keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Joulu tuli taloon

Huomenna saa avata (tai raaputtaa) ensimmäisen luukun joulukalenterista. Päätin etten hössötä tänä vuonna joulusta enkä kaiva koristeita, joulukuusta tai vilkkuvaloja esiin varaston perältä. Riittää että vaihdan kuukaudeksi Muumimukit punaisiin Teemoihin ja sytyttelen kynttilöitä iltaisin. Eilen vaihdoin lakanat sänkyyn ja totesin, että nyt se joulu kuitenkin tuli taloon. Lakanat nimittäin huusivat väreillään joulua.
Ei siinä vielä kaikki. Purkaessani Tallinnan ostoksiani oli pakko hymähtää. Kyllä se joulu on ollut alitajunnassa jotenkin mukana, sillä olin ostanut punaiset housut ja harmaan neuleen. Niinpä.

Nämä lakanat saatiin muuten viime vuonna joululahjaksi, joten ihan jo siitä syystä näistä tulee joulu mieleen.

Tämä kuva on hyvä todiste siitä miksi blogini ei ole muotiblogi: Taustana wc:n ovi, valaistuksena eteiseen kellertävää valoa tuova hehkulamppu, huomatkaa epäammattimainen poseeraus,  kamera 10sek ajastukselle ja tueksi kierrätykseen menossa olleet siider... kartonkilaatikot. Niin ja punaiset housut taitavat muutenkin olla jo "so last season".

tiistai 29. marraskuuta 2011

Takaisin Tallinnasta

Huh, olipahan reissu! Merenkäynti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli rankka. Niin rankka, että tax-freessä suojattiin muovilla hyllyt umpeen. Me vietimme tyttöjen rauhallisen illan ruokailun ja pikaisen (lue: Nyt äkkiä hyttiin!!!) ostosvisiitin jälkeen hytissä vuorotellen pönttöä hyväilemässä. Ei kivaa.

Bussin ikkunasta napattu kuva, josta ei näe kuinka kovaa Tallinnassa tuuli.
Piti oikein pitää piposta kiinni. Vanhan kaupungin joulukuusi oli kuulemma kaatunut tuulen johdosta jo kahdesti. En epäile yhtään.

Maanantai sujuikin sitten ympäri Tallinnaa ja kauppoja juostessa. Yllättävän vähän kuitenkaan löytyi mitään todella kivaa ostettavaa.
Ainahan se menee niin, että kun varta vasten lähtee rahaa kukkarossaan ostoksille, niin mitään ei löydy. Mutta jos menet kaupunkiin ja tiedät tilisi olevan tyhjä, niin ai että kun kaikkea kivaa tulee vastaan joka putiikissa. Paras löytöni oli kevät/syyskengät jollaisia olen metsästänyt pari vuotta (ilmeisesti olen ollut aina väärään aikaan liikkeellä sillä tällaisia ei ole aiemmin vastaan tullut).





Muut ostokset näyttivätkin sitten tältä:

Karkinostolakossa? Näyttääkö tämä siltä... Sorry Noppura, mutta en liity lanseeraamaasi lakkoon.
Mitään siideriä, likööriä tai kuohuviiniähän en kantanut selkäväärälläni kotiin...

Matka ei ole mitään ilman paria ruokakuvaa. Tässä niistä makeimmat:

Menomatkalla juotiin kahveet ja syötiin juustokakkua.

Vuohenjuustosalaatti kurpitsasalsalla oli minun valintani lounaaksi.

Tytöt valitsivat tandoorikanasalaatit. Lounastimme Virukeskuksen kolmannessa kerroksessa sijaitsevassa kirjakaupassa, jossa oli mukava pieni kahvila/ruokapaikka. Suosittelen kokeilemaan.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Ylös, ulos ja aurinkoon

Eilen aamulla avasin verhot ja oho kuinka häikäistyin. Täällähän paistaa aurinko. Ei muuta kun ulos ihmettelemään tuota viikon verran kadoksissa ollutta ihmettä. Tässä muutamia yksityiskohtia ulkoilureissulta.

Rakkauslukkoja on kävelysillalla joka lähtöön. Toi pyöränlukko on mun suosikki... Ehkä se kertoo parin harrastuksesta tai yllätyshäistä.

