tiistai 24. heinäkuuta 2012

Koristeilla vai ilman?

Riemukaaren päältä näki upeat maisemat.
Kaaressa oli itsessäänkin paljon nähtävää, kuten tämä katto.

Sacré-Coeurin basilikan kupolissa oli monia pieniä ja suurempiakin yksityiskohtia.
Lisäksi paikalla käyneet turismot olivat halunneet myös jättää jälkeensä omat puumerkkinsä...

Galleries Lafayette oli näky.
Kultaa ja koristeita oli pinnoissa, sekä myös kaupan ;-)

Louvressa ei tiennyt mitä olisi halunnut katsella enemmän, taideteoksia vai pelkkiä puitteita?
Tässä erään huoneen katto!

Koristeita oli jokapuolella, jopa silloilla. Nämä irvistelevät kasvot näimme jokiristeilyllä.

Tässä hyvä esimerkki siitä kuinka koristeellisia siltoja voi bongata Pariisista.

Karu paluu arkeen koitti eilen kun palasin töihin. Seuraavasta lomasta ei ole tietoakaan ja se vähän ahdistaa. Lomalla ja varsinkin reissun päällä tunnen oloni enemmän omakseni kuin työmaalla. En tällä tarkoita sitä että haluaisin vain olla vapaalla, ilman töitä. Vika taitaa vain olla työssä mitä tällä hetkellä teen. Se ei anna minulle toimentulon, mukavien työkaverien ja muutamien luontaisetujen lisäksi paljoa muuta.

Kaipaan sitä jotain muuta, tietojeni ja taitojeni päivittäistä käyttöä, sekä sitä että tuntisin tekeväni niitä asioita joissa olen mielestäni hyvä. Olen puhunut tutuille siitä että koitan tässä katsella jos osuisi kohdalle jotain muuta työtä, omaa koulutusta vastaavaa tai oikeastaan ihan melkein mitä tahansa muuta siistiä sisätyötä...
Noh, olen katsellut jo vuoden verran.

Nopea vilkaisu tämän päivän uutisiin ei luo suurta lohtua tähän arjen ahdistukseen. Aamulehti kertoo kuinka työttömyyden väheneminen pysähtyi Pirkanmaalla. Minun pitäisi kai olla onnellinen että olen jatkuvassa työsuhteessa?

Pääsääntöisesti olen jakanut tässä blogissa arjestani niitä positiivisia asioita ja muita pieniä pintaraapaisuja. Niin teen jatkossakin. Nyt vain tämä lomaltapaluu on tuntunut sen verran pahalta, että siitä on pakko mainita täälläkin. Koittakaa ymmärtää ja kestää.

Kaiken kurjuuden keskellä palaan hetkeksi kuvien kera siihen mikä mielestäni oli parasta Pariisissa - koristeet. (Ok, myönnetään että oli ruoka ja juomakin tosi hyvää...) Betoniviidakon keskellä elävälle nuo krumeluurit olivat jotain aivan ihanaa. Vanhoissa kaupungeissa voisi ihastella loputtomiin entisaikoijen tapaa rakentaa. Siinä ei voi sanoa silmän lepäävän, sillä se ei saa hetken rauhaa kun se etsii ja löytää kokoajan kaikkea ihmeellistä ympäristöstä. Noissa kuvissahan on vain murto-osan häivähdys siitä kaikesta mitä Pariisin matkalla näimme. Osa taltioitui kameran muistikortille, osa korvien välin kovalevylle.


Kiperiä kysymyksiä vielä loppuun.

Kotinne, kämppänne ja korttelinne - koristeilla vai ilman?
Vanha vai moderni?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei, anna äänesi kuulua ja jätä kommentti!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.