Venyy ja paukkuu

Lomapaita nro1. Oli jo testikäytössä Juhannuksena...

Päivät ovat olleet tooosi pitkiä tässä viimeaikoina. Pitkiä siinä mielessä että loma jo melkein häämöttää tuolla parin päivän päässä. Vielä muutama tuollainen "pieni ikuisuus" olisi suoritettava työmaalla ennen karkaamista Pariisiin!!!

En hehkuttele enempää tuota häämatkaa nro2 etukäteen, kerron sitten vasta jälkikäteen miten meni ;-)
Mutta ennen kuin venytän näitä alkupuheita enempää siirryn itse aiheeseen - venyttelyyn.
Olisihan se ollut tuosta kuvituksestakin pääteltävissä, loma-apinan leveäksi venähtäneestä hymystä? Ei vai?

Juhannuksena selasin läpi tuoreen Juoksija -lehden. (Jep, meille tulee tilattuna ja kotiinkannettuna tällainenkin lehti vaikka ihan hölkkäilijöitä ollaan...) Lehti tuli todellakin vain selattua sillä maratonit yms. kilpajuoksut eivät ole ykkösenä kiinnostuksenaiheiden listalla. Sitten osuin sivulle 74 ja Matti Hannuksen palstalle joka alkaa otsikolla: Älkää venytelkö!

Entiselle voimistelijalle tuo otsikko suorastaan hyppää silmille. Miten niin älkää venytelkö? Ainahan sitä pitää urheilusuorituksen jälkeen jossain vaiheessa vähän venytellä, näin ainakin minulle on aina paasattu jo ala-asteelta lähtien.

Hannus perustaa juttunsa Jürgen Freiwaldin (saksalaisen liikuntatieteen professorin) teeseille sekä omalle kokemukselleen juoksijana. Paras anti on luettavissa rivien välistä: tieteellisellä tutkimuksella on vielä paljon tehtävää ennen kuin selviää onko venyttelystä enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse törmäsin venyttelyn haittoihin ja hyötyihin heti seuraavana päivänä tuon jutun lukemisen jälkeen. Alaselkään säteili ikävää kipua lauantaiaamuna kun "takajalkani" eli pohkeeni, takareiteni ja pakarani olivat täysin jumissa.

Miksi? Siksi että en ollut venytellyt keskiviikkoisen tehopumpin jälkeen. Jalkani olivat olleet aika kankeat siinä jo pari päivää enkä perjantaisen pitkän kävelylenkinkään jälkeen venytellyt. Lopputulos ei ollut mieluisa. Kroppani ilmoitti ikävän selkäsäryn kautta että venyttelylle oli huutava tarve. Särkylääkkeen ja pitkien venytysten avulla selätin jumisäryn parissa tunnissa.

Mitä opin tästä? Venyttelen vastedes aina urheilun/liikunnan jälkeen.

Toisaalta entisenä hirmuisen notkeana ;-) voimistelijana venyvyyteni sekä suhtautumiseni venyttelyyn on hieman eri kuin perusjumpparilla. Lihasmuistissa on vielä se aika jolloin pystyin nostamaan jalkani suoraksi korvani viereen vaakaan. Enää en vastaaviin tekoihin taivu, mutta lihakseni silti kaipaavaat niin sanottuja "parempia" venytyksiä. Sellaisia jotka oikeasti tuntuvat venyttäviltä, eivätkä vain palauttavilta. Parasta kuitenkin kai olisi että löytäisin kultaisen keskitien enkä ylivenyttelisi.


Venyikö joku teistä lukemaan tämän loppuun asti?
Millaisia venyttelijöitä te olette, laiskoja vai hirmuisen notkeita?

Katson autiota uimarantaa...

No niin, nyt on Jussit juhlittu, akut ladattu ja palattu "sivistyksen" pariin.
Kovin kauas ei lähdetty. Ihan vaan lähi lähiöön. Pienessä keskustakaksiossa asuville omakotitalo saunalla, takapihalla sekä grillillä varustettuna vastaa mökille menoa. Kaikki tarvittavat varusteet juhannuksen viettoon löytyivät - hyttysiä myöten.
Juhannusaattona kävimme pienellä (lue kolmen tunnin) kävelylenkillä "mökkimme" lähimaastossa ja päädyimme tälle erittäin rauhalliselle uimarannalle.

