Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä

Wanhan Tapin Poppamiehen hampurilaisessa on sopivasti tulista kastiketta reilunlaisesti.

Tämä viikko on ollut yhtä ristiriitaa ja takkuamista pienillä valonpilkahduksilla. En edes tiedä mistä aloittaisin tämän avautumisvuodatukseni. Maanantaina kihahdin kun putkiremppan jälkipyykin takia meille oltiin jälleen kerran tulossa "katsomaan" rikki menneitä juttuja. Tiistaina jo lepyin kun sain kuulla että jälkipyykkiä selvitellään ja korjaus- sekä korvausasiat on huomioitu ja niille ollaan tekemässä jotakin.

Tiistaina kävin uudessa Body Pump ohjelmassa ja petyin pahemman kerran. Viime aikoina pumppi ei ole maistunut, mutta toivoin uuden ohjelman antavan uutta intoa. Ei tullut intoa vaan inhoa. Ohjelman kappalevalinnat olivat mielestäni yhtä lukuunottamatta surkeat, enkä välittänyt siitäkään että ohjelman kantavaksi teemaksi oli suunniteltu nopeatempoisuus. Tunnista jäi sellainen juostenkustu fiilis. Tänään aamulla sitten testasin uutta CXWorx ohjelmaa ja olin otettu. Musa oli ok ja nopeaan tempoon tehtävästä pikatreenistä saisi vielä enemmän irti jos voimia olisi kuminauhan venyttelyyn. Hoksasin että kotona voisin kahvakuulan kanssa tehdä ohjelman vatsalihasharjoituksia ihan omatoimisestikin. Niin ehkä saavuttaisin hieman hoikemman uuman sinne honeymoonille...


Aika on tuntunut olevan kortilla heti maanantaista lähtien, vaikka mitään ihmeellistä ei ole ollut työlistalla. Kiire ja hätäily ovat silti oleet menomonojeni tahti. Pommiin nukkuminen keskiviikkona ei helpottanut stressaamista, vaikka ihan kivasti siinä tulikin hyvin nukuttua vähän pidempään...

Päätimme mieheni kanssa muuten niin sanotusti keventää ruokavaliotamme tämän viikon. Selvää se on sanomattakin, että sillä sekunnilla kun päättää keventää tai aloittaa jonkin dietin niin rupeaa tekemään ihan hulluna mieli jotain roskaruokaa tai makeisia. Ruokaa rakastavana uskon, että tästä "kevennyksestä" johtuvat varmasti ne suurimmat kiukuttelut ja mielialan heilahdukset joita olen kokenut kuluneiden päivien aikana. Ylläolevan kuvan hampparin söin jo pari viikkoa sitten ja olin aivan ähky lapioituani tuon kaiken sisääni.

Tänään kuitenkin hampaiden kiristely kaikkien vastaan tulleiden kökköjuttujen takia on tullut siihen pisteeseen, että mieleni tekisi painua Wanhaan Tappiin alta aikayksikön ja ahmia tuo Poppamiehen hampurilainen kaikkine ranskalaisineen ja majoneeseineen (annoksen saa myös salaatilla, joka on oikeasti ihan hyvä ja maistuva vaihtoehto rasvaisille ranskalaisille) jotta henkinen huonovointisuus edes hetkeksi helpottaisi, vaikka todennäköisesti aterian kruunaisi mieletön ähkymorkkis. Mutta pysyn tiukkana ja salaattilinjalla, sillä olenhan luvannut miehelleni pysyä hänen rinnallaan (ihan näin vain diettaamisessakin) niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.


Kuinka teidän viikkonne on edennyt?
Minä lupaan hieman hellittää päätäni kiristäviä ruuveja, jotta loppuviikko olisi hieman aurinkoisempi.
Tämä video muuten piristää aina. Vastoinkäymisistä ja hötkyilystä huolimatta huumori on vielä tallella.