tiistai 27. syyskuuta 2011

Glamuuria vai ei?

Lomalla luin heti ensimmäisellä viikolla kolme kirjaa. Olin kaivannut dekkareihin uppoutumista! Sitten murhatutkimusten jälkeen pääni ja silmäni tarvitsivat hieman juoneltaan kevyempää luettavaa. Ostin brittien Glamour -lehden. Sisältö oli höyhenen kevyttä - mainosten määrä puolestaan pöyristyttävä. Kansikuvassa esiintyneestä Mila Kunisista oleva artikkeli (jonka ajattelin olevan lehden pääjuttu?) löytyi vihdoin sivulta 236. Siihen mennessä olin kohdannut tolkuttomasti meikki-, vaatemerkki-, hajuvesi- tai muita kosmetiikkamainoksia.

Lisää mainoksia ja muuta kevyttä ajanvietettä löytyy Glamourin nettisivuilta. Huom! Nuo sivut sisältävät pop-up -mainoksia.

Tuli mainosähky, mutta päätäni sekoitti vielä enemmän lehden juttu siitä miksi naiset haluavat olla Wageja (jalkapalloilijoiden vaimoja tai tyttöystäviä). Tiivistettynä artikkelin päätelmänä oli että nuo nuoret naiset tavoittelevat helppoa elämää menestyvien miesten kustannuksella. Tosin jutussa sivutiin myös sitä kuinka tuo wagin elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, jos huomioidaan kaikki viimeaikojen paljastukset jalkapalloilijoiden tai muiden huippu-urheilija miesten avioliittojen ulkopuolisista naisseikkailuista. Joka tapauksessa minua hymyilytti jutun ironia siinä mielessä, että koko lehti on täynnä mainoksia luksusmerkeistä ja -meikeistä joista suurinosa lukijoista vain haaveilee.

Eikö naistenlehtien olekin tarkoitus pitää yllä arjen eskapismia esittelemällä tavaroita ja elämäntyyliä joista lukijat voivat haaveilla? Ihmettelinkin sitä, että miksi jutussa kyseenalaistettiin naisten halu elää luksuselämää jos lehti itse sitä lukijoilleen tyrkyttää. Tarkoitukseni ei ole tässä mustamaalata aikakauslehtiä millään tavalla, sillä nautin itsekin niiden lukemisesta aika ajoin. Halusin vain jakaa tämän hämmästyttäneen ja kummastuttaneen lukukokemukseni, mitä mausti hauskasti vaateliikkeessä vielä samana päivänä kuulleeni Fergien kappale Glamorous!!!


Maanantain jälkeen sopiikin näin tiistaina jo haaveilla tulevasta viikonlopusta... Haaveilevaa tiistaita siis kaikille.


maanantai 26. syyskuuta 2011

Teemailtoja

Viikonloppu sujui erilaisten teemojen parissa.
Matkasimme ruokia mukaillen Mexicossa, Amerikassa ja Espanjassa. Aloitimme jo torstai-iltana tekemällä Mexicon salaattia (salaattia, tomaattia, maissia ja maustettua jauhelihaa - ei tarvitse ollenkaan kastiketta!). Perjantaina makumatkasimme Amerikkaan valmistamalla ribsejä. Herkullisen marinaadin olimme tehneet jo etukäteen valmiiksi. Kyseistä Pastanjauhantaa-blogin reseptiä kokeilimme ensikertaa viime juhanuksena ja se osoittautui mainioksi. Lauantaina meillä oli aikaa ja energiaa enemmän, joten innostuimme kokeilemaan erilaisten tapasten valmistusta. Kinkkumeloni -yhdistelmässä, oliiveissa tai aurinkokuivatussa tomaatissa ei ollut mitään uutta tai mullistavaa, mutta choritzoa emme olleet aiemmin paistaneet. Valkosipulilla ja persiljalla maustettu choritzo oli HYVÄÄ. Chili-valkosipulikatkaravut valmistuivat viimeisenä, jolloin ne nostettiin pannussa pöytään. Ja eikun syömään...

Teemaan kuului myös ruokajuoman huomioiminen. Mexicoiltana maitui Sol.

Ribsien ohessa dipattiin myös kasviksia jotta ruokaympyrä ei menisi liian yksipuoliseksi. Juomana Budweiser. Taustalla soi muuten Bruce Springsteen.

Reilusti chilillä ja valkosipulilla maustetut katkaravut.

Espanja-teeman tapaksia.

Tapaksien kanssa nautittiin sidraa.


