koska UHT-maito on valmiiksi hieman makeampaa (ja säilyy hyvin ruokakaapissa...hätätilanteita pelastaakseen). Lisäsin vain ripauksen suolaa tasapainottamaan makua.

Riisipuuro kuuluu höystää kanelilla ja sokerilla. Ainoa oikea lusikka on lastensarjan ruokalusikka...se vain sopii niin hyvin suuhun.

Riisipuuron teko on helppoa:

  • 2 rkl voita
  • 2 dl puuroriisiä
  • 2 dl vettä
  • 1 l maitoa
  • 1-2 tl suolaa
  • 1-2 rkl sokeria jos tarve vaatii
Kuumenna kattila liedellä, sulata voi ja pyöräytä siinä riisinjyvät. Lisää vesi ja anna sen imeytyä riisiin. Lämmitä maitoa mikrossa ja lisää se kattilaan. Anna keitoksen melkein kiehahtaa ennen kuin laitat levyn pienemmälle lämmölle (2 tai 3). Sekoittele välillä jotta puuro ei tartu kattilan pohjaan. Noin 10-15 min. kuluttua voi lämmön laittaa pienimmälle teholle ja kannen kunnolla kattilan päälle viimeisen 5-10 min. ajaksi. Mausta suolalla ja sokerilla jos makuastisi niitä vaativat. Voilà! Riisipuuro on valmis.

Kun keittelee puuron rauhassa miedolla lämmöllä, se ei pala pohjaan. Toinen vinkki on käyttää muuta kuin rasvatonta maitoa - se palaa helpoiten pohjaan. 

Minulle riisipuuro maistuu läpi vuoden, kesällä siitä voi maustaa vaikka tuoreilla mansikoilla!
Kelpaako teille riisipuuro muulloin kuin jouluna?

tiistai 7. helmikuuta 2012

Kuiva kausi

Kiireinen työviikko aiheuttaa sen ettei aikaa liiaksi liikene tänne kirjoittelemiseen tai kivojen juttujen kuvaamiseen. Toisin sanoen työkiireet tarkoittavat tälle blogille kuivaa kautta.





Kuivilta vaikuttivat nämä anoppilan kukat. Ilmeisesti ei riitä että tapan kaikki oman kodin kasvit, vaan tuhoan myös muiden...

Millaisia puutarhaihmeitä te olette?

maanantai 6. helmikuuta 2012

Melkein kuin Espanjassa

Viikonloppuna vietimme Penedès-iltaa vanhemmillani. Tarkoituksena oli korvata lyhyeksi jäänyt joulun visiitti, jolloin emme jääneet yökylään tapaninpäiväisen työvuoroni takia. Olimme suunnitelleet illan menun Espanja -teemalla, viinejään myöten. Iltapäivälla aloitimme esivalmistelut ja alkuillasta sitten ryhdyimme tosi toimiin.
Valmistimme useita erilaisia tapas annoksia: cantaloupe-melonia ja serrano kinkkua, katkarapuja chilin ja valkosipulin kanssa paistettuina, täytettyjä taateleita pekoniin käärittyinä, tortilla espagnolaa eli perunamunakasta, paistettua chorizo makkaraa persiljan sekä valkosipulin kera. Lisäksi pöytään katettiin aiolia, maalaispatonkia ja oliiveja. NAM.
Hyvää oli ja neljän hengen seurueemme melkein jaksoi syödä tuon kaiken...

Kokonainen meloni kääräistynä serrano kinkuun... riitti juuri ja juuri neljälle -nälkäiselle.

Katkaravut odottelevat vuoroaan päästä pannulle. Isäni ehti vielä poistaa pyrstöt ennen paistamista.

Sielä ne ravut nyt ovat oliiviöljyssä chilin ja valkosipulin kanssa paistumassa.

Chorizo makkaraakin paistettiin valkosipulin kanssa.

Kattaus oli yksinkertainen

Kuivaa cavaa oli alkumaljana.

Luomupunaviiniä nautittiin lämpimien ruokien kanssa.

Lopuksi jälkkärin kanssa oli makeaa viiniä, Penedèsistä. Tuo pullo on todella kaunis, sopii hyvin vaikka illanviettoihin emännälle vietäväksi lahjaksi.

Niin tärkein melkein unohtui mainita, jälkiruoka. Raikkaita greipin ja veriappelsiinin lohkoja sitruunajäätelön kanssa! Tällä tankkauksella jaksaakin taas tehdä töitä koko viikon.


Millaisia herkkuja te söitte tai teitte viikonloppuna?


sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Perinteet kunniaan

Miksi äänestää? Ketä äänestää?
En lähde pitämään luentoa kansalaisvelvollisuuksista tai tämän päivän politiikasta, vaan kerron mikä motivoi minut uurnille. Mieheni kanssa meillä on vaaleihin liittyvä perinne nimeltään vaalipulla. Eli äänestämisen jälkeen kahvittelemme ja nautimme vähän nisua. Mies spekuloi vaaleista ja minä keskityn lipomaan huuliltani sokeria ja rasvaa...




Tällä kertaa kävimme antamassa äänemme jo ennakkoon, mutta pullat nautimme itse vaalipäivinä. Tänään iltapäiväkahveella nautimme vaalipullanamme 5. helmikuuta kunniaksi Runebergin tortut. Vaalipullan valintaa vaikeutti se, että toinen meistä pitää tortusta kuivana ja toinen hyvin kostutettuna. Vastaus löytyi Hakaselta josta sai niitä molempia. (Ikävä kyllä petyin tähän valintaan, sillä se kostutettu torttuni oli mielestäni mauton eikä läheskään niin kostea kuin olin toivonut. Olisi pitänyt ostaa sokkona jokin lähikaupan torttusetti...Moni paketti päältä kaunis...) Vaalipullaperinteemme toinen tehtävä on myös auttaa jaksamaan valvoa itse vaalien tulosta.

Onko teillä vaaliperinteitä?