Rakkauslukkojen avaimethan kuuluisi heittää menemään. Tällä parilla on ehkä vielä harkinta-aika meneillä?

Isoja ja pieniä lukkoja.

Vähän vanhemman parin tai liiton lukko?

Kuka tietää mikä tämä on?

Road to nowhere. Ei vaan The Grilliin.

Reinokaupan löytäminen on tehty helpoiksi.

Ulko-ovi?

Aika velikultia taitavat olla tässä tapauksessa pikkulinnut...

Tässä linnan torni. Missä neito?

Pannu kuumana. Mutta tiedättekö missä?

perjantai 25. marraskuuta 2011

Mukavaa sen olla pitää

Jo useamman kerran tällä viikolla olen lukenut yhdestä sun toisesta blogista, kuinka farkkujen tulee olla napakat yhden tai jopa kaksi kokoa liian pienet ja erittäin tiukat ostaessa. Sellaiset joita väännät hiessä ja tuskassa 15min pukukopissa päällesi kun taistelu housujen ylös asti saamisesta alkaa jo pohkeiden kohdalla. Olen sen verran vastarannan kiiski, että pidän kynsin ja hampain kiinni periaatteestani.

Housujen tulee olla mukavat. Ei vaan mukavan näköiset (kuten nuo pillit ja peppua korostavat varmasti ovat...) vaan myös mukavan tuntuiset jalassa. En halua tyrehdyttää verenkiertoani tai survoa sisuskalujani sykkyrälle jotta ahterini ja kinttuni näyttäisivät muidenkin silmään hyvältä sen 12h vuorokaudesta kun olen kotini (ja niiden rakkaiden sekä mukavien kotiverkkareiden ulkopuolella). Niin, ja mitä siitä survomisesta edes hyötyisin? Nelliinankin lanseeraama muffinssiefeksihän siinä vain toteutuisi...eikä se olisi mitään kaunista nähtävää!

Nautin farkkuni siis mukavina, en pilleinä kiitos.

Tiukkojen farkkujenhan tulee kai korostaa sitä parasta puoltasi, siis sitä perässä kulkevaa. Olen sitä mieltä, että mukavakin voi näyttää hyvälle ja olleellisinta on se että itse tietää (ja sisimmässään tuntee) olevansa dynaamiittia.

Tähän onkin sitten hyvä pistää lopuksi sellainen video joka saa sukat pyörimään jaloissa.

ps. Noiden poikien vallattomat eläinprinttihousuthan ne vasta hyvältä näyttävät...

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ja ihan tiedoksi vaan, että minä pysyn tulevalla Tallinnan ostosreissulla kaukana farkkukaupoista.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Keittoa käkättimeen

Eilen kokkasin ensimmäistä kertaa tomaatti-vuohenjuustokeittoa. Muokkasin reseptiä hiukan. Kerma vaihtui crème fraicheen ja tomaattimurskan jätin pois tuplaamalla paseeratun tomaatin määrän. Tuli niin hyvää keittoa, että sitä passaa muillekin suositella. Toki tosikokki tekisi sopan oikeista tomaateista, mutta välillä puolivalmiiden tuotteiden käyttö vaan säästää aikaa ja (mikä tärkeämpää) nälkäisen kokin hermoja.

Jos pilkkoo sipulin ja paprikan tosi pieneksi ei välttämättä tarvitse soseuttaa keittoa, siis jos ei välitä sattumista. Ilmeisesti meidän sauvasekoitin ei ole tehokkaimmasta päästä, sillä suuntuntumaa jäi vielä minuutin pärryytyksenkin jälkeen. Tuore basilika maistuu myös hyvin keiton kanssa.

Tuoretomaattikeittoa à la kauppahallin 4 Vuodenaikaa.
Mielestäni keitot sopivat talveen. Mikäs sen mukavampaa kuin reippaan ulkoilun jälkeen nauttia lämpimästä keitosta. Millaisia soppakokkeja te muuten olette?

maanantai 21. marraskuuta 2011

Talvinen Tallinna

Matkakuumeilija pääsi taas haaveilemaan uusista kohteista sekä muistelemaan jo nähtyjä, kun posteljoonimme oli työpäiväni aikana käynyt änkemässä tuoreimman numeron Lonely Planet Magazinea todella kapoisesta postiluukustamme. Tässä joulukuun numerossa kerrotaan muun muassa Tallinnan salaisesta historiasta. Lehden "The juttu" on sen mahtavat kuvat. Omat talviset Tallinnakuvani vuodelta 2010 jäävät kalpeiksi kakkosiksi artikkelin kuville. Tässä kuitenkin pari omaa otosta.