Kaiken tämän syöpöttelyn jälkeen vuorossa on viikon verran kevennystä kasvissalaattien ja hedelmien muodossa...

perjantai 23. syyskuuta 2011

Keräilyä tämäkin

Kaikenlaista romua tulee yleensä pikkuhiljaa kerättyä nurkkiinsa. Minun keräilyharrastukseni ei onneksi vie paljoa tilaa. Keräilyni ei ole mitenkään tarkkaan tilastoitua ja arkistoitua tai varsinkaan arvokasta, vaan pieneen pahvirasiaan mahtuvaa ja minun mieltäni lämmittävää. Hamstraan nimittäin shamppanjapullojen metallikorkkeja. Pari cava-korkkiakin löytyi kun kumosin korkit pöydälle kuvaamista varten. Tässä ne nyt ovat:

Tässä kaikki korkit sulassa sovussa, vieri vieressä. Paremmuusjärjestykseen laittaminen ei kuulu tähän harrastukseen vaan niiden hetkien muistelu joihin kukin korkki liittyy.

Kaikkea shamppanjaa en ole yksin juonut, vaan vuosien saatossa olen saanut apua ystäviltä ja läheisiltä.


Pienistäkin asioista voi iloita. Tämä korkki oli Pannierin pikkupullosta jolla juhlistettiin avomiehen viran vakinaistamista.

Tällainen perjantaikevennys tällä kertaa. Kuplivaa viikonloppua!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kenelle kellot soivat?

Tässä muutama reissuräpsy - kirkonkelloista. Miksi? Siksi että kirkkoja Kreikassa riitti ja että ne olivat useinmiten ihan kivan näköisiä. Eikö?

Missä on toinen kello?

Neljä kelloa oli harvinaisempi näky.


Kellot kallion kupeessa.

Kellot kaupungin ytimessä Ioksella.

Eripari kellot?


Pieni kello pienessä kirkossa.

Minulla kellossa tai tarkemmin kalenterissa tuli kuukausi täyteen salikortin jäädytystä ja tänään astelen takaisin ryhmäliikuntatuntien pariin. Raportoin loppuviikosta kuinka kävi, jos lihassäryiltä ja jomotuksilta pystyn...

tiistai 20. syyskuuta 2011

Tie sydämeen

Vihjaisin tipunyyteistä kertoessani teoksesta nimeltä Iskuruokaa. Kyseinen opus on avomieheni ostama  (kuulemma joskus jostain alemyynnistä) ja omistama ennen kuin saavuin kuvioihin. Nimensä mukaan kirja tarjoaa reseptejä niin treffien, jatkobileiden, baari-illan jälkeisen aamun (eli jatkohoidon) sekä muiden yllättävien tilanteiden varalle. Luulen että simppeli reseptiikka on tehty urbaaneille sinkkumiehille jotka haluavat...nätisti sanottuna valloittaa naisen hyvällä ruualla. Tutun sanonnan mukaanhan tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, mutta sama pätee kyllä yhtä hyvin myös vastakkaiseenkin sukupuoleen. Vai väittääkö joku ettei innostuisi hyvästä ruuasta?

Keni Simolan ja Jan Arosen kirjoittama Iskuruokaa on Helmi-kustannuksen julkaisema. Sinkku/bileteemaa tukevat ruoka- ja kuvitusvalokuvat on ottanut Pasi Kokko.

Resepteistä suurinta osaa on tullut toteutettua muodossa tai toisessa vuosien saatossa. Tipunyytit on yksi kestosuosikeistamme. Myös kylmäsavulohipasta, killer-juustokakku mustikkakastikkeella sekä kse-drinkki maistuvat kerta toisensa jälkeen. Muihin keittokirjoihin verrattuna tästä on oikeasti tullut tehtyä useampaa kuin kahta reseptiä. Välillä tuntuu, että keittokirjoja ostaa vain niiden herkullisten kuvien takia. Myöhemmin sitten huomaa ettei ole kertaakaan avannut kirjaa muussa kuin kuvien katselumielessä... ja nykyään reseptin kuin reseptin löytää sekunnissa googlettamalla.
Pidän kuitenkin jostain muutosvastaisuudesta tai muusta vanhanajankaipuusta johtuen oikeiden keittokirjojen ohjeista enemmän kuin netistä löytyneistä. Toinen ja käytännöllisempi syy on se, että kokatessa reseptiä kerratessani mieluummin sotken kirjan sivut ruokaöljyn räiskeillä tai vehnäjauhoilla kuin läppärini...

Iskuruokaa-kirjasta sepustukseni perusteella kiinnostuneiden kannattaa pitää silmänsä auki netin myyntipalstoilla ja vilkaista tämä HS:n kirja-arvostelu vuodelta 2003.

Tässä loppuksi on ehkä myös tarpeen selvittää omaa tapaani tehdä ruokaa.
En ole mikään itseoppinut ruuanlaiton ihmelapsi vaan luotan toisten testaamiin ja hyviksi havaitsemiin ohjeisiin. Uutta ruokalajia ensimmäistä kertaa tehdessäni luotan reseptiin. Pilkulleen. Sitten kun resepti ja sen raaka-aineet ovat tulleet tutuiksi uskallan lähteä muokkaamaan ohjetta. Esimerkiksi tipunyyttejä olemme tehneet erilaisin täyttein, ja tipun varmaan voisi muuttaa myös putteksi.

