tiistai 20. syyskuuta 2011

Tie sydämeen

Vihjaisin tipunyyteistä kertoessani teoksesta nimeltä Iskuruokaa. Kyseinen opus on avomieheni ostama  (kuulemma joskus jostain alemyynnistä) ja omistama ennen kuin saavuin kuvioihin. Nimensä mukaan kirja tarjoaa reseptejä niin treffien, jatkobileiden, baari-illan jälkeisen aamun (eli jatkohoidon) sekä muiden yllättävien tilanteiden varalle. Luulen että simppeli reseptiikka on tehty urbaaneille sinkkumiehille jotka haluavat...nätisti sanottuna valloittaa naisen hyvällä ruualla. Tutun sanonnan mukaanhan tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, mutta sama pätee kyllä yhtä hyvin myös vastakkaiseenkin sukupuoleen. Vai väittääkö joku ettei innostuisi hyvästä ruuasta?

Keni Simolan ja Jan Arosen kirjoittama Iskuruokaa on Helmi-kustannuksen julkaisema. Sinkku/bileteemaa tukevat ruoka- ja kuvitusvalokuvat on ottanut Pasi Kokko.

Resepteistä suurinta osaa on tullut toteutettua muodossa tai toisessa vuosien saatossa. Tipunyytit on yksi kestosuosikeistamme. Myös kylmäsavulohipasta, killer-juustokakku mustikkakastikkeella sekä kse-drinkki maistuvat kerta toisensa jälkeen. Muihin keittokirjoihin verrattuna tästä on oikeasti tullut tehtyä useampaa kuin kahta reseptiä. Välillä tuntuu, että keittokirjoja ostaa vain niiden herkullisten kuvien takia. Myöhemmin sitten huomaa ettei ole kertaakaan avannut kirjaa muussa kuin kuvien katselumielessä... ja nykyään reseptin kuin reseptin löytää sekunnissa googlettamalla.
Pidän kuitenkin jostain muutosvastaisuudesta tai muusta vanhanajankaipuusta johtuen oikeiden keittokirjojen ohjeista enemmän kuin netistä löytyneistä. Toinen ja käytännöllisempi syy on se, että kokatessa reseptiä kerratessani mieluummin sotken kirjan sivut ruokaöljyn räiskeillä tai vehnäjauhoilla kuin läppärini...

Iskuruokaa-kirjasta sepustukseni perusteella kiinnostuneiden kannattaa pitää silmänsä auki netin myyntipalstoilla ja vilkaista tämä HS:n kirja-arvostelu vuodelta 2003.

Tässä loppuksi on ehkä myös tarpeen selvittää omaa tapaani tehdä ruokaa.
En ole mikään itseoppinut ruuanlaiton ihmelapsi vaan luotan toisten testaamiin ja hyviksi havaitsemiin ohjeisiin. Uutta ruokalajia ensimmäistä kertaa tehdessäni luotan reseptiin. Pilkulleen. Sitten kun resepti ja sen raaka-aineet ovat tulleet tutuiksi uskallan lähteä muokkaamaan ohjetta. Esimerkiksi tipunyyttejä olemme tehneet erilaisin täyttein, ja tipun varmaan voisi muuttaa myös putteksi.

Millaisia keittiöihmeitä te muuten olette?



ps. Mies ei virallisesti iskenyt minua ruualla, mutta yhteinen mielenkiintomme makoisiin antimiin kävi nopeasti selväksi kun neljännet treffit menivät yhteistä ateriaa valmistaessa. Loppu onkin sitten historiaa ;-)

2 kommenttia:

  1. Mun keittiöihmisyydestä: Puistossa just kirosin, että en todellakaan ole se pullantuoksuinen äiti, pikemminkin palaneenkäryinen... :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Hei, anna äänesi kuulua ja jätä kommentti!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.