Tallinna kutsuu minua jo parin päivän päästä, mutta kameran jätän kotiin. Se olisi vain liikapainona tällä ostoksiin ja hömpöttelyyn keskittyvällä tyttöjensyysretkellä. Toivotaan että matkallamme maisemat eivät ole ihan näin lumiset, vaikka sisätiloissa taidammekin suurimman osan ajastamme viettää...

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Suklaasunnuntai

Piipahdin eilen Tallipihan Suklaapuodissa. Kaikki tuotteet näyttivät syötävän ihanilta, vaikka mukaan mahtui myös koriste-esineitä. Minulle iski valinnan vaikeus, joten ostin vähän sitä sun tätä.

Mietin pitkään miltä chilikahvi maistuisi. Valitsin kuitenkin turvallisen Wanhanajan vaniljakahvin.  Salmiakkityynyt ihastuttivat vedet kielelle nostattavalla mattapinnallaan (tyynyt jäivät tässä kuvassa muiden namien taakse piiloon). Tummasuklaa mokkapavut sulavat nopeasti suuhun siinä missä mintunmakuisia polkakaramelleja saa imeskellä pidemmän aikaa.

Salmiakkityynyt pienessä pussissaan. Sopivan kokoinen satsi tälläiselle salmiakki-intoilijalle.

Tiskistä ostin tummaa minttusuklaata, tummaa pähkinäsuklaata ja vaaleaa vadelmasuklaata. 

Karkkilakot ovat heikoille aikuisille ja lapsille jotka eivät vielä ymmärrä hammaspeikkojen oikeasti olevan olemassa. Kun pitää herkutteluissa määrän kurissa voi herkutella - päivittäin!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Lötkölauantai

Nukuin pitkään, kerrankin. Päätin etten tee tänään mitään vaan lekottelen. Lähdin ulkoiluttamaan kameraani kahdeksi tunniksi. Ajatuksenani oli vihdoin kuvata erilaisia (sekä erikoisia) katulamppuja. Ulkomaanreissuilla kuvattujen lamppujen jälkeen kaikki eteen tulleet lamput vain näyttivät vähän tylsiltä. Kuvasaldoni lamppujen suhteen oli vähäinen, mutta tuli sitä muutakin touhuttua kuin lamppuja bongattua.

Keli oli synkkä eikä objektiivini ollut valovoimaisimmasta päästä. Tampellan alueelle oli sijoitettu tällaisia valaisimia. Näitä löytyi myös muutamilla eri variaatioilla. Minua kuitenkin ihastutti tuo vinoksi vääntynyt yksilö.

Tässä todistusaineistoa siitä millä nurkilla luuhasin. Vapriikin lähistöllä tuli siis käytyä.

Suosikikseni nousi Tammerhotellin takana sijaitseva (Kauppaopiston?) talon lamput. Talo on jonkin suuren remontin kynsissä, mutta vanhaa tyyliä on pyritty ilmeisesti säilyttämään näissä valaisimissa ainakin.

Lamput rivissä.

Samaisessa talossa oli muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia.



Tampellan alueella oli myös tällainen moderni (kyhäelmä) valaisimen ja patsaan yhdistelmä.  Voisin kuvitella että illalla tämä näyttää ihan mielenkiintoiselta.

Lähempää kuvakulmaa tuosta Tampellan pömpelistä.


Retkelläni poikkesin myös Tallipihan suklaapuotiin. Lähdin aikamoisen ostoskassin kanssa kotiin. Siitä lisää huomenna.  

Tallipihan pikkukojujen luukkuja koristavat erilaiset kuviot. Tästä tuli jostain syystä heti mieleen Paras aika vuodesta -blogin Stella.

Tykkään kovasti näistä liikkeen kyljessä olevista kylteistä. Näitä lisää pikkukauppojen edustoille.