Millaisia keittiöihmeitä te muuten olette?



ps. Mies ei virallisesti iskenyt minua ruualla, mutta yhteinen mielenkiintomme makoisiin antimiin kävi nopeasti selväksi kun neljännet treffit menivät yhteistä ateriaa valmistaessa. Loppu onkin sitten historiaa ;-)

maanantai 19. syyskuuta 2011

Makeaa maanantaita

Makeislakko on historiaa. Sorruin ja tein varsinaisen ylilyönnin. Ostin 1,5kg suurinta herkkuani Bubblizz-makeisia... kirpeän ja makeat karkit pelastavat minun maanantaini. Mikä saa teidät selviämään arjesta?

Ei tällaisia voi vastustaa. Vesi herahtaa kielelle välittömästi.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tipu ja nyytit

Esittelisin eilisen illallisen kuvina, mutta hätähousuilla oli niin nälkä että alkuruoka katosi kitusiin nopeammin kuin kameran sai kaivettua esiin suojapussukasta. Jälkiruokana olleet lakritsi- ja irish coffeefudge taas eivät olleet kovinkaan näyttäviä (makua niissä kyllä oli).

Päädyn siis pääruuan esittelyyn ja suurpiirteiseen reseptiin.
Teimme tipunyyttejä. Ohje on Iskuruokaa -nimisestä teoksesta (josta kerron lisää jokin toinen kerta). Yksinkertaisuudessaan tipuja eli broilerin fileitä hieman nuijitaan ohkoisemmaksi. Sitten sipaistaan pintaa suolaa ja pippuria ennen notkean vuohenjuustolevitteen levittämistä ja basilikanlehtien lisäystä. Seuraavaksi laitetaan koko komeus rullalle, joka viimeistellään pekonin siivuilla päällystämisellä ja hammastikuilla paketin tukemisella. Nyytit saavat väriä pintaa kuumalla pannulla ennen kuin siirtyvät 200°c uuniin noin 20-30 minuutiksi kypsymään.

Tipunyytit ottavat väriä pintaan pannulla.

Valmiit nyytit suoraan uunista otettuina olivat höyryävän kuumia kuten epätarkasta kuvasta voi havaita...

Kurkun kostukkeena oli kuivaa kuohujuomaa.

Työpäivän jälkeen oli kiva tulla kotiin ja löytää tällainen kimppu keittiönpöydältä. Kiitos rakas.

Eilisen rauhallinen yhdessä touhuaminen oli pelkkä muisto tänään kun hoidettiin kotia, eli kaikkia rästitehtäviä jotka ovat odottaneet ja odottaneet toteuttamistaan. Seuraavaa verkkaista iltaa saa kaihoisasti kaivata jälleen viikon verran. Oliko teidän viikonloppunne rauhallinen vai täynnä tekemistä?

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kuva-arvoitus

Työpäivä on ohi ja edessä mukava ilta oman kullan kanssa. Luvassa on shamppanjaillallinen, kyllä luitte oikein. Olemme päättäneet juhlistella tänään erästä etappia...


Tässä kuitenkin aiheesta poiketen muuta mietittävää: Löydättekö Eerun kuvasta?
Bonuskysymys: Nimeä kaikki kuvassa esiintyneet kasvit....Mä olen sen verran epäviherpeukalo, että en tosin tiedä oikeaa vastausta joten palkintoja ei tietäjille ole tiedossa. Sori.

Ps. Jos pohditte, että mitä juhlistamme niin varmaankin arvasitte väärin. Kyseessä ei ole kihlajaisillallinen vaan kohotamme maljan valmistumiselleni. Kävin maanantaina hakemassa koululta todistuksen. YTM. Takana on piiiitkä tie opintojen parissa. Tästä alkaa sitten se varsinainen elämänkoulu.

Mukavaa, sateetonta (?) viikonloppua kaikille.

torstai 15. syyskuuta 2011

Syömään!

