Takapakkia

Lauantaina ajateltiin siirtyä (ainakin hetkeksi) lähemmäs kesää ja aloittaa grillikausi takapihan terassilla. Pikkuiset sipulit ja possupihvit paistettiin samalla kun itsekin paisteteltiin auringossa.

Shokki oli aika suuri kun sunnuntaina samainen terassi jolla juuri olimme "ottaneet aurinkoa" peittyi jälleen lumen alle!
Tässä alkaa pian usko loppua. Tuleeko sitä kevättä ollenkaan tänä vuonna, kesästä puhumattakaan?

Idätyslaatikon kasvatitkin kovasti odottavat isommille kasvumaille pääsyä, mutta näyttäisi tuo lumipeite pihalla vaan kasvavan...

Idätyslaatikossa kasvit pinnistelevät kohti valoa.

Vuoden 2013 ekat grillaukset. Seuraavia odotellessa...

Kuppi kuumaa ketutukseen, eli lattea cacao&chili mausteella höystettynä.

Ehkä parasta pahinta "suolaa haavoihin" tähän kevään/kesän odotukseen tulee aina iPhotossa pyöriessä kun sieltä pärähtää näytölle kuvia 12 kuukauden takaa, eli Singaporen/Phi Phi -saarten reissulta. Nice.
No samalla löytyi myös näitä takatalven otoksia viime vuodelta.


Käsi ylös jos alkaa tämä talvikausi jo riittämään.

Suttua kerrakseen!

Alun perin minun piti julkaista tämä teksti jo pari viikkoa sitten, mutta se hetkellisesti unohtui tietokoneen syövereihin. Eilen aamulla törmäsin Punavuorigourmetin blogissa tähän ja muistin näpytelleeni aiheesta "muutaman" sanan...

Ravintola C:n lounaalla nautittu jälkimakea leivos keväältä 2011.

”Suttukuvat ärsyttävät ravintoloitsijaa”, huusi pari päivää viikkoa sitten Taloussanomien otsikko. Kuvista ja ravintoloista kiinnostuneena jatkoin lukemaan koko jutun, vaikka en todellakaan ole se perinteinen Taloussanomien lukija. En edes oikein muista miten eksyin alunperinkään Taloussanomien sivuille? Mutta nyt siihen artikkeliin.

Voi kuinka tunteet ja ajatukset voivatkaan heittelehtiä yhden lehtijutun takia. Lyhyesti ja kärjistäen referoiden jutussa puhutaan siitä kuinka ahkerasti ravintola-asiakkaat nykyään räpsivät annoksistaan kuvia someen. Tästä johtuen osaa ravintoloitsijoista ärsyttää se, että heikkolaatuisia kuvia heidän annoksistaan päätyy arvosteltavaksi nettiin, osaa huolettaa taas muiden asiakkaiden yksityisyyden ja ruokarauhan säilyttäminen siinä salamaräiskeessä… niin ja ulkomailla ollaan jo tietenkin asiassa edellä ja ollaan kielletty kuvaaminen huippuravintoloissa kokonaan.

Inezin churroja kesältä 2011.

Chez Dominicin lounaan alkupala-annos talvelta 2011.

Itse kuulun niihin jotka tottakai kuvaavat lähes aina ruokansa ravintolassa. Mutta ilman salamaa! 

Miksi teen näin?

Ruoka on minulle harrastus. Kuvaanhan kotonakin valmistamiani annoksia, miksi en siis kuvaisi ulkoruokintahetkiä. Tapanani ei kuitenkaan ole elvistellä facessa, että ”kattokaa missä kävin syömässä”, vaan kuvaan tallentaakseni muistoja. 

Sitähän se valokuvaaminen ylipäätänsä on, asioiden ja hetkien tallentamista. En käytä kuvatessani salamaa sillä mielestäni se tappaa kaiken elävyyden ja ulottuvuuden ruoka-annoksesta. Puhumattakaan siitä kuinka salaman välähdys varmasti häiritsisi kaikkia muita samassa ravintolassa olevia (tässä kohtaa ymmärrän hyvin artikkeliin kommentoivia ravintoloitsijoita). Kuvaan annoksia jotta muistaisin myöhemmin mitä söin, missä, koska ja kenen kanssa.

Toistaiseksi paras nauttimani pala porkkanakakkua, paikkana Islanti Mokka-Kaffi keväällä 2011.

Ulkomailla turistina ollessa tähän annosten kuvaamiseeni on yleensä suhtauduttu ymmärtäväisesti. Tarjoilija tai hovimestari on jopa hyvin usein huomattua kameran (pienen pokkarini) kädessäni tarjoutunut ottamaan minusta ja seuralaisestani yhteiskuvan, jotta saisin muiston kyseistä ravintolakäynnistämme. Suuri osa näistä kuvista jää yksityisiin loma-albumeihin, osa tulee julkaistua jossain käyttämistäni sosiaalisen median sovelluksessa. Koitan kuitenkin pitää jonkinlaista laadunvalvontaa julkaisemieni kuvien kanssa, niin ettei niissä pahemmin näkyisi muita ravintolan asiakkaita ja että ruoka olisi edukseen kuvissa.

