Satunnaisia asioita

Jo jokin aika sitten Marmu jakoi minulle haasteen jossa tulee kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Kiitos ja kääk!!!

Olivat ensimmäiset ajatukseni. En hirveästi pidä "kiertokirjeistä" (tämä ei ole vielä sellainen random-fakta) mutta tämän haasteen saaminen olikin tavallaan enemmänkin tunnustus ja palkinto - tai näin ainakin vakuutin itselleni kun otin haasteen vastaan.

Tähänkin tunnustukseen kuuluvat säännöt, seuraavanlaiset:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille bloggaajille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Nyt kun olen tuota haastetta jo hyvän aikaa miettinyt vastaan siihen omalla tavallani. Koska en kovin välitä "kiertokirjeistä" jätän kierrättämättä tätä haastetta yhtä henkilöä enemmälle. Noppura sinä olet se yksi ja ainoa.

Sitten niiden satunnaisten asioiden kertomiseen.
Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ajattelin tässä samalla julkaista sellaisia kuvia arkistoistani, joille ei muuten ole oikein löytynyt virkaa:

1. Karhut, näistä lupailin jo kertoa ajat sitten...
Eli siis pelkään mennä nukkumaan (varsinkin yksin!) uudessa kodissamme. Ylivilkas mielikuvitukseni saa minut säpsähtämään jokaista rahahdusta jonka kuulen valojen sammuttua. Mieheni vitsaili ensimmäisenä iltana, että mitä oikein luulen sieltä ulkoa tulevan, karhunko? Ja tästä lausahduksesta se karhuilu sitten lähti.
Nyt iltaisin pohditaan kumpi nukkuu karhujen puolella, eli ikkunan puolella, jne... Oikeasti ainoat karhut näillä nurkilla tulevat Porista, ovat tuotemerkki mieheni verkkareissa tai maistuvat makealta viinikumilta ;-)
niin ja toistaiseksi karhukirjeitä ei ole posti tuonut...

Natchoja cheddarjuustolla.

2. Syön välillä kuin mies: käsin, isoja annoksia ja todella epäterveellisesti.
Viime perjantaina valmistimme natcholautaset, molemmille omat. Eli paistonkestävään kulhon ladotaan vuoronperään natchoja ja raastettua cheddarjuustoa. Sitten uuniin 175-200° asteeseen noin 10-15min niin että juusto sulaa ja saa vähän väriä. Sitten kulho nenän eteen ja dipataan juustokuorrutteisia natchoja viileään salsaan. NAM!

Tuli takassa lämmittää.

3. Olen aivan toivottaman kova palelemaan. Siinä yksi syy miksi niin vihaan talvea -  en yksinkertaisesti meinaa tarjeta millään. Uudessa kodissamme takka on päällä pari kertaa viikossa, silloin minut löytää sen äärestä lämmittelemästä.

Pehmeä omenapiirakka syntyy helposti ja nopeasti.

4. Olen kova kokkaamaan, sen jo varmaan tiesitte. Mutta tuskin osasitte arvata, että täytekakut, mokkapalat tai kääretortut (ne yleisimmät kahvipöydässä tarjottavat) eivät kuuluu osaamiseni piiriin. Esimerkiksi mokkapaloja en ole valmistanut koskaan, kääretorttua joskus alaikäisenä kun asuin vielä vanhemmillani ja täytekakunkin ehkä vain kerran.

Sinisimpukoita valkoviinissä ja kermassa.

5. Yksi suosikkiruuistani on simpukat. Eeru 16v. ei olisi koskenutkaan kuvan annokseen, mutta mieli ja makutottumukset ovat vuosien varrella muuttuneet ja inhokista on tullut suuri herkku. Silti en vieläkään koske mustaanmakkaraan, piste.

Valokuvausharjoitus

6. Olen aivan toivoton haaveilija. Kun arki on mitä on, pitää paeta haaveilun pariin.
Viime aikoina olen haaveillut että minusta tulee huippukuvaaja ;-)
Ihan en sentään pumpulissa elä, vaan harmikseni olen huomannut että olen auttamattomasti jäljessä tuon uran suhteen kun löytyy jo tällaisia tai tällaisia lupauksia alalta. I can still dream...

Arboretumilla Hatanpäänkartanon ovi.

7. Pidän todella paljon vanhoista koristeellisista rautaesineistä. En välttämättä silti erityisemmin haluaisi niitä kotiin, mutta tykkään niiden henkimästä historiasta. Pariisissa ei meinannut etenemisestä tulla mitään kun pää kääntyili eteen, taakse ja ylös. Tuollaisia koukuraisia koristuksia oli kaikkialla ja niitä piti melkein kaikkia jäädä ihastelemaan.

Kattaus neljälle.

8.  Inhoan yllätysvieraita. Mielelläni valmistelen illalliskutsuja kaikessa rauhassa vaikka jo aamusta lähtien. Siinä samalla jo virittää itsensä fiiliksiin tulevaa varten. Yllätysvieraat taas saavat hermostumaan, vaikka vierasvaroja saattaisikin pakkasesta löytyä. Se ei vain ole sama asia.


Siinä ne. Aika ruokapainotteisesti mentiin tällä kertaa. En välitä täällä suuremmin avata elämääni, mutta jos jotain muuta minusta haluatte tietää niin täältä löytyvät ne edelliset "paljastukset".