Veden liplatuksessa on jotain kummallisesti rauhoittavaa, eikö vain?
Näihin fiiliksiin on mielessään hyvä palata kun hektinen arki painaa päälle. Toivottavasti teillä oli mukava Juhannus ja pääsitte nauttimaan auringonpaisteesta, hyvistä ruuista ja loistavasta seurasta yhtä paljon kuin minä.

Ihan ilmaiseksi. Miten olisi laitetaanko tulemaan?

Viimeaikoina olen saanut todella monta puhelua lehtimyyjiltä. Minulla ei ole mitään tätä ammattiryhmää vastaan, päinvastoin ymmärrän hyvin että puhelinmyynti on työtä siinä missä moni muukin. Itse en pystyisi olemaan minkään tuotteen puhelinmyyjänä päivääkään. En vain ole niin sinnikäs, että jaksaisin tuputtaa ja papattaa puhelimeen aamusta iltaan.

Kyllä, näitä puheluita tulee myös iltaisin. Paras tapaus sattui eräänä perjantaina, kun alkuillasta sain puhelun nuorelta mieheltä ( joka kauppasi minulle Cosmopolitania). Kuuntelin myyntipuheet, jo ihan siitä syystä etten saanut väliin puheenvuoroa. Samalla kuuntelin puhelun taustaääniä, ne olivat aika äänekkäät. Päättelin äänistä, että mies oli jo siinä vaiheessa päivää lähtenyt toimistolta ja siirtynyt terassille ja hoiti tässä vielä viimeisiä työtehtäviään. Ei tullut kauppoja.

Toinen mielenkiintoinen tapaus, viime viikolta. Nyt puhelimen päässä on nainen jolla on ärhäkkä ääni (sellainen Hannele Laurin puhetta muistuttava). Kotivinkki olisi ollut kaupan, hyvään hintaan. Eikä siinä vielä kaikki, kaupanpäälle saisin vielä Paola Suhosen suunnitteleman aamutakin. Jälleen kerran en saanut puheenvuoroa väliin kertoakseni ettei Kotivinkki kiinnosta ja että omistan jo kaksi aamutakkia. Kuuntelen pitkän stoorin siitä kuinka nainen oli lehteä luettuaan nyt rempannut koko kämppänsä jne... Kiitos, mutta ei kiitos.

Sitten on näitä ulkoa tai paperista lukijoita jotka kertovat ummet ja lammet kunkin lehden historiasta, sisällöistä ja kaikesta siltä väliltä. Yksi puhuu syvällä savon murteella, toinen kirjakieltä, kolmas vääntää slangia. Lupaukset ovat kovat. Kaiken saa ilmaiseksi. Kyllä, ilmaiseksi, kunhan sitten vain maksaa postikulut. Tilaus on tietenkin kestotilaus joka jatkuu automaattisesti tämän 3kk tilauksen loputtua. Tällöin hintakin sitten triplaantuu - se fakta usein jostain syystä jää näiltä myyjiltä mainitsematta?

En halua mitään myyntipuheluiden estopalvelua, sillä on käynyt niinkin että puhelu päättyy sanoihin "kyllä, laitetaan vaan". Mielestäni tein hiljattain hyvät kaupat puhelimessa kun suostuin tilaamaan 4 numeroa Kauneus&Terveys -lehteä niin että sain kaupanpäällisiksi 2nroa Mondoa sekä vielä yhden näytteen Mondon Ruoka & Matka -lehteä yhteishintaan 25 €.
Silti mieleni tekisi painaa heti punaista luuria kun puhelu johon olen vastannut paljastuu lehtiä, vitamiinipillereitä tai alushousuja myyväksi soitoksi. Olisiko se liian epäkohteliasta vai selvää ajankäytön molemminpuolista maksimointia - miksi jatkaa puhelua jonka lopputuloksen tietää jo parin lausahduksen jälkeen?


Millaisilla linjoilla olette olleet puhelinmyyjien kanssa? Hyvillä vai hyvin huonoilla?

Urheiluhullu

Musta tuli urheiluhullu, ainakin tilapäisesti. 

Siltä se tuntui tänä aamuna kun lenkkipolulla puuskuttaessani kahden 3km kierroksen jälkeen. Olo olikin niin hyvä että mieli kehoitti vielä jatkamaan yhden kierroksen (mitä en ikinä aiemmin ole tehnyt). Järki sanoi että jo riittää, mutta houkutus itseni ylittämisestä vei voiton ja lähdin sille ylimäärääräiselle kierrokselle.

Eräs juoksua aktiivisesti harrastava oli joskus laukaissut neuvoksi raskaaseen ylämäkeen hyytyvälle kaverilleni "että se on vaan korvien välissä". 