Ravinteli Berthan jälkkäri keväällä 2012 nautitulta illalliselta.

Käsitän ravintoloitsijan ärtymyksen kun netissä pyörii suttuisia kuvia ravintolan annoksista, mutta mielestäni suttuiset kuvat kertovat myös oman tarinansa. Kuten sen, ettei niiden ottaja ole kovin taitava kuvaaja. Jos väritasapaino on kuvassa lähtökohtaisestikin pielessä, niin kyllä katsoja ymmärtää ettei se peruna oikeasti ollut harmaa. 

Enemmän minua kummastuttaa se, kuinka huippuravintoloitsija itse julkaisee ravintolansa facebook-sivuilla annoksistaan itse ottamiaan suttuisia kännykkäräpsyjä. Tähän törmäsin samana aamuna netissä pyöriessäni ennen sinne Taloussanomiin eksymistäni. Tästä aiheesta voisin jauhaa vielä pidempäänkin, mutta eiköhän tässä tullut jo kerrottua ne oleellisimmat seikat.

Nyt heitän pallon teille arvoisat lukijat:

Sana on vapaa kommenttiboxissa teidän mielipiteillenne, kokemuksillenne ja havainnoille tästä Taloussanomien mukaan (vain?) "hipsterien" harrastamasta ravintolakuvaamisesta.

Makeat vapaat

Kevään ekat parsat, tietysti pekonin kera. NAM!

Tiramisujuustokakkua tarjosin "syntymäpäiväkakkunani". Uskoisitteko että tuo pohja on muuten tehty näkkileivästä.

Synttäriskumppa <3

Mukamas terveellisempää evästystä: rucola-pesto-mozzarella salaattia.

Pippurihalloumia salaattipedillä.

Voi apua näitä viime päiviä. Nyt ymmärrän miksi ennen pääsiäistä olisi hyvä paastota, vaikka ihan ilman mitään uskonnollista syytä.
Kuvamateriaalia ei olekaan lähes kaikista niistä herkuista mitä on tullut syötyä ja juotua, ja parempi niin. Edellä nähdyt kuvat kyllä jo vihjaavat tarpeeksi hyvin siitä millä linjoilla on menneenä viikonloppuna oltu.


Pitkänä perjantaina pistin juhlamekon päälle ja olin illan sankari kun juhlimme ystäväpiirissä syntymäpäiviäni sekä yhdistettyjä tupareita (joo muutosta on jo 6kk, mutta vieläkään kaikki kaverit eivät ole meille ehtineet kylään...). 

Sunnuntaina olin sitten sankari sukkahousuissa kun uskaltauduin tänä keväänä ekaa kertaa ulos pikkukengissä.

Parit lounaat yritin tsempata jo ainakin ajatuksen tasolla terveellisempään suuntaan ja syödä salaattia...

Toisaalta kun tässä muistelin, että mitä viime vuonna pääsiäisenä tuli tehtyä, niin hyvän ruuan merkeissä meni sekin - joskin olin Singaporessa ja aivan toisenlaisella menulla, jota voi vakoilla täältä.

Huomenna koittaakin sitten karu paluu arkeen. Jos nyt totta puhutaan, niin ihan kiva päästä arkirytmiin kaiken tämän mässäilyn ja valvomisen jälkeen ;-)


Toivottavasti teillä meni pyhät yhtä mukavasti rentoutuen!

Pääsiäistervehdys

Narsissit kukkivat maljakossa.

Pari pääsiäismunaa on jo syöty ja pari vielä odottelee vuoroaan.

Pääsiäishenkinen asetelma keittönpöydän nurkalla luo keväistä tunnelmaa.

Rai, rai... eikun rucola! Jotain pientä tapahtumaa on jo idätyslaatkolla ollut.

Meillä "hiljennytään" pääsiäisen viettoon ainakin pariksi päiväksi. Syynä synttärieni vietto, tai onhan niitä tässä jo juhlisteltu jo viime sunnuntaista lähtien ;-)

Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee niin juhlia voi ja melkeinpä pitääkin useamman päivän ajan.



Hyvää pääsiäistä kaikille!

Yllätyksellisiä munia iltapalaksi

Huomasin juuri ettei tänne ole kauheasti viime aikoina tullut ruokajuttuja laitettua jos tuota venäiläisteemaista illallista ei lasketa.
Noh, korjataan asia välittömästi ja yllätyksellisesti. Ajankohtaan kuuluvasti pääraaka-aineena tietenki kananmuna kun pääsiäistä tässä pian vietetään, eli olkaa hyvä tässä resepti helppoakin helpompiin yllätysmuniin:

• 2 kananmunaa
• 2 rkl kermaa tai maitoa (kumpaa sattuu jääkaapista löytymään)
• suolaa & pippuria

+ yllätystäyte ( pieni määrä pekonia, pinaattia, juustoa, mitä ikinä kaapista löytyy ja mistä tykkäät)

+ öljyä tai voita kupposten voiteluun,

+ pari siivua paahtoleipää tarjolle.