Tallipihaan pääsee ympärivuoden, ei vain kesällä tai joulun aikaan. Jos ja kun tulee pakkaset ja lunta, niin haluan tänne kuumalle kaakaolle ja pullalle...

Tallipihalla on kuin piparkakkumaassa. Rakennusten yksityiskohdat ovat ihania.


Tulee sellainen Hannu ja Kerttu -sadun fiilis tästä kuvasta. Uskaltaisko mennä sisään vai ei.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Punkkuperjantai

Vihdoinkin kotona. Luulin jo ettei työpäiväni pääty koskaan. Herra luuhaa tänään pikkujouluissa ja saan viettää illan rauhassa koneen ja viinilasin ääressä.
Eilen torstaina, 17.11. kun kaikki muut suuntasivat innoissaan aamulla H&M:lle tappelemaan Versacen vaatteista, minä pistin asiat tärkeysjärjestykseen ja kipitin Alkoon. Uusi Beaujolais oli jälleen saapunut pitkäripaiseen. Tällä kertaa viini oli vielä pakattu kepeään muovipulloon. Beaujolais Nouveauta ei kuulukaan säilyttää pitkään, joten kevyessä muovipullossa sen (aavistuksen banaaniset) aromit eivät mene juuri miksikään - sillä sen parasta ennen nautinta aika on juuri NYT.

Elämä on. Taaemmat pullot sisältävät sitä hehkuttamaani muoviin pakattua viiniä. Alko oli ottanut tänä vuonna nämä kaksi beujolaista valikoimiinsa. Tunnetusti olen niin utelias, että molempia on pakko päästä testaamaan...

Viinin kanssa nautin manchego juustosalaattia, jonka kastikkeeksi tein vadelmavinegretteä.
(Muita ainesosia: hunajameloni, jääsalaatti ja parmankinkku)
Parhaat beaujolaismuistoni ovat vuodessa 2004 jolloin olin 3kk korkeakouluharjoittelussa Luxembourgissa. Ystäväni tulivat käymään minua katsomassa juuri näihin aikoihin ja lasi jos toinen tuli beaujolaista sitten nautittua - hyvässä seurassa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Treenitorstai

Olen mainosten uhri.
Enkä minkä tahansa mainosten, vaan sellaisten joissa on Anne Kukkohovi. Taannoin ostin Olayn Total effects voiteet melkein vain sen takia että Annekin käyttää niitä (kai?!). Nyt Anne-rasvat odottavat kaapissa talvi-ilmoja - niitä ihoa kuivattavia, sillä ensi testauksella effectinä oli hieman liian rasvainen naama. Eilen löysin sitten alennuksesta Reebokin easytone -topin, sellaisen mitä Annekin mainoksissa käyttää. Yllärinä sain kaupanpäälle vielä juomapullon ja reenipyyhkeen. Annekin varmaan menee hotjoogailemaan nämä mukanaan...

Treenini alkulämmittelynä 15min jumppapallon pumppausta onnettomalla käsipumpulla. Hommassa tulitehtyä samalla myös päivän käsilihastreeni...

Kahvakuulan heiluttelu loppui välittömästi kun postiluukusta kolahti MeNaiset - tuli loppuvenyttelyn (ja lehden luvun) aika.


Joka tapauksessa antibiootit ovat tehonneet kolmisen viikkoa kestäneeseen lenssuuni ja kolmen terveen päivän jälkeen (sekä uuden topin innoittamana!) kaivoin kahvakuulani sohvan alta esiin. Tästä se kunnon kohottelu taas lähtee. Jos jotain hyvää tuosta Anne-topista pitää sanoa, niin oikeasti selän "muovileikkaukset" pistävät lapaluut paikoilleen kun mieli tekee ojentautua hyvään ryhtiin ja kasvaa 10cm pituutta (huippumalli mittoihin?).

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kofeiinikeskiviikko



Lähdin ostamaan kaupasta sukkahousuja, mutta kannoin kotiin pussillisen kahvipapuja. Juuri jauhetun kahvin tuoksu on huumaavaan ihana. Miksei joku pullota sitä ja myy parfyymina?
Kupillinen kuumaa kahvia lämmittää niin ettei niitä sukkahousuja sitten tarvitsekaan...