Joo, joskus se on vain korvien välissä, sillä se ylimääräinen kierros tuntui välillä aika pahalta. Mutta sitten siinä samassa kohdassa jälleen olo tuntui paremmalta ja jälleen mieleen pujahti ajatus juoksun jatkamisesta. 

Nyt kuuntelin järjen ääntä ja lähdin kotia kohti. Siinä hölkötellessäni tuumin, että juuri tuolla ylämäkien jälkeisellä loivasti laskevalla pätkällä sykkeen hieman rauhoittuessa taisivat ne kuuluisat endorfiinipöllyt iskeä minuun. Järkeilin siis tuon kaikkivoipaisuuden tunteen johtuneen hormooneista, mistäs muustakaan.

Joka tapauksessa oli kiva huomata, että kuntoni on kohentunut niin että jaksan hölkötelllä pidempääkin matkaa. Kun siis kerron lenkkeilleeni oikeasti puhun hölköttelystä, en juoksemisesta. Niin urheiluhullu en sentään ole että juoksisin ;-)

Saattoi myös olla että tämä uusi, kevyempi hiustyyli avitti tuota askellusta lenkkipolulla...

Tälläinen se kesätukka sitten on, lyhyt.

Kertokaapas mitä hullua tai urheilullista te olette tässä viimeaikoina puuhanneet?

Keskiviikon asua

Kuvien latausongelma on edelleen päällä. Pientä ensiapua on löytynyt ja sain ladattua tämän keskiviikon kampoomoreissun raikkaan asukuvan. Tamariksen valkoiset (hääkenkäni!) slingbackit jalassa hipsin siis hiuksiani leikkaamaan. Nyt ne ovat oikeasti lyhyet!!!

Pidän teitä vielä jännityksessä, mutta syyttäkää bloggeria ja latausrajoituksia...


Mukavaa viikonloppua, toivottelee rouva "kesätukka"!

Huollossa

Hups, olin lataamassa tähän kuvaa eilisen kampaamoreissun asusta, mutta ilmeisesti tässä kohtaa tuli vastaan raja maksutta ladattavien yli 1megan kokoisten kuvamateriaalien kanssa. Täytyy hieman pohtia ratkaisua tähän ongelmaan paremmalla ajalla. Siihen asti mennään ilman kuvia.

Tämä viikko on huolto-viikko. Eilen laitoin hiukset uuteen uskoon. Harmi ettei siitä nyt ole kuvaa todisteena. Tänään vuorossa ovat ripset sekä huomenna niska ja hartiat hieronnan muodossa. Mieli on nyt jo tosi hyvä vaikka huolloista on vasta ensimmäinen takana. Välillä pitää helliä itseään, eikö vain?


Koska te viimeksi "huollatitte" itseänne?


ps. Vinkkejä tähän kuvan latausongelmaan otetaan mielellään vastaan.

Makupaloja Berthasta

Tiikerirapua "välipala-annoksessa".

Turskaa, purjoa ja kananmunaa, tämä oli yksi pääruoka-annoksista.

Mansikkaa, vaniljaa sekä vadelmaa jälkkärinä.

Perjantaina kävimme vanhempieni kanssa herkuttelemassa Rautatienkadulla sijaitsevassa Ravinteli Berthassa. Vietimme yhdistettyä synttäri-nimppari-äitienpäivää kun kaikki edellä mainitut olivat kiireiden takia jääneet juhlistamatta.

Ruoka ja juoma maistuivat, viimeistä pisaraa ja murua myöden. NAM ja SLURPS.
Annokset olivat kauniita (nämä kuvat eivät tee täyttä oikeutta - mutta pikkuveskaan ei mahtunut kuin pokkari mukaan) ja kaikki lautasille kootut maut sopivat paremmin kuin hyvin yhteen.

Berthassa yhtenä jujuna sisustuksen, tarjoilun ja tunnelman mutkattomuuden lisäksi on raaka-aineiden tuoreus. Maku tulee raaka-aineista itsestään eikä purkillisista mausteita. Vaikka sali muodostuu periaatteessa kahdesta olohuoneen kokoisesta huoneesta johon pöydät on sijoitettu aika tiiviisti lähekkäin, saa silti kukin pöytäseurue rupatella kaikessa rauhassa. Niin ja vaikka kyseessä on hieman fiinimpi ravinteli se rentous tulee tärkättyjen pöytäliinojen puuttumisesta ;-)

En voi muuta kuin suositella Berthaa kaikille hyvän ruuan ystäville.