Iltapalaksi sopiva yllätysmuna valmistuu yllättävän helposti.

Aloita kiehauttamalla vettä vedenkeittimellä ja napsauttamalla uuni päälle lämpiämään +190 asteiseksi. Voitele öljyllä tai voilla pienet uunin kestävät kupposet (n.2dl vetoiset sellaiset) aseta ne esim. lasagnevuokaan. Laita kupposten pohjalle yllätystäytettä, 1 rkl kermaa tai maitoa ja sitten riko koko komeuden päälle kananmuna varovasti rikkomatta keltuaista. 

Kaada kiehauttamaasi vettä lasagnevuokaan niin että kupposista noin puolet on veden varassa ( eli kypsennys tapahtuu vesihauteessa), sitten uunin lämmettyä laitat varovasti vuuan uuniin keskitasolle noin. 10-15min. paistumaan. Mitä pidempi paistoaika sitä hyytyneempi lopputulos.

Mausta suolalla ja pippurilla kypsä yllätysmunasi. Minä käytin täytteenä kuutioitua balkaninmakkaraa ja koristeena kuivattua ruohosipulia. Tein myös sen virheen että annoin kuppojen olla vielä uunin jälkeen hetken (5min!) siinä vesihauteessa ja kypsyminen meni vähän yli... tarkoitushan olisi että keltuainen olisi vielä hieman juoksevaa ja siihen sitten voi dipata paahdetusta leivästä leikattuja suikaleita.

Mutta virheistä pitääkin oppia, ensi kerralla sitten siirrän kupposet heti uunista tarjolle. Sen verran helpot valmistaa nämä oeufs en cocottenakin tunnetut yllätysmunat olivat että pääsivät samantien suosikkiruokieni listalle.



Kokeilkaapas ja kertokaa vinkkinne yllätystäytteeksi.

Voihan Venäjä

Eilen työporukkamme kolmannet neljän tähden illalliskutsut veivät Venäjälle, ainakin teemaltaan. Emäntä oli valmistanut ruuat vanhan venäläisen keittokirjan ohjeiden mukaan, taustamusiikkina kuuntelimme venälaisiä lp-levyjä ja ruokajuomatkin olivat tarkkaan valikoidut. En voi muuta todeta kuin, että voihan Venäjä mikä ilta!
Ripaskaa ei sentään tanssittu, mutta kropat saivat kyllä kyytiä kun emäntä oli hankkinut paikalle yllätysvieraan joka antoi oikein napakat niskahieronnat meille vieraille.
Enempiä turisematta tässä parit kuvat makumatkaltamme "Venäjälle".

Shampanskajalla skoolattiin heti kylään saavuttuamme.

Illan emäntä oli valkannut illalliselle astiat, lasit ja aterimetkin venäläisteeman mukaan.

Pääruokana oli erittäin mureaa lihaa stroganofkastikeessa, tietenkin smetanalla höystettynä.

Jälkiruokana maisteltiin herkullista mokkaparfaitia. 

Pääruuan kanssa nautittiin  Georgialaista punaviiniä Tbilvino Mukuzania.

Vielä yhdet illalliset ovat jäljellä, sen jälkeen voimmekin siirtyä järjestämään vaikka neljän tähden talkoita... ainakin meillä voitaisiin tehdä vähän puutarhahommia jahka olen saanut itämään laittamani siemenet kasvamaan ;-)



Tarinat edellisistä illallisista löytyvät täältä ja täältä.

Perjantain puuhat

Matkalla multaan.

Idätyslaatikko tee-se-itse malliin.

Sitten vain aurinkoiselle ikkunalle itämään...

Ennen kevätkylvöä tein idätystölkkien nurkkiin reiät kasteluveden läpipääsylle.

Myöhässä kai tässä vähän ollaan, mutta yritetään silti. Nimittäin tehdä pieni kevätkylvö. Kun ulkolämpömittari näytti jälleen aamulla -14 astetta, niin tuskin tässä mikään kiire vielä on...
Ohjeen laatikon askarteluun löysin täältä.

Meni muutama viikko että saatiin juotua tarpeeksi maitoa ja muuta kerätäksemme tarpeeksi tölkkejä (15kpl) tähän laatikkoon. Ei ollutkaan niin helppoa kitata aamusta iltaan maitoa ja piimää kuin olisi luullut. Olisihan sitä voinut aloittaa kun oli pari purkkia saanut tyhjäksi, mutta ajatuksena oli päästä "helpolla" ja kylvää kaikki siemenet yhdellä kertaa. Saa nähdä kuinka käy.

Nyt mullan kimppuun puuhastelemaan ja itämistä odottelemaan (sadosta puhumattakaan).