Tehotiistai

Ensin täyssiivous kotona ja sitten vielä töihin. What a nice tuesday!

Meikkimaanantai

Muotiblogia tästä palstasta ei saa tekemälläkään, mutta edellisen ripsipostauksen jälkeen lähdin tutkimaan omistamaani meikkiarsenaalia ja yllätyksekseni huomasin meikkipussini hiljalleen lihonneen vaikka mielestäni en meikkiä paljon käytäkään. Siinä jo on tarpeeksi syytä kertoa enemmän asiasta täällä.

Kuvasta jäi puuttumaan vielä Lumenen kulmakynä, sillä se piilotteli omassa kotelossaan. Tässä siis ripsiväri (toistaiseksi iskemätön ja väriltään musta, alaripsien meikkauksen opiskelu on harkinnassa, joten ehkä tällekin käyttöä löytyy), poskipuna (sävy 1 kuulaus), valokynä, huulipuna (sävy 1 berry nude), mineraalipuuteri (sävy 3 aurinkokaakao) ja peitevoide tummille silmänalusille (sävy 030).

Vasemmalla Wet N Wildin Dark Pink Frost (syytän Nataa tämän merkin hehkutukselle altistamisesta), keskellä Minersin Biscuit ja oikealla Lumenen Berry nude.

Tässä vinkkini meikkipussin siistinä pitämiseen ja pikkuvälineiden löytämisen helpottamiseen: Hammasharjakotelo! Mahdutan kajalin, kulmakynän, ripsiharjan, luomivärisudin ja -"siveltin" sekä kynsiviilan omaan kotelooni. 

Toinen kokemani yllätys oli tajuta että pussi on "täynnä" Lumenen meikkejä. Kyseistä sarjaa olen tietoisesti vältellyt vuosia siitä lähtien kun totesin useiden yritysten jälkeen merkin ripsivärien olevan aivan susia. Mainospuheiden tuuheutukset, erottelevuus yms. eivät todellakaan toteutuneet kotona tuotteita käytettäessä. Vedenkestävästä Maybellinen Volum' Expressistä tuli pitkäaikainen ystäväni, kunnes tosiaan viime keväänä vaihdoin värit pidennyksiin.
Meikkipussini pullistelu ja Lumenerunsaus johtuu osaksi siitä että sain MeNaisten tilaajalahjana kesällä paketin Lumenea: ripsivärin, poskipunan ja huulipunan. Ihme kyllä tuotteiden värit olivat ihan ok, eli käyttökelpoisia. Yleensä kylkiäisinä saadut tuotteet ovat jotain hasardikamaa, joka ei mene muuten kaupaksi vaan päätyy tällaisiin yllätyspaketteihin.

Maanantai kun on päivistä tylsin niin voisitte piristää iltaani paljastamalla millaisia meikkivuoria teiltä löytyy ja oletteko enemmän merkkiuskollisia vai kaiken kokeilijoita?

Oi ihana turhamaisuus

Eilen minulla oli vapaapäivä. En pidä itseäni kovin turhamaisena, mutta... vapaapäivinä hemmottelen itseäni. Käyn joko hierottavana tai ripsihuollossa, syön lounaan ulkona tai teen hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan, siivoan (oikeasti se rentouttaa kun saa nurkat siistiksi ja pyykit pestyä)... sitten joskus jopa yllätän itseni ja suoritan kaikki nämä toiminnot - ja silloin se vapaapäivä meneekin jo suorittamisen puolelle eikä olekaan niin kiva päivä. Noh, eilinen oli ihan kiva päivä. Kävin huollattamassa ripseni.

Otin toukokuussa ripsenpidennykset noin vuoden verran asiaa harkittuani. En ole katunut valintaani yhtään. Meikkaan vähän ja pidennysten jälkeen olen meikannut vielä vähemmän. Osaksi olen vain laiska räpeltämään naamani kanssa, toisaalta en usko että päivittäinen ihon pakkelointi tuhannella eri kosmetiikalla on kovin hyväksi kenellekään. Joka tapauksessa olin pohtinut ripsiasiaa jo pidemmän aikaa ja kysellyt ripsistä niiltä joilla tiesin pidennykset olleen. Lopulta tuttavan suosituksesta löysin omasta kaupunginosasta (pitäähän tukea lähiyrittäjiä, jos ei lähiruokaa niin lähiripset...) Mimas Beauty -nimisen rakennekynsiin, ripsienpidennyksiin, meikkaukseen sekä käsityötuotteisiin erikoistuneen liikkeen. Eilen huollossa ripsieni parissa oli Minna. Puheeksi tulikin sitten Minnan kanssa se kuinka Kajaanissa ripsenpidennykset tekevät vielä tuloaan. Ilmeisesti iso kysymysmerkki on monelle se mitä omille ripsille käy pidennysten kanssa. Tätä asiaa itsekin mietin ennen pidennysten hankintaa.