Minut tuntevat tietävät että olen herk(kuperse)uttelija isolla H:lla. Tässä hyvä aasinsilta tulevaan teemaan eli matkaeväisiin. Kreikkalainen ruoka upposi hyvin melkein koko kahden viikon ajan. Sitten tuli pieni kisaväsymys ja viimeisenä iltana mentiin pizzalle... ok tunnustetaan vielä että matkassa oli ollut jo yksi välilipsahduskin... Silti liputan näinä vaikeina aikoina Kreikalle, tai ainakin sen sapuskoille. Kaikkein kuvauksellisimpia nauttimamme annokset eivät aina olleet. Kamerakaan ei tainnut olla jokaisella ruokailulla edes mukana, eikä valaistuskaan kaikissa syöttölöissä ollut kirkkaimmasta päästä (siis jotain kynttilöitä ja tunnelmaa?). Selittelyiden jälkeen itse asiaan - niihin ruokakuviin:

Porkgyros, eli possugyrosi pitää tiukasti rullatun pitaleivän avulla sisällään sitä porsaanlihaa, tatzikia, tomaattia, punasipulia ja pari ranskalaista perunaa. Tässä versiossa oli vielä vähän salaattiakin mahdutettu mukaan. Parin euron gyros oli hyvä lounas. Parempi kuin suomalaisserkkunsa euron juusto.

Santorinilla kasvatetaan hyviä tomaatteja (joita ei kai kastella ollenkaan, vaan ne ottavat tarvitsemansa veden yökasteesta? korjatkaa jos olen väärässä) ja niitä riitti tässä annoksessa maisteltaviksi. 

Moussakaa pitää kokeilla jos Kreikkaan matkustaa. Tässä matkamme paras sellainen. Siitä kuvauksellisuudesta viis jos maku on kohdallaan.

Lämmin kasvissalaatti auringonlaskussa ravintolan kattoterassilla. Ruoka, seura, viini ja maisema olivat kohdillaan tällä aterialla.

Välilipsahdus Iosilla. Puolustuksen puheenvuorona, että Ios ei ole kovin kreikkalainen Kreikan saarista, vaan sellainen bilepaikka. Jos vielä jotain selityksiä täytyy lisätä niin tämän annoksen nimi on Chuck Norris - ei sellaista voi ohittaa kokeilematta!

Kertaakaan ei menty nälkäisinä nukkumaan. Miten kreikkalainen ruoka uppoaa teihin? Maistuuko "tatsikitsi" ja kyytipoikana ouzo? Mä en niinkään välitä ouzosta, paitsi että se kyllä tuoksuu hyvälle...mutta Mythosta tuli kyllä maistettua juotua pari kertaa joka ilta. Niin ja paikan päällähän se on nelosta eikä sellaista kuravettä kuin mitä täällä esim. Stockalta saa.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Home sweet home

Takaisin arjessa. Kahden viikon lomailun jälkeen arki tuntuu vähän karhealta, kelit koleilta ja kotona olo mukavalta vaikka joka puolella onkin tavaroita hujan hajan matkalaukkujen purkamisen jäljiltä. Pyykkivuori on hurja. Loivennan töihinpaluun tuskaa näihin kuviin uppoamalla.

Näitä maisemakuvia tuli napsittua enemmän kuin tarpeeksi.

Valkoista ja sinistä sen olla pitää. Tällaisia kuvia kertyi jotain 400 kappaletta, niistä noin kymmenessä on jompikumpi matkaajista mukana...Ok meikkiä käytin ehkä kerran koko reissussa, joten on ehkä parempi etten naamani kanssa loista jokaisessa kuvassa.

Hotellimme oli säilynyt muuttumattomana viime vierailusta. Tämä kuva on ensimmäiseltä päivältä jolloin oli pari pilveä taivalla. Toista kertaa ei pilviä näkynyt, eli säät olivat jotakuinkin suotuisat.

Lisää matkaraporttia tulossa kun saan hieman pyykättyä, käytyä töissä ja perattua parhaat otokset kasaan tuosta neljänsadan kuvan materiaalista. Pirteää työviikkoa kaikille. Kevennyskuvana pollea ja muikea poseeraus puolesta välistä n.12km patikkamatkaa Santorinilla Oiasta Firaan.

Sain pidettyä korkeanpaikankammoni kurissa ja kivuttua kapeaa kinttupolkua pitkin vuorenrinteeltä toiselle. Sitä kelpaa paistatella näin leveästi.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Onnittelut!!!

Hei ja onneksi olkoon teille vastanaineille!

Valitettavasti lomareissumme ajoittui päällekäin tämän kesän ainoiden häiden kanssa. (Siis häiden johon meidät oli kutsuttu) Tällä hetkellä itse vietämme viimeistä iltaa lomakohteessamme ja nostamme illallisella maljan hääparille. Onnea! Toivottavasti saitte lahjamme välikäsien kautta. Tällaiselta se näyttää:

Tämä ei ole ensimmäinen ja tuskin on viimeinenkään lahjaskumppa jonka olemme hankkineet.  Mielestäni nätissä ja käytännöllisessä paketissa oleva skumppa on hyvä lahjus. Nuoripari voi sitten rauhassa nauttia juoman kun ovat häähumusta rauhoittuneet. Lisäksi pussukaa voi jatkossakin käyttää esim. piknikillä, sillä se pitää juoman viileänä.