Sunnuntaikävelyllä

Käytiin eilen ulkoilemassa kun sää oli niin hieno aamupäivästä. Kamera kulki kaulassa lähinnä vain lisäpainona, mutta pari kuvaakin lumikiteisen kuoren saaneesta luonnosta tuli napattua. Illalla käytiin sitten äänestämässä ja katsomassa valoviikkojen avauksen ilotulitusta. Oli sellainen rento sunnuntai, lisää näitä kiitos!

Valoja taivaalla

Tampereen valoviikot avattiin jälleen ilotulituksella. Minulle muuten kävi sama kämmi kuin Särkänniemen ilotulituksen kanssa, eli olin aavistellut tulituspaikan hieman sivuun. Sitten kun pamauttelu alkoi tuli kiire siirtää kamera oikeaan suuntaan. Siinä zoomaus ja tarkennus sitten hieman kärsivät...

Jos jotain positiivista pitää löytää niin tämä ilotulitus oli paljon näyttävämpi kuin se Särkänniemen. En tiedä välittyykö se näistä kuvista, mutta uskokaa pois näin oli ;-)

Korviketta

Kun ei ole kukkia, täytä vaasi servieteillä.

Auringonpaiste toi hassua valoa keittiöön ja värillisenä kattaus oli vähemmän dramaattinen.

Tänä viikonloppuna ei ollut kukkia vaan korviketta. Taittelin serviettejä Kreetalta ostettuun viinipikariin ja pistin kolpakon pöytää koristamaan.

Mitä mieltä olette, toimiiko?

Lasin takaa

Tältä takapiha näytti aamulla turvallisesti (ja lämpimästi) ikkunalasin takaa kuvattuna. Ensilumi ja ekat lumityöt etupihalla. Tätä tää nyt sitten on ainakin seuraavat 5kk...

Toiset tykkää, ja toiset kuten minä eivät!

Pikakiukut

Hereille räjäyttävät espressopavut, ainakin mainostekstin mukaan... mene ja tiedä.

Sain eilen hyvät naurut kun sain ystävältäni pussillisen espressopapuja, eikä mitä tahansa papuja vaan Angry Birds papuja! Sain pavut koska omistan kahvimyllyn ja tykkään espressoa keitellä. Naurut tulivat ideasta yhdistää kahvi ja Angry Birdsit!

Oikeasti?! Mitä seuraavaksi?
Muumimukien tapaan kerättäviä Angry Birds kuppeja Iittalalta? Kenties esanssivärjättyjä limuviinoja kun överimakeita limppareita ja nenäliinakin on jo...

Minä jotenkin yhdistän Angry Birdsit lasten jutuksi tästä syystä lapset ja kofeiini eivät oikein käy yksiin. Mutta mitä tässä enempiä jauhamaan. Taidampa nyt kaivaa kahvimyllyni esiin ja jauhaa nuo pavut, jotta pääsen linkoamaan espressonautintoni aivan uudelle tasolle ;-)

Pirteää torstaita kaikille!

Aamun kastehelmi

Aamu oli pimeä, näin mustavalkoisena se näyttää vielä pimeämmältä.

Kynttilän valo toi toivoa, kyllä se päivä tästä käyntiin lähtee...

Aamun sininen hetki antoi odottaa itseään.

Tänään aamulla löysin pienen kipinän tästä syksyn piinaavasta pimeydestä - pimeäkuvaukseen. Valokuvakurssilla olemme useaan otteeseen kokeilleet erilaisia pimeäkuvuksia, sisällä ja ulkona. En ole niistä hirveästi ollut innoissani.
Jotenkin olen pitänyt kuvatessa enemmän siitä että valoa on riittämiin. Maisemat ja ruokakuvat ovat olleet A) helpommin onnistuneet tällaiselta amatööriltä ja B) varsinkin ulkomaan reissuilla se valo on vaan NIIN ihanaa...

Nyt kuitenkin verkkainen aamu ja viikonloppuna tupaantuliaislahjaksi saamani Iittalan Kastehelmi kynttilälyhdyt suorastaan kutsuivat kokeilemaan pimeäkuvauksen oppeja. Muutenkin kynttilän sytyttäminen aamupalapöytään tui kivaa luksusfiilistä arkiaamuun.

Mitä muuten pidätte noista Oiva Toikan suunnittelemista Kastehelmi -tuotteista?
Ne ovat olleet tuotannossa jo aiemmin vuosina 1964-1988. Sarjan suosituimmat osat palasivat tuotantoon vuonna 2010 ja loppu onkin historiaa.

Omat kokemukseni Kastehelmi -sarjaan ovat hieman ristiriitaiset. Vanhemmillani muistan nähneeni sarjan kermakon ja sokerikon jossain astiakaapin nurkassa. Niitä ei pahemmin käytetty kun eivät sopineet muihin astioihin, vaikka sellaisenaan kauniit olivatkin. Viime jouluna työpaikan joulupaketista sain sarjan kakkulautasen. Mieheni ei pitänyt siitä yhtään ja (koska meillä ei pahemmin kakkuja harrasteta vaikka muuten paljon leivotaankin) niin laitoin lautasen takaisin pakettiinsa ja lahjaksi läheiselle jonka tiesin sitä arvostavan.
Nyt ehkä vähän kaduttaa... Toisaalta juuri saamani harmaat Kastehelmi kynttilälyhdyt sopivat sisustukseemme kuin nenä päähän ja niitä tulee varmasti pidettyä esillä enemmän kuin yhtä kakkulautasta koskaan tulisi.