Tältä ne luomuripseni näyttivät toukokuussa. Lyhyet, värittömät ja suorat.

Puoli vuotta pidennysten kanssa eläneenä voin todeta, että omat ripseni ovat ihan kunnossa. On ollut suuri helpotus heittää ripsientaivutin kaappiin piiloon. Omat ripseni olivat tikkusuorat ja todella hankalat taivuttaa. Ripsiväriä sain sutia useita kerroksia jos tahdoin saada jotain volyymia katseeseeni. Nyt aamuisin minun tarvitsee vain harjata unihiekat pois ripsistä ja olen suorittanut puolet "meikkauksestani".

Tältä ensimmäiset ripsienpidennykseni näyttivät.

Ja tässä esimerkki puolivuotta pidennyksiä käyttäneenä.

Omat ripseni eivät ole harventuneet tai mitenkään muutenkaan kärsineet jatkeista. Silmien hierominen ja mahallaan nukkuminen ovat jääneet pois jatkeet hankittuani. Niskani varsinkin on kiittänyt aamuisin siitä etten enää nuku mahallani... ja avomiehestä on tullut varsinainen öinen ripsipoliisi joka on ollut heti huomauttamassa jos olen unissani erehtymässä kääntymään vatsalleni!

Ripsienpidennystä harkitseville voin oman kokemukseni perusteella suositella Mimasia ja ripsien hankkimista. Kaikkiin muotikotkotuksiin mukaan lähtemistä kannattaa kuitenkin miettiä tovi. Jatkeiden ensimmäinen laitto maksaa usein ihan reippaan summan ja ripsienpidennyksiä tarvitsee sitten huoltaa, eli uusia noin 4 viikon välein ja tästä päästään sujuvasti siihen kustannuskysymykseen. Mitä kukin on valmis ja kykenevä moisesta lystistä maksamaan?
Itse lasken ripsitouhun kulut hemmotteluksi. Saman summan saisin ihan yhtä hyvin kulutettua suklaaseen, sipseihin, siideriin tai vaikka taksilla suhaamiseen - jos päättäisin viettää yhden bileillan. Todennäköisesti illan vietossa kuluisi paljon enemmäkin rahaa, enkä varmasti heräisi tällaisena räpsyripsenä seuraavana aamuna.
Summasummarum: ripset mieluummin kuin krapula ;-)

Cheap honesty

Mistä blogini nimi ja mitä se tarkoittaa? 

Näihin kysymyksiin on aika vastata nyt. Googlettamallahan selviää että cheap honesty on Skunk Anansien kappale. (Vuonna 1994 perustettu brittiläinen rockyhtye, jos joku ei sitä vielä tiedä...) Kyseinen yhtye on yksi vanhoista lemppareistani ja kun minun piti keksiä palstalleni jokin nimi, niin tämä ponnahti mieleen. Mitään syvempää analyysia ei kannata tehdä kappaleen sanoituksista ja niiden yhteneväisyydestä blogini sisältöön - sellaista ei varsinaisesti ole. Paitsi että kerron täällä elämästäni avoimesti ja rehellisesti - kuitenkin säilyttäen osan totuudesta itselläni. Salailun tarkoituksena ei ole pitää pilkkanani teitä lukijoitani, vaan jättää tilaa pienelle yksityisyydelle. En siis pihtaa tietoa huvikseni tai kiusakseni, teen sen tarkoituksella ;-) kuitenkaan enempää pissimättä ketään linssiin.

 

Esimerkkinä tiedon pihistelystäni: rakas avomieheni ei esiinny täällä nimellään, eikä kuvallaan vaikka kuuluukin suuressa määrin elämääni ja kyselee usein päivitysteni perään. (kuten: Et ole muuten tänään postannut mitään uutta?!) Blogia perustaessani kysyin häneltä haluatko että puhun sinusta nimellä ja haluatko mukaan kuviin? Vastaus oli - ei kiitos. Eli näillä mennään. 

Muita kertomatta jättämiäni seikkoja ovat osoitteeni, puhelinnumeroni, sotuni...mutta sellaisethan löytyvät netistä kai jo pian muutenkin, jos vähänkään viime viikonlopun tietovuodot tästä lisääntyvät?

Skunk Anansiesta vielä sen verran, että seuraavissa youtube -pätkissä Skinin selvitys siitä mistä hänen mielestään kappaleessa on kyse ja miltä itse biisi livenä kuullostaa. 

Perjantai on usein meillä siivouspäivä (sekä myös pizzaperjantai...nam). Jos imurointi yms. luudan varressa heiluminen ei ole sinun juttusi, niin laita volyymit kaakkoon ja skunkkia soittimeen - meikäläinen ainakin saa siivouspuuhat hoitumaan räväkämmin "skunanansien" voimalla. 

Hyviä siivoussessiota sinnekin päin!

Sillä sipuli - ei kun salaatti!

Syyslenssu alkaa vihdoin helpottaa, jee!!! Eilisen silti vietin vielä neljän seinän sisällä. Aikani kuluksi selaisin vanhoja valokuvia. Tai ei niin vanhoja, vaan vuoden sisään nappailtuja otoksia. Tavakseni on tullut ottaa kuva päivän ateriasta jos se on vähänkin A) värikäs B) sen eteen on nähty vaivaa tai C) kamera sattuu olemaan lähistöllä kuvausvalmiina. (Avomies pitäisi varmasti vaihtoehdosta D) nyt syödään eikä räplätä sen kameran kanssa...)

Eniten päivän ateria -kuvia löytyi kuvia erilaisista salaateista. Päätös syödä enemmän salaattia on ainakin kuvamateriaalin perusteella pitänyt paikkansa.

Fetasalaatti. Viime vuoden Kreetan matkalta tarttui idea lisätä mausteseos fetan pintaan.

Mexikonsalaatti. Tämän hetken suosikkini jota tein juuri viime lauantaina. Mausteisen jauhelihaseoksen voi lisätä joukkoon lämpinä tai kylmänä - oman maun mukaan.

Meloni-pähkinäsalaatti. Hedelmä/pähkinä yhdistelmä on hyvä. Balsamicosiirappiakin kuluu salaatteihin paljon, kun korvaan kastikkeen sillä.

Halloumisalaatti nurinkurin. Tällä kertaa halloumit pohjalla ja muut ainekset päällä.

Mozzarella-tomaatti-basilikasalaatti. Yksinkertainen, mutta aina niin hyvä.

Mansikkaleipäjuustosalaatti. Vuonna 2007 bongasin kaverin häistä salaatin jossa oli mansikoita, pähkinöitä ja brie-juustoa. Sen jälkeen mansikat + juusto ovat kuuluneet salaattivirityksiini.

Kanasalaatti. Kana, ananas ja raejuusto toimivat hyvin yhdessä.

Halloumisalaattia, jälleen. Nyt halloumit normipaikallaan eli salaatin päällä. Makeat viinirypäleet sopivat muuten hyvin suolaisen halloumin kanssa.

Millaisista salaateista te pidätte? Näiden kuvien peruusteella meikäläisen lautasella on aina joko juustoa tai pähkinöitä...  ja parhaassa tapauksessa molempia.

Weekend is here

Perjantai. Työt ovat ohi. Kotiin päästyä tämä biisi soimaan, niin viikonloppu voi alkaa. Eipä tässä muuta tällä kertaa. Hyvää viikonloppua!

Hiljaiseloa...

Melkein viikko tässä on vierähtänyt enkä ole ehtinyt/jaksanut keskittyä mihinkään asiaan niin perusteellisesti että siitä viitsisi täällä kertoa. Lisäksi köhäni jatkuu edelleen, yksi syy saamattomuuteni takana on siis sairastelu. Siihen on aina hyvä vedota. Jotain olen kuitenkin tehnyt. Nimittäin kokkaillut moussakaa, kasvislasagnea ja porkkanalättyjä. Syyslenssun pitkittymistä ei voi ainakaan pistää yksipuolisen ruokavalion piikkiin. Köhinästä sisuuntuneena menin ja ostin myös uuden ja todella lämpöisen talvitakin. Hah, nyt melkein jo toivon niitä pakkasia, jotta pääsen kääriytymään uuteen pehmoiseen ystävääni.

Moussakan valmistus alkoi munakoisojen itkettämisellä. Muut työvaiheet, lopputuloksesta puhumattakaan eivät olleen kovin nättejä. Hyvää ruuasta kyllä tuli. Ja mielikin oli vähän aikaa myös parempi - kunnes alkoi yskittää...

Glorian ruoka ja viini -lehden reseptillä valmistimme porkkanalättyjä. Hyvää tuli. Kerrankin lehden resepti oli sen verran yksinkertainen että tällainen peruskokkaajakin uskalsi kokeilla.

Uuden takin huppukin on vuorattu ja karvareunuksella höysetetty. Kotona takkia sovitellessa ja kuvatessa tuli ihan hiki. Selkeästi käyttö on tarkoitettu talviolosuhteisiin. Kuva mustavalkoisena sillä poskia rupesi punottamaan.